Voinko seurustella miehen kanssa joka ei pidä lapsista? Minulla niitä on 3.

Seurustelin kerran samalla kaavalla. Vuoden verran oli ihan kivaa, mutta sen jälkeen kaikki oli aika turhauttavaa. Toinen vain meni eikä löytynyt pienintäkään ymmärrystä lasten kanssa elämistä kohtaan. Mutta kokeile toki, kai se jollekin sopii.

Kakdela kirjoitti:

Olen ihastunut mieheen ja hän minuun ja haluaa seurustella kanssani. Minulla on myös kolme pientä lasta edellisestä liitosta, jotka ovat noin puolet viikosta luonani. Miestä ei haittaa se että minulla on lapsia, eikä se että näemme vain minun lapsettomina päivinä. Meidän suhteemme on todella hyvä ja hän välittää minusta paljon. Mies ei kuitenkaan pidä lapsista yleisesti eikä halua olla tekemisissä lasteni kanssa. Mietin onko realistista seurustella henkilön kanssa joka ei ole millään tavalla osallinen lapsiarkeemme. Toisaalta, voiko toiselta ihmiseltä vaatiakaan sellaista? Jos ajattelee asian niin että asuu yhdessä silloin kun lapset eivät ole kotona, mutta kun tulevat niin sitten ei nähdä. Voiko se jopa pitää suhteen virkeänä pitempään kun ei muuta koskaan yhteen? Itse olen iältäni 30 v ja mies saman ikäinen, eikä halua omia lapsia.

Minusta (yksinkertaisesta miehestä) Ap tuossa, on pieni ristiriita, mitä kirjoitit. - Itse olen lapseton sinkkumies ja vosin hyvin seurustella naisen kanssa on mahdollisesti lapsia. Toki se olisi varmasti haastavampaa kuin kumppanin kanssa, jolla ei olisi lapsia, koska pitäisin itsestään selvänä, että lapsi tai tai lapset minun tulisi ottaa huomioon,mitä ikinä sitten keksisin ehdottaa tai ajattelen, mitä voisimme tehdä kahdestaan tai yhdessä lasten kanssa (/ lähellä ollessa).  Jotenkin koen myös, että toivoisin, että voisin itse luoda hyvät ja luontevat välit kumppanin lasten kanssa. -  omassa tapauksessa olettaisin, etteivät he voisi olla iältään kovinkaan vanhoja, jos ja kun ajattelen, että alkaisin suhteeseen suunnilleen oman ikäiseni kumppanin kanssa. (Tai sitten hän olisi saanut ne hyvin hyvin nuorena). 

Tuo kysymyksesi Ap kuullostaa hiemn samalta kuin kysyisit,, että voisitko seurustell kumppanin kanssa, joka haluaa viettää aikaa kanssasi vain silloin kun on hyviä ja mukavia päiviä ja hetkiä, eikä lainkaan ikävää arkea. T. Toinen poikamies. 

Älä rupea suhteeseen tuollaisen kanssa. Jos toinen ei ole valmis ottamaan koko pakettia, ei suhteesta voi tulla mitään. Mikään ei tunnu lapsesta kamalammalta kuin se, että vanhemman uusi rakas ei pidä tai jopa vihaa kumppaninsa lapsia -- lasten ja uuden aikuisen välille ei synny luottamussuhdetta, ilmapiiri tulee olemaan painostava ja ahdistava. Pieni lapsi ei välttämättä ymmärrä, miksi tämä äidin uusi mies ei välitä/pidä hänestä ja saattaa syyttää siitä itseään.

Kolme miestä, joista yksikään ei pidä lapsista?

Vierailija kirjoitti:

Kolme miestä, joista yksikään ei pidä lapsista?

???? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolme miestä, joista yksikään ei pidä lapsista?

???? 

Otsikko: Voisitko seurustella miehen kanssa, joka ei pidä lapsista? Minulla niitä on kolme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolme miestä, joista yksikään ei pidä lapsista?

???? 

Otsikko: Voisitko seurustella miehen kanssa, joka ei pidä lapsista? Minulla niitä on kolme.

Kiitos.  Olinpa minä sokea.

Kakdela kirjoitti:

Olen ihastunut mieheen ja hän minuun ja haluaa seurustella kanssani. Minulla on myös kolme pientä lasta edellisestä liitosta, jotka ovat noin puolet viikosta luonani. Miestä ei haittaa se että minulla on lapsia, eikä se että näemme vain minun lapsettomina päivinä. Meidän suhteemme on todella hyvä ja hän välittää minusta paljon. Mies ei kuitenkaan pidä lapsista yleisesti eikä halua olla tekemisissä lasteni kanssa. Mietin onko realistista seurustella henkilön kanssa joka ei ole millään tavalla osallinen lapsiarkeemme. Toisaalta, voiko toiselta ihmiseltä vaatiakaan sellaista? Jos ajattelee asian niin että asuu yhdessä silloin kun lapset eivät ole kotona, mutta kun tulevat niin sitten ei nähdä. Voiko se jopa pitää suhteen virkeänä pitempään kun ei muuta koskaan yhteen? Itse olen iältäni 30 v ja mies saman ikäinen, eikä halua omia lapsia.

Tuttavani (nainen) rakastui mieheen, jolla on 3 lasta. Naista ei haitannut, että miehellä on lapsia, mutta hän ei halunnut olla lasten kanssa missään tekemisissä. He asuivat alkuun eri puolilla Suomea, joten mies asui ensin vuoroviikoin lasten kanssa ja vuoroin tuttavani luona. Nykyisin homma menee, niin tuttavani asuu miehensä kanssa ja mies matkustaa viikonloppuisin lapsiensa luokse toiselle puolelle Suomea. Rakkaus voittaa, totesi tuttavani... 

Vaikuttaa siltä, että joissain vaiheessa suhdetta konflikti on väistämätön jos lapset ja lapsista pitämätön mies ovat mukana samassa yhteisessä elämässä.

Mies tietää paikkansa ja siirtyy suosiolla sivuun kun tärkeimpäsi eli lapset ovat luonasi. Mitähän väärää siinä sitten on

No, sillähän suhde vasta pysyykin virkeänä, kun ei muuta yhteen.

Kyllä tuo toimii, jos molemmat hyväksyvät tilanteen; nähdään puolet ajasta, ja yhteenmuutto aikaisintaan xx vuoden päästä. Miksi ei toimisi?

Vierailija kirjoitti:

Älä rupea suhteeseen tuollaisen kanssa. Jos toinen ei ole valmis ottamaan koko pakettia, ei suhteesta voi tulla mitään. Mikään ei tunnu lapsesta kamalammalta kuin se, että vanhemman uusi rakas ei pidä tai jopa vihaa kumppaninsa lapsia -- lasten ja uuden aikuisen välille ei synny luottamussuhdetta, ilmapiiri tulee olemaan painostava ja ahdistava. Pieni lapsi ei välttämättä ymmärrä, miksi tämä äidin uusi mies ei välitä/pidä hänestä ja saattaa syyttää siitä itseään.

Eihän se lapsi tiedä, että äidin uusi mies ei hänestä pidä, koska eivät he näe toisiaan.