Isovanhempiesi tapoja joita voisit ottaa käyttöön?

Puolison kiittäminen ja päivän hyvien puolien kertaaminen nukkumaanmennessä. Jos ei herätäkkään <3

Pitäis varmaan leipoa paljon pullaa pakkaseen ja sit tarjota niitä vieraille puolijäisinä. Sori mummi:)

Aina kun kaikki muut hommat oli tehty ja oli ollut hiljaista ja toimetonta jonkunaikaa, hän tapasi alkaa laulamaan. Minäkin voisin vaihtaa ääliökännykän räpläämisen lauleskeluun. Uskon, että elämänlaatu paranisi huomattavasti.

Vierailija kirjoitti:

Aina kun kaikki muut hommat oli tehty ja oli ollut hiljaista ja toimetonta jonkunaikaa, hän tapasi alkaa laulamaan. Minäkin voisin vaihtaa ääliökännykän räpläämisen lauleskeluun. Uskon, että elämänlaatu paranisi huomattavasti.

Mummosta siis puhun :D

Ahkeruus ja toimeen heti tarttuminen. Tiskit tiskattiin heti, eikä kolmen päivän välein niin kuin itse teen. Mitään tekemistä ei voivoteltu, että kun se tai tämä pitäisi tehdä, vaan asia tehtiin.

Mummilta olen jo monet reseptit, kasvimaampidon kikat ja innon marjastukseen/sienestykseen jo poiminutkin.

Alan myös ymmärtää perinteiden ja tapojen kuten lauantai-aamun riisipuuron ja sunnuntain leipomispäivien hohdon. Lapsena toki ne olivat ihania, mutta nuoren aikuisena työlään kuuloisia ja tylsinä toistuvia tapoja. Rutiinit rytmittää elämää ja se viikonlopun riisipuuro maistuu pieneltä luksukselta arkipäivien kaurapuuroon verrattuna.

Isovanhempani kuolivat, kun olin aika pieni,mutta äitini oli niin vanha,että häneltä opin paljon ns. vanhanajan juttuja: kuten esim. siisteys ei pysy siivoten vaan pitäen. Opin kaiken marjoista ja sienistä. Opin ihania perinneruokia ja lukemisen lahjan.

6 jatkaa. Olen ottanut käyttöön monia kansan parannuskeinoja ja säästänyt pitkän pennin lääkekuluissa.

Isoäitini oli kova tekemään käsitöitä. Virkkasi pitsit ja kutoi sukat. Teki kaikki ruuat alusta loppuun kotona vaikka siihen olisi mennyt 6 tuntia aikaa. Koti aina tip-top siisti ja hän itse myös. Ikävä kyllä en ole tullut häneen.

Aika paljon heiltä jo olenkin ottanut mallia monissa asioissa. Vielä enemmänkin voisin kyllä esim.viljellä kaikkea kuten he tekivät.

Myös minun mummillani oli tapana leipoa lauantaisin. Hän leipoi pullaa. Sunnuntaiaamuna mummolassa saikin aamupalalla pullaa, mikä oli minusta aina luksusta. Ja rakas lapsuusmuisto.

Ostoksilla kaupungissa kävivät papan kanssa kerran viikossa. Ihailin aina kuinka hienoiksi laittautuivat 🤗

Oon ottanut käyttöön

-aamulla aikaisin ylös, aamuvirkkuus

-päivällä ulkoilua tai kävelylenkki tms jotain urheilullista tai järkevää tekemistä

-ruokailurytmi

-ahkeruus

Joitakin tapoja olen ottanutkin käyttöön, esimerkiksi aamulla hoidetaan ensin eläimet, sitten vasta aletaan miettiä omaa aamupalaa :) isovanhemmilla oli siis maatila, itsellä myös paljon koti-eläimiä mutta ei varsinaista maatilaa. Eläinten kunnioitus näkyy kaikessa tekemisissä

Vierailija kirjoitti:

Puolison kiittäminen ja päivän hyvien puolien kertaaminen nukkumaanmennessä. Jos ei herätäkkään <3

Tämä on ihana, omat isovanhempani tekivät samoin ihan loppuun asti ❤

Kiitollisuus olisi muutenkin se, mitä voisi omaan elämään ottaa enemmän. Kaikesta huolimatta elämme yhdessä maailman parhaista maista ja jopa köyhällä on varaa sellaiseen "yltäkylläisyyteen" josta moni muu haaveilee. Sota-ajalla eläneet isovanhemmat ymmärsivät tämän paremmin, kuin me.

Isoäiti luki paljon kirjallisuutta ja kirjoitti itsekin. Hän oli sellainen sivistynyt ihminen, jollainen haluaisin itsekin olla. Hän pukeutui tyylikkäästi ja korutkin olivat viimeisen päälle. Hyvin viehättävä ja huoliteltu ihminen. Kun hän järjesti juhlia, pöytä oli katettu aina kauniisti. Hän pesi kasvonsa päivittäin palasaippualla ja vielä kuolinvuoteellaan hänen ihonsa oli yhtä sileä kuin nuoren tytön.

Omat vikansakin hänessä oli, jotka erityisesti äitini sai kokea. Mutta tuossa siis noita positiivisia asioita.