Mikä pettämisessä on niin pahaa?

Mutta kun niillä on tapana jossain vaiheessa paljastua. Sitten satuttaa ja paljon.

Miksi ei voi kertoa suoraan, että tulen panemaan muitakin? Ei ole pakko valehdella.

Ei mua kiinnosta muiden paskat elämänvalinnat?? :DD

Mut oma henkkoht mielipiteeni on et tykkään suorasta ja avoimesta tyylistä, en niljakkaasta. :D Ja tuun toimee samantyyppisten ihmisten parissa, en sellasten ihme pyrkyreiden.

Tehdyn sopimuksen pettäminen. Ketään ei voi lopullisesti omistaa, koska kuka tahansa on vapaa eroamaan toisesta koska vaan. Mutta jos pariskunta itse sopii olla uskollisia toisilleen, niin silloin se on sopimuksen rikkomista ja luottamuksen pettämistä jos ei ole. Reilu tapa olisi ensin erota, ja sitten kun on vapaa sopimuksesta olla kenen kanssa tahtoo. Tai jos ei halua sitoutua uskollisuuteen niin etsiä samanhenkinen kumppani - silloin siinä ei ole mitään väärää eikä se edes ole pettämistä, jos molemmat on sopineet keskenään että kumpikin saa olla muidenkin kanssa.

Minua petettiin niin että kului vuosia että kaikki muut tiesi paitsi minä. Olin ihmetellyt jotenkin sääliviä katseita joskus, mutta kukaan ei suostunut puhumaan mitään. Arvelin että minusta on jotain juoruja ehkä liikkeellä, mistä omituinen suhtautuminen johtuu. Kunnes sitten vuosien päästä kävi ilmi että mieheni oli pettänyt vuosia, ja kaikki muut tuttavapiirissä olivat tienneet siitä. Mutta olivat olleet juuri näitä: "mistä ei tiedä, ei satuta, ei viitsi aiheuttaa hänelle tuskaa kertomalla" ihmisiä jotka luulivat tekevänsä minulle palveluksen.

Tosiasiassa he tekivät minusta täysin naurunalaisen, kun sinisilmäisenä pysyin pettäjämiehen rinnalla tietämättä mistään mitään. Olisin halunnut kuulla pettämisestä heti, jotta olisin heti voinut jättää petturin.

Parisuhde perustuu rakkauteen, luottamukseen ja keskinäiseen kunnioitukseen.

Petturi hajoittaa nuo kaikki, eikä jatkolle enää ole rehellistä pohjaa.

Kaikki pettäminen perustuu valehtelun, epärehellisyyteen ja itsekkyyteen. Jos on yhteinen sopimus tai suostumus tehdä jotain ja toimii avoimesti, se ei ole enää pettämistä. Pettäminen on siis aina itsearvoisesti väärin.

Jos pystyy itse elämään sen kanssa. Minä en voisi itse katsoa naista tai nukkua kunnolla.

Silloin ,kun toista todella rakastaa,se sattuu aivan hirveästi,kun saa tietää kumppanin pettämisestä.

Itse ,kun. on asialla,ts pettää, ei ole mitään ongelmaa,on vaan kivaa.

En ole pitkän elämäni aikana ollut tilanteessa ,että olisin saanut tietää ,että kumppani pettää,mutta pari kertaa elämässäni olen nähnyt tosi raastavan unen ,jossa kumppanini pn pettänyt. Heräsin valtavaan itkuun.

Samoin läheiseni kumppani,kun jäi rysän päältä kiinni,se oli läheiselleni hirveä shokki,vaikka ei olekkaan tyypiltään heikoimmasta päästä.

Koskaan ei täys luottamus palaa henkilöön ,joka on pettänyt.

Saa paremman mielen ,kun itsekkin pettää,vaikkei kerro sitä kumppanilleen.

Toisaalta jo epäileminen voi sattua todella paljon. 

Itse epäilin yli puoli vuotta ja kärvistelin kun todisteita ei ollut. Uniin tuli asiat, painajaisia, joiden jälkeen unettomuutta. Mies ei myöntänyt, että on mitään "suurempaa" menossa. Eikä kai lopulta ollutkaan suurempaa hänen näkökulmastaan, mutta itse en pidä eritteiden vaihtamista tavallisena työkavereiden välisenä touhuna. Kun asia tuli ilmi, se sattui suoraan sydämeen. Olin pettynyt sekä mieheen että itseeni kun en ollut uskonut vaistojani.

Ilmitulovaiheessa on moni hakeutunut terapiaan, kuulemma jotkut sydänoireiden takia sairaalaankin.

Ei ole pientä leikkiä toisen luottamuksella, toisen turvallisuudentunteella, toisen rakkaudella.

Vierailija kirjoitti:

Se mitä toinen ei tiedä ei satuta, eli miksi tuomitsette pettäjät? Ketään ei voi omistaa.

Ei voi omistaa. Petetyllä on oikeus itse päättää, osallistuuko multidraamaan vai ei.

Voihan sitä elää avoimessa suhteessa niin halutessaan. Sitten sitä saa nautiskella lihan himoista ihan vapaasti.

Miksi pitäisi tehdä salaa ja pettää? Jos kerran eksklusiivinen suhde pelkästään sen oman kumppanin kanssa ei ole se juttu mitä oikeasti haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Minua petettiin niin että kului vuosia että kaikki muut tiesi paitsi minä. Olin ihmetellyt jotenkin sääliviä katseita joskus, mutta kukaan ei suostunut puhumaan mitään. Arvelin että minusta on jotain juoruja ehkä liikkeellä, mistä omituinen suhtautuminen johtuu. Kunnes sitten vuosien päästä kävi ilmi että mieheni oli pettänyt vuosia, ja kaikki muut tuttavapiirissä olivat tienneet siitä. Mutta olivat olleet juuri näitä: "mistä ei tiedä, ei satuta, ei viitsi aiheuttaa hänelle tuskaa kertomalla" ihmisiä jotka luulivat tekevänsä minulle palveluksen.

Tosiasiassa he tekivät minusta täysin naurunalaisen, kun sinisilmäisenä pysyin pettäjämiehen rinnalla tietämättä mistään mitään. Olisin halunnut kuulla pettämisestä heti, jotta olisin heti voinut jättää petturin.

Eivät ne kaverisi sinusta mitään tehneet, vaan mies, joka jätti kertomatta. Ihan älytöntä syyttää ketään muuta kuin pettäjää pettämisestä ja/tai sen moninaisista seurauksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se mitä toinen ei tiedä ei satuta, eli miksi tuomitsette pettäjät? Ketään ei voi omistaa.

Ei voi omistaa. Petetyllä on oikeus itse päättää, osallistuuko multidraamaan vai ei.

Tämä.

Pettäjä ajattelee, että hänellä on oikeus omistaa petetty ja pitää hänet tietämättömänä.

Jos vieras houkuttaa, avoimen suhteen ehdottamista estää vain pettäjän itsekkyys ja omistushalu.

Exä aina sanoi ettei ikinä voisi pettää minua. Kuitenkin petti ja valehteli siitä vaikka jäi kiinni. Se satutti ja rikkoi pitkäksi aikaa. Nykyään on "lupa" tehdä asioita, kunhan niistä kertoo. Jos kumppanini on toisen naisen kanssa niin se ei tunnu pahalta. Tärkeintä on että luottamus pelaa ja kortsu on käytössä.

Jos ei osaa olla paneskelematta ympäriinsä, niin miksi alunperinkään sitoutua suhteeseen?

En ymmärrä, miksi naiset ovat asian suhteen niin lapsellisia. Esimerkiksi ihmetellään, miksi on sovittu uskollisuudesta, jos haluaa panna muita tai miksi ei eroa vaan reilusti. Ensinnäkin asiat muuttuu siitä, kun siitä uskollisuudesta sovitaan. Suhteesssa ei välttämättä saa tyydyttävää seksiä tai sitä on liian vähän. Tai toinen yksinkertaisesti kyllästyttää: jos syö vaikka samaa ruokaa joka ikinen päivä niin alkaa se lempiruokakin väistämättä maistumaan puulta jossain vaiheessa. Pieni vaihtelu kuitenkin saa sen lempiruuankin maistumaan paremmin joskus. On myös mahdollista, ettei mitään muuta ole edes mahdollista sopia, joten on pakko luvata uskollisuutta, jos ei yksin halua olla. Ja ei kaikki halua olla yksin yksinkertaista.

Toisennakin, ei kaikki halua ensin erota, ihan turha sellaista edes kuvitella. Ero on iso muutos ja juttu, kun taas vaikka yksi yhdyntä toisen kanssa, on pieni parin minuutin tai tunnin juttu, joka ei ole toiselta konkreettisella tasolla mitenkään pois eikä toinen välttämättä edes huomaa, jos ei saa tietää eli konkreettisella tasolla mitään ei tapahdu. Se yhdyntä on tosi pieni juttu - kyse on periaatteesta monen kohdalla, että halutaan kieltää periaatteen vuoksi. Tämä on syynä, miksi se pettäjä tuskin kokee, että ero on varteenotettava vaihtoehto. Mielestäni on aivan turha päivitellä ja ihmetellä, miksi ei eroa ensin, mielestäni asia on harvinaisen yksinkertainen ymmärtää. Sitä ei tarvitse välttämättä hyväksyä, mutta kyllähän tuon nyt ymmärtää yksinkertaisempikin tapaus, miksi moni näin valitsee.

Minua on petetty myös, tosin en siitä erityisemmin romahtanut tai saanut mitään traumoja, koska emme sopineet toisillemme muutenkaan kauhean hyvin. Olemme edelleen hyviä ystäviä tämän exän kanssa, joka on nykyään tuon naisen kanssa kenen kanssa petti. Itsekin olen naimisissa elämäni rakkauden kanssa.