Masentuneen hoitoketju, miten hakeutua hoitoon saamaan apua

Menet terveyskeskukseen ja kerrot masennusepäilystäsi. Ööö en muista maksaako edes mitään. Ehkä normaalin terveyskeskusmaksun?

Ihanvaan varaat ajan paikkakuntasi terveyskeskukseen, sitä kautta lääkärin lähetteellä sitten eteenpäin. Äläkä lannistu vaikka kohtaisi ammattilaisia jotka ei tunnu ymmärtävän sun tilannetta tai yrittävät tuputtaa lääkkeitä. Aikuinen saa ihan vapaasti valita ottaako lääkityksen vai ei ja hoitohenkilökuntaa saa vaihtaa jos jonkun kanssa työskentely ei miellytä tai tunnu sujuvan. Tsemppiä avun hakuun, se on välillä raskasta mutta lopussa kiitos seisoo. T. 10 vuotta mielenterveys puolella asiakkaana ollut ja monta kertaa pitänyt vaihtaa lääkäriä ja hoitajia, mutta asiat sujuvat hyvin jo.

Turha kai sitä leimaa on pelätä kun haittaa elämää jo nytkin? Pelkäsin aikanaan itsekin hirveästi hankkia apua mutta onneksi menin. Sain lääkäriltä paperit jolla hain sitten sairauslomaa muutamaksi kuukaudeksi. Sain sitten myös keskusteluapua vajaan vuoden verran ja lääkkeitä ei ollut pakko ottaa.

Mene rohkeasti vaan. Alku on aina vaikeinta. <3

Ja vielä lisäyksenä jätä se alkoholi kokeeksi pois kokonaan pariksi kuukaudeksi. Itsellä alkoholin lopettaminen tasasi mielialan vaihtelua todella paljon.

Kiitos kommenteista, jotenkin nyt vaan pelottaa laittaa tämä homma aluille. Kellekään läheiselle en kyllä todellakaan voikertoa tilanteestani ja terapiat tms pysyisivät visusti salassa. Olen hieman sellainen ihminen että avautuminen muille on vaikeaa eikä lapsuudesta ole oppinut omien asioiden ja tunteiden kertomisesta. Mutta pakko kai ottaa hyppy tuntemattomaan ettei tilanne menisi entistä pahemmaksi. -ap

Työterveys jos olet töissä. Muuten terveyskeskus. Rohkeasti vaan!

Lääkkeitä on kyllä ihan turha pelätä. Ei ne sulje terapiaa pois. Mulle olleet hyvä apu.

sähköshokkihoitoa tulisi olla heti lääkehoidon alussa

Ainakin tässä kaupungissa voi jopa hakeutua päivystykseen, jos tilanne on kerta kaikkiaan karmea. Itse soitin ahdistuneena sinne neuvontaan ja ihan riitti se, että kerroin ahdistuksesta ja psykosomaattisista oireista. Ei tarvinnut puhua itsetuhoisuudesta vielä siinä vaiheessa.

Seuraava vaihtoehto on se, että soitat omalle terveysasemallesi heti aamulla, kun se aukeaa. Tyypillinen hoito, jota saa, on jokin mielialalääke ja sitten lähetteet tarvittaville poliklinikoille. Sinun tapauksessasi varmaan mielenterveyspoli ja/tai päihdetyötä tekevä yksikkö. Tuo lääkehomma on vähän kurja, koska sitähän siellä tarjotaan, ja harva niitä ensitöikseen haluaa. Niillä on myös sivuvaikutuksensa ja passelin lääkkeen löytämiseen voi mennä kauan. Sinun tapauksessasi on myös mahdollista, että lääkkeen tarvetta ei juuri ole, jos pääset alkoholista joutuisasti eroon. Ja päin vastoin: alkoholi tekee hyvin nopeasti tyhjäksi lääkkeiden mahdolliset edut.

Ongelma ei oikeastaan ole se ensimmäisen avun saaminen. Sitä on tarjolla. Sen sijaan siitä eteenpäin voi olla vaikeaa. Ainakin täällä psykiatrian poliklinikka on pahoin ruuhkautunut. Psykiatrin aikaa voi joutua odottamaan kuukausimäärin. Päihdeyksiköiden tilannetta en tiedä.

Tämä leimautuminen on lääkärikohtainen juttu. Minulla on mielenterveysdiagnooseja jos jonkinlaisia. Koskaan vaivojani ei ole vähätelty niiden takia. Aina minua on kuunneltu ja tutkittu asiallisesti niistä huolimatta. Siskoni, jolla on hyvin samanlaiset ongelmat kuin mulla, on kokenut useinkin jäneensä vaivojensa kanssa yksin mieleterveys- ja päihdetaustansa vuoksi. Sinuna en surisi tätä nyt, vaan lähtisin hakemaan apua viimeistään huomenna. Kustannuksia en surisi. Jos sinulla on ollut varaa alkoholiin, sinulla on varaa poliklinikkamaksuihin ja lääkkeisiinkin jos niitä suostut kokeilemaan. Sitten tilanne tietenkin on toinen, jos et pääse alkoholin otteesta ja merkittävä osa varoistasi menee niihin vastakin. Omalla kohdallani poliklinikkamaksujen ja lääkkeiden kustannukset ovat muutaman kympin luokkaa kuukaudessa.

Onneksi alkoholin käyttö on rajoittunut ns. vain siihen että ystävien kanssa on nyt ollut muutamat juhlat enempi viimeisen kuukauden ajan. Kesäaikaan alkoholia tuli otettua harvemmin kun kerran kuussa. Alkoholin suhteen ongelma on vain se, etten osaa nauttia siitä kohtuudella vaan homma lähtee käsistä jonka seurauksena kova humala, ja seuraavana päivänä mahdollinen morkkis ja darra. Näköjään kohtuukäyttö minulta ei onnistu niin pitää vaan olla limpparilinjalla :) -ap

Vierailija kirjoitti:

Ihanvaan varaat ajan paikkakuntasi terveyskeskukseen, sitä kautta lääkärin lähetteellä sitten eteenpäin. Äläkä lannistu vaikka kohtaisi ammattilaisia jotka ei tunnu ymmärtävän sun tilannetta tai yrittävät tuputtaa lääkkeitä. Aikuinen saa ihan vapaasti valita ottaako lääkityksen vai ei ja hoitohenkilökuntaa saa vaihtaa jos jonkun kanssa työskentely ei miellytä tai tunnu sujuvan. Tsemppiä avun hakuun, se on välillä raskasta mutta lopussa kiitos seisoo. T. 10 vuotta mielenterveys puolella asiakkaana ollut ja monta kertaa pitänyt vaihtaa lääkäriä ja hoitajia, mutta asiat sujuvat hyvin jo.

Joo tämä. Älä lannistu jos tulee joku pökelö tyyppi vastaan. Kerran lääkäri ei uskonut että olin masentunut kun olin pessyt hiukset. Toinen ei uskonut että mua ahdistaa koska pystyin istumaan tuolilla. Psykiatriseen päivystykseen menin lähetteellä itsetuhoisuuden vuoksi, sieltä heitettiin pihalle koska en ole psykoottinen tai paskanna housuun. Takapakkia saattaa siis tulla matkan varrella, älä anna sen lannistaa vaan jatka puskemista.

Oma paras vinkki on mennä yksityiselle lääkärille (käyntimaksu about 100 e) ja pyytää lähetettä sieltä. Julkisen puolen lähete tuli mulla kolmesti bumerangina takaisin, yksityisen lähete meni heti läpi.

Psykiatrian polin käynnit ei maksa mitään ja oli mulle pelastus. 20 vuoden masentuneisuuden jälkeen sain diagnoosin ja terapiaa.

Tsemppiä. Meitä on tosi paljon, et ole ainoa.

Olen työssäkäyvä joten varmaan pystyisin menemään työterveyshuoltoon asiasta kertomaan? Pelottaa kyllä asia tosi paljon ja varmaan en pysty asiasta edes puhumaan ilman itkemistä. Mutta itkuhan ei pahasta ole. -ap

Työttömyyteen liittyy kyyninen epäluottamus

https://yle.fi/uutiset/3-10477830

Kyynisessä epäluottamuksessa ihmiset ajattelevat, että toisilla ihmisillä on pahoja aikeita ja ne ovat itsekkäitä. Ennen ajateltiin, että kyseessä olisi persoonallisuuspiirre, joka kehittyy tai synnynnäinen piirre.

– Se mitä me olemme havainneet, niin kyyninen epäluottamus on voimakkaasti yhteydessä sosiaaliseen asemaan. Näillä ihmisillä on vähemmän koulutusta tai vähemmän tuloja, Haukkala sanoo.

Myös se on tutkittu, että mitä pitempään ihmiset ovat olleet työttöminä, sitä kyynisempiä he ovat. Olosuhteilla on suuri merkitys.