Lue keskustelun säännöt.
Oletko joskus tarvinnut ihmisiltä jotain muutakin kuin fyysistä läheisyyttä?
02.11.2018 |
Oletko joskus tarvinnut ihmisiltä jotain muutakin kuin fyysistä läheisyyttä? Mitä tarvitsit? Miksi tarvitsit, miten se on mahdollista?
Näen usein kaupungilla ihmisiä jotka viettävät aikaa yhdessä ei-fyysisesti. Siis he esim vain kävelevät tai istuksivat lähekkäin hiljaa tai jutellen, olematta sylikkäin tai muutoinkaan koskettamatta toisiaan. Miksi? Onko olemassa jotain ei-fyysisiä sosiaalisia tarpeita?
Toki minäkin tarvitsen myös muuta kuin vain toisen ihmisen läheisyyttä. Siis tarvitsen esim ruokaa ja vettä. Tarvitsen unta joka yö. Tarvitsen lämpöä jotta en palellu. Tarvitsen hygieniatarvikkeita jotta en sairastu. Jne. Tarvitsen vaikka kuinka monia asioita. Mutta nuo eivät käsittääkseni ole sosiaalisia tarpeita, ne eivät liity muihin ihmisiin, voin saada nuo tarpeet tyydytettyä vaikka muita ihmisiä ei olisi mailla halmeilla. Ihmisiä tarvitsen vain fyysiseen läheisyyteen. Sosiaalinen elämäni on ainoastaan sitä että olen lähekkäin toisen ihmisen kanssa.
Mitä minä nyt en oikein ymmärrä muiden ihmisten sosiaalisessa elämässä, sosiaalisissa tarpeissa?
Kommentit (27)
Miten olet vanhempiesi ja sisarustesi kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten olet vanhempiesi ja sisarustesi kanssa?
Tai ystävien ja kavereitten? Tai omien lasten?
Mä en kaipaa ollenkaan fyysistä läheisyyttä, ahdistaa, jos joku tulee liian lähelle. Muilta ihmisiltä kaipaan vain mukavaa juttuseuraa sillointällöin.
Vierailija kirjoitti:
Miten olet vanhempiesi ja sisarustesi kanssa?
Meillä ei ole fyysistä läheisyyttä joten en tapaa heitä ollenkaan, en ole heidän kanssaan väleissä.
Aika monella täällä vaikuttaa olevan nettitrollaustarve. En tiedä miksi. En tiedä mistä siinä on kyse. Mutta fyysiseen läheisyyteen se ei ainakaan liity, jokin erilainen sosiaalinen tarve se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olet vanhempiesi ja sisarustesi kanssa?
Meillä ei ole fyysistä läheisyyttä joten en tapaa heitä ollenkaan, en ole heidän kanssaan väleissä.
Yhä oudompaa.
Esim. palstailemalla haluaa tulla kuulluksi tai saada muista jotain irti. Eikö nämäkin ole sosiaalisia tarpeita?
Aika moni käyttää somea, chattailee tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olet vanhempiesi ja sisarustesi kanssa?
Tai ystävien ja kavereitten? Tai omien lasten?
Kyllähän omilta lapsilta voi saada fyysistä läheisyyttä vaikka kuinka paljon, jos se siis on vain vaikkapa sylissä pitämistä. Sitten jos lapset eivät joskus enää syliin tahdo, niin voihan ne lapset antaa pois.
Parempi kyllä varmaan olla tekemättä lapsia alunperinkään, koska saattaa olla hankalaa tuo lasten pois antaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olet vanhempiesi ja sisarustesi kanssa?
Tai ystävien ja kavereitten? Tai omien lasten?
Mitä ne sellaiset "ystävät" ja "kaverit" ovat? Onko ne niitä ihmisiä joiden kanssa olen fyysisesti lähekkäin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en kaipaa ollenkaan fyysistä läheisyyttä, ahdistaa, jos joku tulee liian lähelle. Muilta ihmisiltä kaipaan vain mukavaa juttuseuraa sillointällöin.
Ala seurustella alottajan kanssa, hyvin sovitte yhteen.
Miksi kirjoittelet tänne sitten? Ethän voi saada täältä mitään fyysistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi kirjoittelet tänne sitten? Ethän voi saada täältä mitään fyysistä.
En kyllä muutoin tästä teidän oudosta keskustelusta mitään tiedä, mutta...
Joku psykologi joskus kertoi mulle että silkka informaation hakeminen ei ole "aitoa sosiaalista kanssakäymistä". Siis jos käyttää toista ihmistä ihan vain kirjan/wikipedian/googlen korvikkeena niin se ei ole sama asia kuin että olisi toisen seurassa ihan aidosti ihmisenä.
Siis jos esim tahdon tietää mitä on "5+5" (onko se 9? onko se 10?) niin voin etsiä vastausta matematiikankirjasta tai googlesta. Tai voin kysyä asiaa tuttavaltani Sepolta. Silloin Seppo on minulle vain matematiikankirjankorvike, ei ihminen. Tuo ei ole sosiaalista kanssakäymistä, väitti psykologi. Aito sosiaalinen kanssakäyminen on kuulemma muutakin kuin silkkaa informaationvaihtoa. Tämän syvällisemmin en tuota asiaa ymmärrä.
Eli ehkä ap ei vain löytänyt vastausta pohtimaansa asiaan googlaamalla. Silloin täytyi kysyä asiaa muilta ihmisiltä. Se on silkkaa informaation hakemista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olet vanhempiesi ja sisarustesi kanssa?
Tai ystävien ja kavereitten? Tai omien lasten?
Mitä ne sellaiset "ystävät" ja "kaverit" ovat? Onko ne niitä ihmisiä joiden kanssa olen fyysisesti lähekkäin?
Niitä ihmisiä, joiden kanssa vietät aikaa, mutta et kiehnää kyljessä. Et kai oikeasti ystäviesi kanssa ole koko ajan sylikkäin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen. Kaupan kassalta sain maitoa ja postimies toi minulle kirjeen ja linja-auton kuljettajalta sain kyydin paikasta a paikkaan b.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olet vanhempiesi ja sisarustesi kanssa?
Tai ystävien ja kavereitten? Tai omien lasten?
Mitä ne sellaiset "ystävät" ja "kaverit" ovat? Onko ne niitä ihmisiä joiden kanssa olen fyysisesti lähekkäin?
Niitä ihmisiä, joiden kanssa vietät aikaa, mutta et kiehnää kyljessä. Et kai oikeasti ystäviesi kanssa ole koko ajan sylikkäin?
Ei mulla ole ihmisiä joiden kanssa en ole koko ajan sylikkäin. Pitäisikö olla? Onko sulla? Onko muilla ihmisillä sellaisia tuttavuuksia? Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kirjoittelet tänne sitten? Ethän voi saada täältä mitään fyysistä.
En kyllä muutoin tästä teidän oudosta keskustelusta mitään tiedä, mutta...
Joku psykologi joskus kertoi mulle että silkka informaation hakeminen ei ole "aitoa sosiaalista kanssakäymistä". Siis jos käyttää toista ihmistä ihan vain kirjan/wikipedian/googlen korvikkeena niin se ei ole sama asia kuin että olisi toisen seurassa ihan aidosti ihmisenä.
Siis jos esim tahdon tietää mitä on "5+5" (onko se 9? onko se 10?) niin voin etsiä vastausta matematiikankirjasta tai googlesta. Tai voin kysyä asiaa tuttavaltani Sepolta. Silloin Seppo on minulle vain matematiikankirjankorvike, ei ihminen. Tuo ei ole sosiaalista kanssakäymistä, väitti psykologi. Aito sosiaalinen kanssakäyminen on kuulemma muutakin kuin silkkaa informaationvaihtoa. Tämän syvällisemmin en tuota asiaa ymmärrä.
Eli ehkä ap ei vain löytänyt vastausta pohtimaansa asiaan googlaamalla. Silloin täytyi kysyä asiaa muilta ihmisiltä. Se on silkkaa informaation hakemista.
Mistä sinä luulet, että se informaatio sinne wikipediaan tulee? Kyllä sen on kirjoittanut joku ihan oikea ihminen, joka on kirjoittanut sen informaation sinne ihan sillä tarkoituksella, että joku toinen ihminen siitä hyötyy.
En kaipaa fyysistä läheisyyttä, mutta sitäkin enemmän henkistä yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Miten olet vanhempiesi ja sisarustesi kanssa?
En ole ap, mutta vastaan silti: en ole missään tekemisissä eikä olla nähty tai puhuttu yli 15 vuoteen. Mulla oli sivan hirveä lapsuus, sadistisen julmat vanhemmat, henkistä ja fyysistä väkivaltaa, sisarus ”palasi” minua vastaan yrittäen nujertaa (tämäkin vanhempien kannustuksesta).
Opin jo varhain että vain itseensä voi luottaa. Mulla ei ole ystäviä eikä kavareita kun en sellaisia osaa kaivata. En luota keneenkään ja aina teen kaiken itse. Muutot yms jutut myös (näihin moni pyytää apua).
Mulla on nyt oma perhe ja omat lapseni kasvatan rakkaudella hellien ja hoivaten. Mutta en esim ole koskaan saanut sekuntiakaan lastenhoitoapua keneltäkään. On niin paska suku, ja osin kyse siitä että en luota keneenkään vieraaseen, että antaisin lapseni hoitoon. Kerta ei ole hyviä isovanhempia niin sitten ollaan ilman apua.
Työelämässä olen edennyt pitkälle surkeasta taustasta huolimatta. Ehkä osasyy sielläkin on se että on tietty epäluottamus jolloin tekee hommat laadukkaasti itse.
Toki ottaisin toistnlaisen lapsuuden hos voisin. Vihaan lapsuudenperhettäni.
Olen sinkku ja kaipaan toisinaan fyysisitä läheisyyttä. - En tapaa harrasta ns. yhden yön juttuja saati hankkiudu ostamaan seksiä keneltäkään tai mistään. Fyysisen läheisyyden ohella kaipaan jonkinlaista syvempää henkistä yhteyttä mutta ajoittain myös sellaista kepeätä ja kevyttä sanailua ja leikittelyä. En kaipaa erityistä palvontaa tai itseni jalustalle nostamista. Mutta vaikka tätä on hieman vaikea myöntää, niin toivon tulevani huomatuksi; nähdyksi ja kuulluksi. En haluaisi olla toisille vain ilmaa. Toivon mukaan voin olla toisille enempi hyödyksi kuin haitaksi. Uskon myös että ilo ja mukavat asiat voivat aina olla suurempia kun sen voi jakaa yhdessä jonkun tai joidenkin toisten kanssa. Esimerkiksi hyvä ruoka ja maittava maistuu omasta mielestäni vieläkin paremmalta, jos sitä voi nauttia ja syödä, yhdessä toisen tai toisten kanssa,
Menin sanattomaksi.