Kommuuni asuminen
Jokaisella on kaikkea, kukaan ei tarvitse mitään.
Kaikki muuttuu, niin mitä varten yrittää?
Teollisesti kaikkea saa paljon ja nopeasti perustarvikkeiden osalta, niin ketä minä kiinnostaisin?
Kun lapset tehty ja vaimo jätti, jäljelle jää yllykkeenä vain seksikö?
Raakaa, mutta kun ei ajattelee asiaa, niin ehkä ajatus ei vaiva.
Pohjoisessa on erittäin erittäin pitkät perinteet yksinololla, että väsyttää koska ei koskaan saavuta mitään kun on yksin. Yksin ei kiviä nostella!
Siksi pitää harjoitella kommuunia lisää.
Yksinäiset menevät yhteen.
Ovat ovat väljät, ettei kuri lamaanna. Kuri on pahasta.
Kommuuni saa on hipihtava ja se on oikein.
Alue on Uusimaa mm. Helsinki.
Huomasin, että mitä lähempänä keskustaa kuten rautatietoria, niin sen paremmin!
Helsingistä puuttuuki oikea hippimesta.
Kaikki lukossa, mihinkään moderniin ei pääsee, että elämässä ei ole ratkaisuja, vaikka kovasti luodaan.
Mikään eliö viihdy teknokratiassa.
Unelma kommuuni on täynnä kukkia niin kuin botaaninen tarha.
Siellä on eläimiä vapaana ja on sokkeloita, orgaanisia taloja, eikä kukaan viranomainen tulee sinne.
Ihmiset eivät tahdo kiirehtia minnekään, mutta mieluummin lusmuilevat.
Suomella joo on totalitaarisia otteita, niin humanismi kallistuu.
On aika ottaa itselleen sen, mistä jäi paitsi.