nykyään paljon ilkeitä lapsia (alakoululaiset)

Haluatko palata 60-luvulle?

Vierailija kirjoitti:

Haluatko palata 60-luvulle?

Miten 60-luku tähän liittyy?

Ihan saman olen huomannut. Mulla on 11 v. poika ja on ollut todella surullista katsoa tätä nykytouhua. On myös raskasta koko ajan tsempata lasta ja yrittää korjata itsetunnon kolhuja jatkuvan "läpällä" heitettyjen piikkien, arvostelun ymv. jälkeen, huoh.

Samaa ihmettelen. Tytöt haukkuu poikia ja pojat tyttöjä. Missä toisen kunnioitus?

Niinpä. Ja myös aikuisille sama juttu. Tyttären ystävä oli kylässä toissapäivänä, ja haistattei kun pyysin syömään. Tokaluokkalainen väritti kuulakärkikynällä tekstiilejä ja lattiaa kielloista huolimatta. Ei sanonut lapselleni sanaakaan, oli koko ajan puhelimella. Alkoi lyömään kun tyttäreni ehdotti leikkimistä. Illalla oli suuttunut kun en ollut mennyt ostamaan hänelle samanlaista 120€ sylvanian families nukkekotia kuin lapsellani ja oli mennyt jakamaan juorua pariin whatsapp-ryhmään että tyttäreni on muka ihastunut hänen 20v isoveljeensä. Oli koulussa haukkunut huoraksi tämän takia. Järkytyin aika paljon, en kuvitellut nykylapsia näin raadollisiksi.

Olen huomannut saman. Viidesluokkalaisella pojallani oli juuri terveystarkastus ja siellä tietysti kysytään kiusaamisesta. Tuli puheeksi mm. se, että pojan pyörän  satulan päälle  syljetään aina välillä, pyörää rikotaan muutenkin,  vastaan tullessa saatetaan haukkua vaikka miksi - mutta se ei oikeastaan täytä siinä mielessä edes kiusaamisen kriteereitä, että poikani olisi erityisesti muiden hampaissa, sillä se on koko luokan toimintakulttuuri! Poikani itse ei taida olla todellakaan pahimmasta päästä, siksi väsynyt hän on koko luokassa olemaan, mutta tyrmistynyt olen kyllä minäkin. Siis ihan jatkuvaa v*ttuilua koko koulupäivän ja koulumatkat, jotkut myös tappelevat ihan tosissaan. Kahden kesken ollessa nämä kaverit ovat paljon kivempia. Yritä tässä sitten kannustaa olemaan toisten kanssa ja olemaan kiva ja reilu kaveri.

Lapset voi pahoin, koska vanhemmat voi pahoin. Tästä(kin) voidaan syyttää meidän empatiakyvytöntä hallitusta.

En usko että ennen oli paremmin. Lapsuuteen ja teini-ikään kuuluu vahva laumautumisen tarve, ja se johtaa usein aloituksessa mainittuun perseilyyn. Muistan itsekin, miten tärkeää yläkoulussa (13 vuotta sitten) omalle ns. sisäryhmälle oli pukeutua tiettyjen normien mukaan. Sitä, joka näistä normeista luisti, karsastettiin varmasti. Omalle ryhmälleni oli siis tärkeää meikkaamattomuus tai hyvin hillitty meikki ja huomiota herättämätön pukeutuminen (ts. farkut ja huppari). Olimme ns. taviksia.

Isäni kertoi joskus, että hänen kouluaikanaan 60-luvulla lasten keskinäiset pukeutumissäännöt olivat hyvin tarkkoja, ja niistä poikkeaminen johti varmasti "sanktioihin" (nimittelyä, ryhmästä poistamista yms.) Esimerkkinä mainitsi, että jos kaikilla muilla pojilla oli ruskeat tai harmaat takit ja joku asteli kouluun kirkkaan keltaisessa takissa, oli se täysi katastrofi. Lisäsi vielä siihen, että nykyään lapsetkin saavat pukeutua enemmän oman makunsa mukaan, vaikka toki sosiaalisia sääntöjä edelleen on.

Vierailija kirjoitti:

Ihan saman olen huomannut. Mulla on 11 v. poika ja on ollut todella surullista katsoa tätä nykytouhua. On myös raskasta koko ajan tsempata lasta ja yrittää korjata itsetunnon kolhuja jatkuvan "läpällä" heitettyjen piikkien, arvostelun ymv. jälkeen, huoh.

Tunnistan minäkin tuon ilkeyden. Kaikki on nykyään vain "läpällä" heitettyä. Olen alkanut itse kysyä lapsiltani miten muut lapset käyttäytyvät ja ohjata sellaisten seuraan jotka ovat kivoja. Juuri juttelin vähän aikaa sitten asiasta yhden toisen äidin kanssa, joka oli alkanut toteuttaa samaa taktiikkaa. Kun miettii että olisi mukava että lapsi saisi pitkäaikaisia ystäviä niin ei ilkeät lapset vain heikentävät itsetuntoa. Itsekään en olisi sellaista halunnut lapsena kaveriksi enkä nyt aikuisena. Kyselen myös omilta lapsiltani miten kohtelevat kavereitaan ja ohjaan tarvittaessa olemaan ystävällisiä ja huomiomaan toisen tunteita.

Vierailija kirjoitti:

Samaa ihmettelen. Tytöt haukkuu poikia ja pojat tyttöjä. Missä toisen kunnioitus?

Kaikki haukkuu kaikkia. Mun poikakaan ei enää oikein uskalla olla oma itsensä eikä tuoda mielipiteitään julki kun melkein aina joku tyrmää ja vähättelee, suututtaa ja surettaa. Kotona ja lähipiirissä ei ole tuohon tottunut ja ottaa sen raskaasti. Olen itse aina sanonut ettei saa vähätellä jne. mutta alan olla jo ihan väsynyt kun tuntuu, ettei kovinkaan monet enää kasvata lapsiaan niin. Olenkin osittain luovuttanut ja sanonut vain että ensin ei saa sanoa, mutta muuten voi kohdella toisia niin kuten hekin häntä kohtelevat. Hienoa mammat, tämäkö on sitten hyvä...nyt olisi kollektiivinen ryhtiliike paikallaan vai mitä. Ei ivata, arvostella ym. ja vaaditaan samaa lapsiltammekin eikö?

Yksi on varmaan se että lapsille ei yksinkertaisesti kerrota miten kuuluu kohdella toisia ja käyttäytyä. Asian kertominen kerran ei riitä, vaan sitä pitäisi toistaa usein. Koulussa myös suositaan nykyään erilaisia lapsia kuin ennen. Ennen äänekkyyttä ja itsensä toistuvaa esiintuomista pidettiin huonona käytöksenä, nykyään siitä palkitaan stipendein, pikapalkinnoin jne. + kaikkia ymmärretään loputtomasti, huonoa käytöstä siedetään, kiusaajia säälitään.

Lapset myös varastelevat paljon enemmän toisten tavaroita ja tuhoavat toisten omaisuutta, mitään kunnioitusta toisen omaisuutta kohtaan ei näytä enää olevan monellakaan. Ja ollaan kateellisia, valtavan kateellisia, kaikesta.

Lopunajat. On tästä varoteltu jo aikaa sitten. Parasta vain pysyä kovana ja kestää.

Vierailija kirjoitti:

Yksi on varmaan se että lapsille ei yksinkertaisesti kerrota miten kuuluu kohdella toisia ja käyttäytyä. Asian kertominen kerran ei riitä, vaan sitä pitäisi toistaa usein. Koulussa myös suositaan nykyään erilaisia lapsia kuin ennen. Ennen äänekkyyttä ja itsensä toistuvaa esiintuomista pidettiin huonona käytöksenä, nykyään siitä palkitaan stipendein, pikapalkinnoin jne. + kaikkia ymmärretään loputtomasti, huonoa käytöstä siedetään, kiusaajia säälitään.

Lapset myös varastelevat paljon enemmän toisten tavaroita ja tuhoavat toisten omaisuutta, mitään kunnioitusta toisen omaisuutta kohtaan ei näytä enää olevan monellakaan. Ja ollaan kateellisia, valtavan kateellisia, kaikesta.

Totta. Aikuiset antavat myös omalla käytöksellään mallin eli jos lapsen kuullen haukkuu ja arvostelee muita niin tietenkin lapsi tekee samoin. Aikuinen ei myöskään voi tehdä itse niin ja vaatia lapselta toisenlaista käytöstä, sillä eihän se toimi niin.

Vanhempien pitäisi myös olla tarpeeksi kotona, saatavilla ja huolehtia lapsista. Jutella, ohjata ja antaa aikaa. Kun se kateus siitä että toisella on vaikka äiti kotona eikä tarvitse olla yksin viiteen kuuteen saakka joka ikinen päivä ja vielä senkin jälkeen ilman äitiä, joka lähtee jumppaan tms. omaan juttuun. Ja ettei niiltä lapsilta vaadittaisi niin paljon suorittamista, esim. koulumenestys tai harrastukset. Ehkä sekin voisi auttaa että lapset saisivat olla lapsia ja edes toinen vanhempi olisi kotona iltaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien pitäisi myös olla tarpeeksi kotona, saatavilla ja huolehtia lapsista. Jutella, ohjata ja antaa aikaa. Kun se kateus siitä että toisella on vaikka äiti kotona eikä tarvitse olla yksin viiteen kuuteen saakka joka ikinen päivä ja vielä senkin jälkeen ilman äitiä, joka lähtee jumppaan tms. omaan juttuun. Ja ettei niiltä lapsilta vaadittaisi niin paljon suorittamista, esim. koulumenestys tai harrastukset. Ehkä sekin voisi auttaa että lapset saisivat olla lapsia ja edes toinen vanhempi olisi kotona iltaisin.

Hienosti saatiin taas tästäkin aiheesta äitejä syyllistävä lauselma aikaan. Luojan kiitos olen vela.

Naiset näköjään epäonnistuvat jokaisella elämän alalla Suomessa tällä hetkellä?

Vierailija kirjoitti:

Lapset voi pahoin, koska vanhemmat voi pahoin. Tästä(kin) voidaan syyttää meidän empatiakyvytöntä hallitusta.

Mitä v.ttua?

Ilkeitä oli vaikka kuinka paljon omassa lapsuudessani 70-luvulla, mutta ihan varmasti tämä nykyinen kännykkä-nettimaailma luo myös uudenlaista ilkeyttä, Ehkä te, jotka koette toisin, ette olleet itse koulukiusattuja ja huomanneet millaista se oli. 

Olen onnellinen, etta en asu Suomessa. 

Vierailija kirjoitti:

Ilkeitä oli vaikka kuinka paljon omassa lapsuudessani 70-luvulla, mutta ihan varmasti tämä nykyinen kännykkä-nettimaailma luo myös uudenlaista ilkeyttä, Ehkä te, jotka koette toisin, ette olleet itse koulukiusattuja ja huomanneet millaista se oli. 

Nykyään se ei vain kohdistu enään yhteen, kiusattuun, lapseen ja pahoin pelkään että nämä ilkeydet eivät paranna käytöstä myöhemmin, kuten aiemmin monet tekivät (koska olivat vain sivustaseuraajia tai massan mukana menijöitä). Nykylapsissa on niitä koulukiusaajajohtajia paljon enemmän kuin ennen. Miettikääs kun nämä kasvaa aikuisiksi ja menee työelämään. Vaikkapa sairaalaan, makaa siinä sitten avuttomana sairaalasängyssä, kun paikalle saapuu ilkeä hoitaja toisensa perään. Tai no, ehkä robotit pelastavat meidät siltä kurjuudelta.

Ja en missään nimessä hyväksy koulukiusaamista!