10kk päiväkotiin, miten on mennyt?

Parhaansa varmasti yrittävät. Muut lapset saattavat olla väkivaltaisia vauvaa kohtaan, sitä eivät ainakaan pysty kokonaisuudessaan estämään, joten varaudu naarmuihin.

No yleensä ne 10 kk jää helpommin kuin esim pari vuotiaat jotka takertuu vanhempaan jo enemmän.

Mutta se on sitten tuuripeliä millaiseen päiväkotiin sen saat.

Jos on kiva ryhmä niin ihan ok. Mutta pahimmassa tapauksessa saat sen johonkin 18 lapsen suurlaumaan jossa se reppana sitten kyhjöttää lattialla kaikkien talsittavana.

Oon päikyssä töissä. Usein 10-kuisilla sujuu aloitus ihan hyvin. Niin pienet pääsee jatkuvasti syliinkin (toisin kuin vaikka 3-5- vuotiaat). Muut lapset rakastaa pikkuisia. Täytyy melkein kieltää hoitamasta vauvoja, kun niin mielellään hoitavat.

Mutta sen sanoisin, ettei kannata aloittaa loma-aikana, jolloin aikuiset vaihtuvat viikottain. Vaan aloittaa vaikka syyskuussa, jolloin lomat ohi ja lapsella tutut aikuiset vastassa.

Tärkeää on käydä useampi kerta tutustumassa (sekä lapsi tutustuu, että työntekijät tutustuvat!). Ja että aluksi olisi lyhyitä päiviä, kokeilua.

Päiväkoti ei anna oikeastaan mitään tuon ikäiselle, eikä välttämättä isommallekkaan. Nykyiset ryhmäkoot on niin älyttömiä, että varhaiskasvatus on vähän niin ja näin. Ryhmäytymistä, käytöstapoja ja hoitoa saamaan laittaisin perhepäivähoitajalle tai yksityiselle, jossa pienemmät ryhmät. Tuon ikäiselle muutenkin helpompaa, kun niiss ei niin tarvi tapella huomiosta. :)

Vierailija kirjoitti:

Oon päikyssä töissä. Usein 10-kuisilla sujuu aloitus ihan hyvin. Niin pienet pääsee jatkuvasti syliinkin (toisin kuin vaikka 3-5- vuotiaat). Muut lapset rakastaa pikkuisia. Täytyy melkein kieltää hoitamasta vauvoja, kun niin mielellään hoitavat.

Mutta sen sanoisin, ettei kannata aloittaa loma-aikana, jolloin aikuiset vaihtuvat viikottain. Vaan aloittaa vaikka syyskuussa, jolloin lomat ohi ja lapsella tutut aikuiset vastassa.

Tärkeää on käydä useampi kerta tutustumassa (sekä lapsi tutustuu, että työntekijät tutustuvat!). Ja että aluksi olisi lyhyitä päiviä, kokeilua.

Toinen päiväkodissa työskennellyt yhtyy aivan täysin näihi sanoihin.

Meillä 10,5 kk lapsi aloitti päiväkodissa yhdessä isomman sisaruksen kanssa. Ryhmä oli alle 3-vuotiaitten ryhmä, joten kaikki oli tosi pieniä. Oli myös toinen alle 1-vuotias.

Aloitettiin tutustumalla viikon verran yhdessä ja sitten pikku hiljaa pidennettiin päiviä. Ensimmäiset viikot oli itkua aamuisin mutta sitten alkoivat sopeutumaan ja kaikki meni paremmin kuin hyvin. Isommat lapset tosiaan hoivasivat pienempiä mielellään, joten saivat paljon huomiota. Päiväkotiryhmän hoitajat olivat aivan ihania ja lapset myös kiintyivät hoitajiin. Meillä oli tuuria että saatiin päiväkotipaikat siitä pk:sta mitä toivottiin. Tiedettiin että se on hyvä ja suosittu kunnallinen pk.

Uskallettiin laittaa tuo pikkuinen päiväkotiin juurikin koska oli isompi sisarus turvana. Hän oli myös tosi tomera kaveri, osasi jo kävellä hyvin ja syödä itse. Eri tilanteessa olisin harkinnut perhepäivähoitajaa.

Kuka oikeesti tekee vauvan, ja antaa hänet alle vuoden ikäisenä jo vieraille hoidettavaksi? Onko duuni niin tärkeää? 

Pitää olla hyvä varahoitopaikka. Meille rakas lapsenlapsi aloitti päiväkodin alle vuoden vanhana. Minä olin silloin vielä työssä. Kyllä hän aika vauva oli niihin muihin verrattuna. Siinä ryhmässä oli valitettavasti yksi iso poika n. 6-vuotias, oli ilmeisesti suomen kieltä ym. opettelemssa, vaikutti vammaiselta. Pelkäsin kovasti että astuu riehuessaan " meidän vauvan" päälle. Meidän miniä on uranainen, joten katsoi, että on mentävä töihin. Lapsi sopeutui hyvin, mutta oli joka viikko osan ajasta meillä mummolassa papan kanssa, joka oli jo 56- vuotiaana osa-aikaeläkkeellä. Usein lapsella  oli jotain flunssaa ym. He viettivät välillä iltapäivän minun työpaikalla ja menimme sitten samalla autolla kotiin. Lapsi viihtyi samassa päiväkodissa oikein hyvin 6-vuoiaaksi asti. Muut lastenlapset menivät vasta 3-vuotiaina päikkäriin.

Vierailija kirjoitti:

Kuka oikeesti tekee vauvan, ja antaa hänet alle vuoden ikäisenä jo vieraille hoidettavaksi? Onko duuni niin tärkeää? 

n. yksi prosentti alle yksivuotiaista on päivähoidossa. sitten yksivuotiaita onkin jo melkein 30 prosenttia. 2-vuotiaista reilu 50 ja kolmevuotiaista melkein 70. Nämä ovat myös paljon alheisammat luvut kuin muissa pohjoismaissa.

Vierailija kirjoitti:

Kuka oikeesti tekee vauvan, ja antaa hänet alle vuoden ikäisenä jo vieraille hoidettavaksi? Onko duuni niin tärkeää? 

On. On se. Olin kotona kuusi vuotta hoitamassa ensimmäistä ja toista lastamme. Sitten sovittiin, että lapsiluku on täysi ja keskityn omaan uraani ja puoliso antaa minulle siihen mahdollisuuden ottamalla isomman roolin lasten hoitamisesta ja varautumalla työmatkojeni aikana tekemään etäpäiviä jne. Ja se sujui upeasti.

Sitten petti ehkäisy. Puoliso tahtoi alusta asti vielä tämän kolmannen, minä olin hyvin epävarma kun töissäkin oli kivaa ja jopa ihanaa ja olin mielestäni ollut kotona ihan tarpeeksi jo. Tää on sitten se kompromissi meidän kaikkien tarpeiden välillä. Kuopus on yhtä ihana ja rakas kuin isommatkin, mutta saa aloittaa hoidon paljon isosiskojaan nuorempana, koska se puoli vuottakin hänen kanssaan kotona oli puoli vuotta enemmän kuin enää ikinä aioin olla kotiäiti. Puoliso piti vanhempainvapaita neljä kuukautta ja hänelläkin on oikeus palata työhönsä nyt.

Ei ap.

Meidän muksu aloitti 10-kuisena, osaimetyksellä, perhepäivähoidossa. Se oli meille hyvä ratkaisu, muut 3 lasta hoivasivat hellyydellä myös. Oli hyvä hoitaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka oikeesti tekee vauvan, ja antaa hänet alle vuoden ikäisenä jo vieraille hoidettavaksi? Onko duuni niin tärkeää? 

On. On se. Olin kotona kuusi vuotta hoitamassa ensimmäistä ja toista lastamme. Sitten sovittiin, että lapsiluku on täysi ja keskityn omaan uraani ja puoliso antaa minulle siihen mahdollisuuden ottamalla isomman roolin lasten hoitamisesta ja varautumalla työmatkojeni aikana tekemään etäpäiviä jne. Ja se sujui upeasti.

Sitten petti ehkäisy. Puoliso tahtoi alusta asti vielä tämän kolmannen, minä olin hyvin epävarma kun töissäkin oli kivaa ja jopa ihanaa ja olin mielestäni ollut kotona ihan tarpeeksi jo. Tää on sitten se kompromissi meidän kaikkien tarpeiden välillä. Kuopus on yhtä ihana ja rakas kuin isommatkin, mutta saa aloittaa hoidon paljon isosiskojaan nuorempana, koska se puoli vuottakin hänen kanssaan kotona oli puoli vuotta enemmän kuin enää ikinä aioin olla kotiäiti. Puoliso piti vanhempainvapaita neljä kuukautta ja hänelläkin on oikeus palata työhönsä nyt.

Ei ap.

Ymmärrän sinua hyvin, mutta puolisosi on säälittävä, kun ei venynyt kuin neljään kuukauteen. Miksi miehet on tollasia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka oikeesti tekee vauvan, ja antaa hänet alle vuoden ikäisenä jo vieraille hoidettavaksi? Onko duuni niin tärkeää? 

On. On se. Olin kotona kuusi vuotta hoitamassa ensimmäistä ja toista lastamme. Sitten sovittiin, että lapsiluku on täysi ja keskityn omaan uraani ja puoliso antaa minulle siihen mahdollisuuden ottamalla isomman roolin lasten hoitamisesta ja varautumalla työmatkojeni aikana tekemään etäpäiviä jne. Ja se sujui upeasti.

Sitten petti ehkäisy. Puoliso tahtoi alusta asti vielä tämän kolmannen, minä olin hyvin epävarma kun töissäkin oli kivaa ja jopa ihanaa ja olin mielestäni ollut kotona ihan tarpeeksi jo. Tää on sitten se kompromissi meidän kaikkien tarpeiden välillä. Kuopus on yhtä ihana ja rakas kuin isommatkin, mutta saa aloittaa hoidon paljon isosiskojaan nuorempana, koska se puoli vuottakin hänen kanssaan kotona oli puoli vuotta enemmän kuin enää ikinä aioin olla kotiäiti. Puoliso piti vanhempainvapaita neljä kuukautta ja hänelläkin on oikeus palata työhönsä nyt.

Ei ap.

Se ei ole lapsen vika, ettet halunnut enää olla kotona. Lapset on pieniä vain ohikiitävän hetken.. kohta se nopea töihin paluu tuntuu merkityksettömältä, ja miettii, että mikä kiire

dhhd kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka oikeesti tekee vauvan, ja antaa hänet alle vuoden ikäisenä jo vieraille hoidettavaksi? Onko duuni niin tärkeää? 

On. On se. Olin kotona kuusi vuotta hoitamassa ensimmäistä ja toista lastamme. Sitten sovittiin, että lapsiluku on täysi ja keskityn omaan uraani ja puoliso antaa minulle siihen mahdollisuuden ottamalla isomman roolin lasten hoitamisesta ja varautumalla työmatkojeni aikana tekemään etäpäiviä jne. Ja se sujui upeasti.

Sitten petti ehkäisy. Puoliso tahtoi alusta asti vielä tämän kolmannen, minä olin hyvin epävarma kun töissäkin oli kivaa ja jopa ihanaa ja olin mielestäni ollut kotona ihan tarpeeksi jo. Tää on sitten se kompromissi meidän kaikkien tarpeiden välillä. Kuopus on yhtä ihana ja rakas kuin isommatkin, mutta saa aloittaa hoidon paljon isosiskojaan nuorempana, koska se puoli vuottakin hänen kanssaan kotona oli puoli vuotta enemmän kuin enää ikinä aioin olla kotiäiti. Puoliso piti vanhempainvapaita neljä kuukautta ja hänelläkin on oikeus palata työhönsä nyt.

Ei ap.

Se ei ole lapsen vika, ettet halunnut enää olla kotona. Lapset on pieniä vain ohikiitävän hetken.. kohta se nopea töihin paluu tuntuu merkityksettömältä, ja miettii, että mikä kiire

Se hetki ei muuten kiidä ohi jos kotona ei viihdy ja kotihoidon vuoksi joutuu uhraamaan oman uransa. Sitten sitä on kotona masentuneena lapsen kanssa ja lopulta töihin palatessa masentuneena siellä lopun työelämänsä kun on hukannut ne mahdollisuudet jotka olisi olleet jos olisi valinnut toisin.

Ei se ei ole lapsen vika, ei ole hänen syytään sekään että ehkäisy petti. Mutta minä en pysty enää olemaan vuosia kotiäiti ja siten heittämään pois kaiken sen minkä olen työssäni halunnut saavuttaa. Väärin olisi lasta kohtaan sekin, katkeroitua siitä että unelmat meni koska annoin hänen syntyä ja sitten olin vielä liian pitkään kotonakin. Eiköhän sekin olisi väärin häntä kohtaan? Olen joustanut hänen vuokseen niin paljon kuin katkeroitumatta voin, nyt jos joustan enemmän niin perheen kokonaishyvinvoinnin kannalta se menee jo tappiolle.

Isä olisi ollut periaatteessa valmis olemaan kotona pidempäänkin kuin neljä kuukautta, mutta eteen tuli tilaisuus joita on tarjolla harvoin jos silloinkaan. Aloitus on joko vuoden alusta tai ei koskaan. Sama oikeus se on hänelläkin olla muutakin kuin vain vanhempi. Ymmärrän ja tuen ratkaisuaan ihan täysin.

Olen muuten itse aloittanut päivähoidon 9 kk iässä, kuten kaikki veljenikin. En omakohtaisestikaan näe siinä ongelmia jos nyt en suosittelekaan.

En ikinä veisi päiväkotiin lasta joka luultavasti ei osaa vielä edes kunnolla kävellä saati puhua.

Ei pidä tehdä lapsia jos niitä ei halua hoitaa ja kasvattaa itse edes silloin kun ovat vauvoja.

Vierailija kirjoitti:

En ikinä veisi päiväkotiin lasta joka luultavasti ei osaa vielä edes kunnolla kävellä saati puhua.

Ei pidä tehdä lapsia jos niitä ei halua hoitaa ja kasvattaa itse edes silloin kun ovat vauvoja.

Ok. Eli suurimmassa osassa teollistuneita maita mielestäsi ei pitäisi kenenkään lisääntyä?

Saatan olla samaa mieltä, mutta ihan eri syistä kylläkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ikinä veisi päiväkotiin lasta joka luultavasti ei osaa vielä edes kunnolla kävellä saati puhua.

Ei pidä tehdä lapsia jos niitä ei halua hoitaa ja kasvattaa itse edes silloin kun ovat vauvoja.

Ok. Eli suurimmassa osassa teollistuneita maita mielestäsi ei pitäisi kenenkään lisääntyä?

Saatan olla samaa mieltä, mutta ihan eri syistä kylläkin.

Jeah. Sitäpaitsi, jos vie kymmenkuisen hoitoon, on sen vauva-ajasta jäljellä enää kuudesosa. Onhan siinä hoidettu sitä vauvaa 5/6 koko vauva-ajasta. Selkeä enemmistö, että on haluttu hoitaa.

Millä rahalla jäädä kotiin jos ne varatut säästöt on menneet toinen toistaan seuranneisiin hajoamisiin (kodinkoneita, autot, yllättävä remontti). Autojakin oltava kaksi, toinen puolisolla työmatkaan ja toinen minulla työnkuvani suorittamiseen.

Keskivertopalkkaa saava puoliso ei elätä kotiäitiä ja maksa kaikkia lapsiperheen kuluja, vaikka ne olisi kuinka karsittu. Meiltä lähtee 10kk päiväkotiin, vieläpä vuorohoitoon jotta on varaa ostaa leipä kaupasta eikä hakea jonosta.