Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isättömänä kasvaneet naiset/miehet?
28.10.2018 |
Kysymyksiä teille isättöminä kasvaneet. Missä iässä ymmärsitte, että teidän elämässänne ei ole isä läsnä? Miten otitte asian, miltä se tuntui, lapsena ja teini-iässä? Entä nyt aikuisiällä? Mitä tunteita se herätti? Pitääkö paikkansa sanonta, että ”sellaista ei osaa kaivata, mitä ei ole koskaan ollutkaan”? Millä tavoin äitinne kävi isättömyyttä läpi kanssanne, mitä olisitte toivoneet äidiltänne tilanteissa kun puhuitte isättömyydestä? Miten koette nyt aikuisiällä, että miten isättömyys on vaikuttanut/vaikuttaa teihin? Oletteko ottaneet/yrittäneet ottaa yhteyttä isäänne, miltä se on tuntunut, oletteko saaneet vastauksia miksi ei ollut mukana elämässänne kun olitte lapsia?
Minä kasvatan lastani yksin, isä ei halua olla läsnä lapsen elämässä. Hänellä on päihdeongelmaa ym. Haluaisin kuulla jo aikuisilta isättöminä kasvaneilta heidän kokemuksiaan isättömyydestä!
Kommentit (2)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Vanhempani erosivat kun olin n. vuoden ikäinen isäni alkoholismin vuoksi. Me lapset muutettiin äidin kanssa muualle.
Totta se on, että ei sellaista osaa kaivata mitä ei koskaan ole ollut. Ei oltu isäni kanssa tekemisissä tuon eron jälkeen. Toki äitini aina kertoi meille isästämme isänpäivän tienoilla, kun päiväkodissa tehtiin isänpöiväkortteja ja mekin ne aina isällemme lähetettiin. Koskaan ei tullut vastausta, joten kolmannella luokalla pyysin jo opettajalta Itse lupaa tehdä isänpäiväkorttini vaarilleni, lemmikkini syntymäpäivälle jne. Se oli aina opettajille ok, enkä sen koommin isälleni kortteja tehnyt.
Teininä ehkä hieman mietin millaista elämä olisi, jos isä olisi mukanani jalkapalloharjoituksissa tmv, mutta sitten päätin että hän Itse valitsi viinan minun tilalleni. Joten 8.luokasta lähtien aloin kaikille uusille tuttavilleni sanomaan isäni kuolleen kun olin pieni, jos he jotain kysyivät isästäni. Tällöin ei ole tarvinnut selitellä mitään muuta, vaan aihe vaihtuu nopeasti.
Olen tyytyväinen elämääni ja lapsuuteni vaikka isäni ei ollut kuvioissa.