Miten päästä yli katkeruudesta?

Minä en kertakaikkiaan ymmärrä, miten rahankäyttö voi olla niin löperöä nykyään monilla eikä osata yhtään säästää. Esim. eräskin perhe, jossa mies+vaimo+lapsi. Nainen valittaa jatkuvasti miten tilit tyhjänä ja raha ei riitä ja olisivat ongelmissa jos töistä saatavan palkan määrä vähänkin häiriintyy. Ja mieskin on töissä. Mihin ne saa oikein rahansa menemään? Sitten vielä naureskelevat minulle "pihtarille", joka osaa säästää eikä laita rahaansa kaikkeen turhuuteen.

Pitää pystyä ymmärtämään että ei tuommoiset ulkokultaiset seikat todellisuudessa kerro mitään siitä miten kenelläkään menee, joten voit unohtaa energiaasi syövän vertailusi ja keskittyä omaan suoritukseesi. Hoida koti puhtaaksi ja viihtyisäksi, tuuleta raikasta ilmaa yöksi sisään, pistä pari kynttilää palamaan ja mietiskele hetki mistä kaikesta juuri sinun olisi syytä olla kiitollinen :)

Minä olen ollut katkera muihin verrattuna huonosta osastani. Olen vähävarainen ja kroonisesti sairas. Lähipiirissä minua syyteltiin katkeraksi joskus ihan sillä  perusteella, että vain sanoin jonkin asian olevan huonosti. 

Ja kyllähän minä olinkin katkera, vaikkei se nyt koko elämääni varjostanut. Joskus se nostaa päätään vieläkin. Olin lopulta pahoillani ja katkera siitäkin syystä, että minua syyteltiin katkeraksi.

Lopulta sain oivalluksen: katkeruuteni on ihan ikiomani ja hyvin perusteltu. Minulla on hyvä syy olla katkera, eikä se syy poistu sillä, että toiset vähättelevät sitä tai toisaalta tilittävät, kuinka heidän elämässään on vaikeuksia, mutta eivät silti ole katkeria. Tämä auttoi minua. Sain jonkinlaisen niskaotteen katkeruudestani, kun lakkasin tappelemasta sitä vastaan. Katkeria ajatuksia tulee ja menee.

Osin näen niinkin, että katkeruus on sangen epämuodikasta. Jos joku on katkera, on helppo kyykyttää häntä lisää syyttelemällä häntä siitä katkeruudesta. Ei saisi myöntää olevansa katkera, koska kohta joku oman elämänsä sankari tulee vähättelemään. Siihen voi kai suhtautua niin, että hittojakos sinun katkeruutesi heille kuuluu. Sinulla on oikeus tunteisiisi. Se ei tietenkään ole fiksua, että aina ruikuttaa katkeruuttaan. Mutta kuten yritin sanoa, ikävät ajatukset myös menevät. 

Päätän jaarittelun siihen, että sen varmimmin muistaa, minkä eniten haluaa unohtaa. Jos alat hirveästi taistella katkeria ajatuksiasi vastaan, energiasi kuluu niiden torjumiseen. Ei tietenkään ole helppo muuttaa suhtautumistaan omaan ajatteluunsa, eikä minun kokemukseni ole noin vain sinua auttava vippaskonsti. Halusin vain tarjota näkökulman.

Pohdi millaista olisi, jos menettäisit kaiken, mitä sinulla nyt on. Tulee kummasti tyytyväinen olo.