Lue keskustelun säännöt.
Miten oppia luottamaan ihmisiin?
28.10.2018 |
Erosin 8 vuoden suhteesta parisen vuotta sitten. Suhde päättyi kun miehellä oli suhde toiseen naiseen ja tämä tuli raskaaks, ero oli riitaisa ja minulle todella rankka.
Olen eron jälkeen vaihtanut paikkakuntaa, työpaikkaan ja saanut paljon uusia ystäviä yms mutta en yksinkertaisesti pysty enää luottamaan ihmisiin. Olen yrittänyt tapailla miehiä, mutta minua alkaa ahdistaa heti ja ajattelen heti että ollaan pettämässä kun silmä välttää. Vainoharhaisuuteni takia en pysty mihinkään vakavaan, koska kukaan ei ansaitse joutua käytökseni ja turhien epäilykseni kohteeksi. Olen yrittänyt päästä tästä ajattelutavasta eroon, mutta siellä se kummittelee.. tuleeko elämääni aina varjostamaan tämä asia?
Kommentit (14)
En muista milloin mietin sitä juttua. Enää edes muista sitä juttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omatunto on tosi hyvä. Tosi helppoa miettiä muiden kannalta miten ne pärjäis tai että hän on työnantaja ja siten ihan ok. Vaikka en ole paljoa tekemisissä ollut. En osaa kirjottaa paremmin. Älkää ymmärtäkö mitään väärin.
Piti sanoa tuuria ja että minkä sille mahtaa.
Kirjotan hitaasti ja en tiedä mistä pitäis alottaa. Tai jossain vaiheessa se ongelma tulee. En voi painaa entteriä jos teksti ei ole julkaisukelpoista. Nytkin on vähän huonoa tekstiä. Kirjotusvirheitä enkä oikeen voi sille mitään.
Ei ihmisiin kannatakaan luottaa. Se että olet joskus luullut niin, on harhaa. Nyt ahdistaa kun tiedät totuuden ihmisistä, eikä se olekaan se mihin kasvoit ja opit aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrettävää se on, että jos pettyy pahasti parisuhteessaan, niin on vaikea vastaisuudessa luottaa kehenkään. Tätä ei erityisesti helpota se, että pettäminen on aika tavallista. On jossain määrin realistista ajatella, että niin käy vastakin.
Se, että joutuu petetyksi, ei ensisijaisesti ole oma syy. Pettäjähän sen valinnan tekee, joka tietoisesti harkiten tai sitten viettiensä viemänä. Kummin vain, ei hyvä! Siitä huolimatta pitää miettiä, mitä tapahtui ja kuinka itse toimi. Oman vastuunsa tajuaminen on oman hyvinvoinnin kehittymiselle välttämätöntä. Kärjistän: jos se pettänyt kumppani monta kertaa puhui halujen epäsuhdasta suhteessa, ja itse aina sanoi, ettei seksi ole elämässä kovin tärkeää, niin joko tulee petetyksi ensin ja jätetyksi sitten tai ainakin jätetyksi. Ja anteeksi, erityinen tarkoitukseni ei ole syyllistää, vaan tuoda esiin se seikka, että parisuhteessa on aina kaksi osapuolta, joilla on yhteinen vastuu suhteen seksistä ja muustakin onnellisuudesta.
Minusta sinä tarvitsisit korjaavan kokemuksen, mutta et voi saada sitä, ennen kuin jotenkin pystyt luopumaan noista ennakkoajatuksistasi. Ja myönnän auliisti, etten minä sitä ole helpottanut sillä, mitä olen tähän asti kirjoittanut. Voisiko ratkaisuna olla suhde, joka käynnistyy hyvin maltillisesti ja hitaasti, jossa ensi töikseen ei odoteta muuta kuin seuraavaa tapaamista? Jossa ei siis tavoitteenakaan ensi töikseen ole loppu elämän kestävä parisuhde, yhteinen seksielämä ja niin edelleen, vaan jossa vähä vähältä voisi löytää sen rakentavan yhteisyyden? En väitä että moinen olisi helppoa, moni rakastunut mies(kin) haluaa kaiken ja heti, ja siitä helpolla koituu pettymyksiä puolin ja toisin. Tai miten olisi sellainen päätös, että nyt et yksinkertaisesti ala mihinkään parisuhteeseen hetkeen aikaan? Annat kohteliaasti mutta määrätietoisesti pakit kaikille, jotka pyrkivät lähentymään liikaa. Ehkä aika parantaa haavojasi ja joskus tulevaisuudessa ehkä olet valmis uuteen parisuhteeseen, kun olet saanut olla osallinen muunlaisissa toimivissa ihmissuhteissa. Tämä nyt on tällaista kyökkipsykologiaa, mutta halusin ajatella näitä asioita.
Ymmärtämällä sen, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin yrittää luottaa, jollei halua olla loppuelämäänsä yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin rankka kokemus varmaan jättää jälkensä. Toisaalta siitäkin täytyy itseään muistuttaa, etteivät kaikki miehet ole moraaliltaan yhtä löperöitä ja että on paljon uskollisia parisuhteita.
Tietenkin parisuhteen aloittamiseen aina sisältyy riskin ottaminen, olipa siitä tietoinen tai ei, koska toisellakin osapuolella on valinnanvapaus. Sinä olet kokemuksesi takia varmaan tietoisempi tästä puolesta kuin monet muut.
Minusta kaikessa riskinotossa kannattaa aluksi pohtia, mikä on pahinta mitä voi tapahtua ja sitten kartoittaa saatavilla olevat voimavarat, joiden avulla selviää, jos pahin tapahtuu. Ei tarvitse olla niin sydän sykkyrällään pelosta, jos ymmärtää, ettei kaikki ole sen varassa, että parisuhde onnistuu.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Tätä palstaa, kun lukee, niin oppii hyvin nopeasti sen, ettei ihmisiin kannatakaan luottaa. Tänne kun ihmiset anonyymeinä kirjoittavat niitä todellisia tuntojaan, niin voi jösses kuinka vastenmieliseksi on porukka muuttunut.
Eli elä sinä vaan rauhassa omaa elämääsi ja pidä pieni suojaus päällä, niin voit oikeasti paljon paremmin. Surullista, mutta totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätä palstaa, kun lukee, niin oppii hyvin nopeasti sen, ettei ihmisiin kannatakaan luottaa. Tänne kun ihmiset anonyymeinä kirjoittavat niitä todellisia tuntojaan, niin voi jösses kuinka vastenmieliseksi on porukka muuttunut.
Eli elä sinä vaan rauhassa omaa elämääsi ja pidä pieni suojaus päällä, niin voit oikeasti paljon paremmin. Surullista, mutta totta.
Voin pahasti traumatisoituneena ihmisenä sanoa, että tuo on aivan vihoviimeinen neuvo. Jokainen ihminen on luottamuksen arvoinen siihen asti, kunnes jollain tavalla pettää luottamuksen. Silloin on aika poistaa kyseinen pettymyksen (ison tai pienen) aiheuttanut ihminen elämästään, eikä turhien aiemmista kokemuksista johtuvien epäluulojen takia.
En tee mitään tarkotuksella. Avasin keskusteluketjun. Ei ole tarkoitus aiheuttaa hämmennystä. Poliisi kävi mielessä mutta sitä ei tarvita kuin siihen että saan kotirauhan. Hoidetaan tämä juttu. Sen jälkeen sitä ei tarvita yhtään. En osaa kirjottaa nopeesti paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tarkota mitään. Kirjotusvirheitä tulee kokoajan mutta en voi sille mitään.
Kiitos hyvästä ja ajatuksia herättävästä tekstistä!
Olen itseasiassa miettinyt asioita jotka eroon ja pettämiseen johti ja voin ihan myöntää että me molemmat kasvoimme erilleen ja suhde oli kuollut jo aikoja sitten. Ja näin parin vuoden jälkeen ero oli hyvä asia, koska se vei minua esimerkiksi urallani eteenpäin koska pystyin lähtemään ja muuttamaan muualle. Mutta silti minusta tuntuu niin kovin epäreilulta, että suhteen piti loppua niin rumasti ja että luottamukseni piti murentaa. Tuntuu väärältä että toinen voi jatkaa elämäänsä helposti kun itse saa näinkin pitkän ajan jälkeen taistella omien kummitusten kanssa. Välillä mietin olenko enää koskaan kykeneväinen mihinkään parisuhteeseen vai ajanko kaikki tiehensä vainoharhailulla ja epäilyksellä?
Olen pitänyt aina itseäni suht vahvana ihmisenä, lapsena joutunut käsittelemään rankkoja asioita mutta tuntuu että nyt olen yhtäkkiä eron ja pettämisen myötä todella haavoittuvainen ja tuntuu vaikealta käsitellä vastoinkäymisiä.
-aloittaja
Tulee. Koska kokemus on osoittanut, että ei kannata luottaa. Pikkuhiljaa voi oppia siihen, että nauttii asioista kunnes toisin todistetaan, eikä sure etukäteen mitä kaikkea voi tapahtua.