Kumpi teki aloitteen suhteeseenne?

Yhdessä.

Minä tein aloitteen ja pyysin miestäni tulemaan yhteen kyseiseen ravintolaan perjantai iltana, 16 vuotta sitten.

Flirttailin ja annoin ymmärtää, että kyllä tykkäisin ja mies ei ollut tomppeli vaan teki aloitteen ja pyysi treffeille.

Sen lisäksi että kumppanini on samaa sukupuolta kuin itse olen, ei kumpikaan meistä tehnyt aloitetta vaan suhde kasvoi orgaanisesti romanttiseksi ja läheiseksi.

Minä tein aloitteen. Aivan liian kauan jaksoin flirttailla ja vihjailla, mutta ei mies mitään tajunnut. Lopulta meni hermo ja täräytin suoraan miten asia on. Olemme olleet 10 vuotta yhdessä ja aina välillä mies naureskelee kuinka hän on oikeasti aivan sokea flirtille eikä tajunnut tunteitani. Mielestäni mun vihjeet ei ees olleet mitenkään hienovaraisia, mutta ihan hyvin meni näinkin.

Vierailija kirjoitti:

Flirttailin ja annoin ymmärtää, että kyllä tykkäisin ja mies ei ollut tomppeli vaan teki aloitteen ja pyysi treffeille.

Näin se meilläkin meni, katseltiin toisiamme ensin jonkin aikaa töissä, sitten aloin flirttailla ja mies ehdotti että voitaisiin nähdä vapaa-ajallakin.

Olin treffeillä kaverinsa kanssa ja se ei toiminut. Kaveri oli samaa mieltä. Tapasin saman miehen uudelleen sattumalta ja mukanansa ollut ystävänsä kiinnosti minua. Pyysin treffeille ja tässä ollaan :D

Jaa-a, istuin ravintolan pöydässä johon mies istahti kaverinsa kanssa mutta eivät isku mielessä vaan muualla ei tainnut olla tilaa tms. Siitä se lähti jotenkin vaivattomasti puhumatta asiasta sen enempää. Jonkun kuukauden kuluttua mies esitteli minut toiselle kaverilleen tyttöystävänään, joten ajattelin tuolloin että kaippa me sitten 'seukataan'. Ja nyt on oltu kohta 15 vuotta avoliitossa.

Olin ajoissa eräässä tanssipaikassa, ja oli naisten haku. Yhtään mieluisaa haettavaa miestä ei näkynyt, joten kysyin eräältä - ulkoisen habituksen perusteella illan orkesterin soittajaksi epäilemältäni - nuorelta mieheltä, saanko istua seuraan. Olin känni- ja ääliömagneetti tuolloin, ja menin aina jonkun "turvallisen" näköisen miehen seuraan, se hieman hidasti niitä ääliöitä. Tämä mies oli minulle liian nuorikin, en kuvitellut mitään edes tanssiinhakemisen vertaa, ajattelin vain rupatella sen aikaa kun tulee "oikeita" miehiä tarjolle.

Nyt on oltu yli 20 vuotta yhdessä. Ja ei, hän ei ollut orkesterin soittaja, olipahan muuten vain persoonallisesti pukeutunut :)

Ei ole ihan niin yksiselitteistä. Tapasimme netissä, joten molemmat ovat päättäneet olla netissä tavoitettavissa ja ilmoittautuneet etsimään kumppania. Mies kuitenkin oli se, joka laittoi minulle viestiä.

En ole ikinä oppinut ymmärtämään näitä aloitekysymyksiä. Minä vihjasin kavereilleni, että he voisivat tutustuttaa minut miespuolisiin sinkkuystäviinsä eli tein aloitteen sille, että jotain ehkä tapahtuisi. Luultavasti mieskin oli jutellut samalle ystävälleen toiveestaan löytää parisuhde, en tarkalleen ottaen tiedä. Joka tapauksessa ystäväni järjesti meille tapaamisen eräiden talkoiden yhteyteen. Olin antanut luvan antaa miehelle myös puhelinnumeroni, joten hän soitti jo etukäteen, ja minä puolestaan ehdotin silloin, että talkoiden jälkeen lähtisimme vielä kävelylle. Niin teimme ja sen jälkeen kutsuin hänet vielä kotiini teelle. Pari päivää myöhemmin hän kysyi lähtisinkö hänen kanssaan erääseen kulttuurikohteeseen. Tottakai lähdin. Sen jälkeen soiteltiin, en enää muista kumpi milloinkin, ja hän pyysi tulisinko hänen kanssaan eräisiin juhliin. Menin. Siitä se alkoi, ei siinä varmaan aloitteita mietitty vaan molemmat lukivat toisen sanallisia ja sanattomia viestejä, puhelut lisääntyivät ja tavatessa toinen tarjoutui hieromaan toisen hartioita jne.

Oi, se oli niin ihanan viattoman romanttista aikaa, että tulee melkein ikävä :)

Tässä taidetaan oikein tarkoituksenhakuisesti hakea kysymyksenmuotoilulla vastaajia niistä joilla nainen on tehnyt ekan aloitteen. :)

Aloite on siis treffeille pyytämistä? Tai sitten ihastuksesta kertomista? Hämmästyisin tosiaan jos useampi nainen olisi oikeasti näin ekana sanonut.

Suurin osa suhteista on alkanut minun aloitteestani. Vaimo oli kuitenkin aloitteellinen poikkeus. En olisi muuten ikinä uskonut, että hän voisi olla minusta kiinnostunut. Vieläkin, 20 vuotta myöhemmin se tuntuu aivan uskomattomalta.

Mies otti ensin (persoonallisella) viestillä yhteyttä deittisovelluksessa. Sen jälkeen ilmaisi haluavansa tavata minut mahdollisimman pian (minä päätin ajankohdan ja paikan), ja ekojen treffien (kestivät 25h) aikana ilmaisi haluavansa tapailla mua eksklusiivisesti. Poistettiin deittisovellukset samoin tein. 

Nyt takana kahdet "treffit" (jälkimmäiset kestivät viime pe-illasta su-iltaan) ja molemmille on itsestäänselvää, että ollaan seurustelusuhteessa. <3 Tulevana viikonloppuna nähdään jälleen! 

En oikeasti osaa sanoa kumpi teki aloitteen, yhdessä lähdettiin yhteisen kaverin synttäreiltä ja aikalailla siitä illasta lähtien ollaan oltu yhdessä. Käytiin pari kertaa vielä "treffeillä" ja nekin sovittiin yhdessä, ehkä niissä oli jotain "viettelyä" miehen puolesta :D

Ekasta teini-iän poikakaverista osaan sanoa, että hän teki aloitteen kertomalla, että "taidan ihan vähän tykätä susta".

Joitain säätöjä oli muutenkin teini-iässä, niissä aloitteen tekijä taisi olla "mies". Aloitteet olivat tyyliä fb-kaveripyyntö ja "moi! onks jotain suunnitelmia?" "ei, kotona vaan" "kiinnostaiskö lähteä sinne tai tuonne?" "okei, siellä sitten".

Sinänsä tosi hyvä tuuri, että olen ylipäänsä ikinä päässyt kenenkään kanssa ulos kun en ole itse uskaltanut lähestyä. Nyt aikuisena ei enää tarvitsekaan vaikka rohkeutta jo olisi.