Abin epävarmuus jatko-opinnoista

Opon kanssa voi jutella, Te-toimisto, Nuorisohjaamot.

Netistä persoonallisuus- ja ammatinvalintatestit kehiin. Yliopistosta ei saa ammattia, opiskelu siellä on enemmän tai vähemmän elämäntapa ja ns. "kaikki muu turha" nousee tärkeimmäksi: kieliopinnot, ulkomaan harjoittelut, vaihto-opinnot, järjestötoiminta. Etsi joku yliopisto-opiskelija, jonka kanssa tyttö voisi keskustella. Ilman muuta haahuilijan paikka on nimenomaan yliopisto. Sit vaan mietintään, mistä tykkäsi koulussa, ja sitä mahd laajasti opiskelemaan - tutustumaan yhteiskuntatieteellisen, humanistisen & kauppakorkeakoulun aineyhdistelmiin. Kaikki tiet vie Roomaan, ei tarvita konkreettista mielikuvaa ammatista. Eihän sitä edes tiedä kaikkia vaihtoehtoja, ennen kuin yliopistoon pääsee ja ennen kuin valmistuu. T: itsekin haahuilija

Vierailija kirjoitti:

Opon kanssa voi jutella, Te-toimisto, Nuorisohjaamot.

Kiitos.

Työvoimatoimiston ammatinvalinnanohjaajasta ei ole kyllä mitään hyötyä jos haaveilee yhtään kukkakauppiasta korkeammasta koulutuksesta. Ne testit ja tietous on vain ammattikoulutasolta, ja kaiken lisäksi noin 30 vuoden takaa (vaihtoehtoina ainakin pari vuotta sitten oli vielä mm konekirjoittaja 😒).

Nykyään ei kannatakaan haahuilla haaveammattien perässä, vaan miettiä realistisesti mikä ammatti olisi sellainen johon on mahdollista työllistyä.

Omille nuorilleni olen sanonut, että mitään kutsumusammattia ei kannata jäädä odottelemaan. Täytyy käydä omat kiinnostuksenkohteet ja omat rahkeet rehellisesti läpi ja tutkia jatko-opiskelupaikat. Omamme löysi amk:sta sellaisen ihan ok-alan.

Vierailija kirjoitti:

Omille nuorilleni olen sanonut, että mitään kutsumusammattia ei kannata jäädä odottelemaan. Täytyy käydä omat kiinnostuksenkohteet ja omat rahkeet rehellisesti läpi ja tutkia jatko-opiskelupaikat. Omamme löysi amk:sta sellaisen ihan ok-alan.

Saanko udella minkä alan löysi? Ja minua myös pelottaa, ettei saa opiskelupaikkaa. Ap