Otan Li Anderssonin vakavasti vain siinä tapauksessa, että

Se on päihdemyönteinen ja ainakin valmis kokeilemaan, muutakin kuin pajaria, ja ennakkoluulottomasti. Mua ei vakuutta se, että se on nähty vain kännissä ja nykyään joku "pajari lailliseksi" ei ole rohkea kannaotto, mitä se ehkä 90-luvulla oli, vaan pakon sanelema vasemmistoliberaaleille arvoille. Odotan, että Li oikeasti ja avoimesti kannattaa yksilön vapautta, jota se ehkä kannattaakin, mutta se ei tarpeeksi jos pallit ei riitä olemaan sitä avoimesti.

Tässä tehdään ero niihin vanhoillisiin vasurikommareihin, joita ei pitäisi olla jäljellä nykypäivänä.