Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äitiysloma ja vitu*tus
24.10.2018 |
Onko kukaan muu kokenut vastaavaa? Tuntuu, että kaikki energia menee vauvaan ja vauvan hoitamiseen ja sitten kaikki muu vain vitut*taa koko ajan. Vauva on ns. suuritarpeinen ja olen hänessä kiinni koko ajan (esim. nukkuu vain lyhyissä pätkissä, joten esim. päiväunien aikana minulla ei ole omaa aikaa). Vauvan kanssa menee kuitenkin hyvin ja nautin ajasta hänen kanssaan ja nautin ihan siitä vauvan hoitamisestakin paljon. Mutta sen ulkopuoliset asiat vain ärsyttää koko ajan. Kun mies tulee kotiin töistä niin hän ihmettelee miksi olen aina niin huonolla tuulella. En pura ärtymystäni mieheen, mutta kyllä hän sen tietenkin vaistoaa tai jos hän kysyy miten menee niin sanon, että se ja se asia oli kivasti tänään mutta se ja se asia taas vitu*ttaa. Miten pääsen eroon siitä, että mihinkään muuhun kuin vauvaan ei ole energiaa ja koska kaikenlaista muuta on kuitenkin pakko tehdä niin ne vain vitut*taa, koska niitä ei meinaa millään jaksaa?
Kommentit (40)
No tottakai väsyneenä kaikki muu ärsyttää. Voisiko ne muut jutut jättää hetkiseksi tekemättä tai isä hoitaisi vauvaa jotta saat levätä? Niin siis kuulostaa tutulta, ja tiedän ettei tuolloin yhtään lohduta se ettei sitä kestä ikuisesti, kun siihen ei jaksa uskoa väsyneenä. Puhu ystäville, perheelle, neuvolassa... Kerro ettet jaksa kaikkea tuota juuri nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No tottakai väsyneenä kaikki muu ärsyttää. Voisiko ne muut jutut jättää hetkiseksi tekemättä tai isä hoitaisi vauvaa jotta saat levätä? Niin siis kuulostaa tutulta, ja tiedän ettei tuolloin yhtään lohduta se ettei sitä kestä ikuisesti, kun siihen ei jaksa uskoa väsyneenä. Puhu ystäville, perheelle, neuvolassa... Kerro ettet jaksa kaikkea tuota juuri nyt.
Olen puhunut tästä avoimesti ystäville, sukulaisille, neuvolassa ja kaikille jotka ovat yhtään vaikuttaneet siltä, että jaksavat hetken kuunnella. Ei ihmisillä vinkkejä ole eikä kukaan tarjoa apua siten, että voisi vaikka muutaman tunnin hoitaa vauvaa että pääsisin lenkille purkamaan vitutu*sta. Ne muut pakolliset jutut on välttämättömiä kuten kaupasta ruokaa, tiskien tiskaaminen, laskujen maksaminen, pyykkien peseminen (meillä ei edes ole kovin siistiä eikä se haittaa, mutta esim. tiskit on pakko hoitaa). Isä hoitaa kyllä vauvaa mutta ei niin että saisin levätä vaan silloin minun on pakko hoitaa niitä muita pakollisia hoidettavia asioita (koska vauvan kanssa se ei ole mahdollista). Välillä tehdään niin, että mieheni hoitaa ne muut pakolliset asiat ja minä olen vauvan kanssa, mutta ei se yhtään enemmän lepoa minulle ole. Ap
Sulla ei ole ketään joka voisi hoitaa vauvaa hetken äitiä, mummoa, tätiä, ystävää? Siis ihan niin että pyydät apua joltain läheiseltä. Mies ei pysty joustamaan enempää? Käytkö lapsen kanssa jossain päivisin, siis vaikka vain kävelemässä ulkona? Älä ainakaan jää päiviksi sisälle. Mulle pelastus oli se hetki yksin ruokakaupassa.
Vierailija kirjoitti:
Sulla ei ole ketään joka voisi hoitaa vauvaa hetken äitiä, mummoa, tätiä, ystävää? Siis ihan niin että pyydät apua joltain läheiseltä. Mies ei pysty joustamaan enempää? Käytkö lapsen kanssa jossain päivisin, siis vaikka vain kävelemässä ulkona? Älä ainakaan jää päiviksi sisälle. Mulle pelastus oli se hetki yksin ruokakaupassa.
Ei ole sellaista, joka suostuisi hoitamaan vauvaa tai ehtisi omilta kiireiltään. Lapsen isä tekee jo paljon (hoitaa työnsä, kotitöitä ja vauvaa kun minä teen kotitöitä ja sellaisia), ei hänelläkään ole ylimääräistä vapaa-aikaa. Hän tosin saa levätä vauvasta töissä, vaikka työ onkin rankkaa mutta ei siis ole vauvassa kiinni koko ajan. Käyn joka päivä kyllä vauvan kanssa ulkona ja kahvilassa kahvilla ja sellaista. Yksin en pääse esim. kahvilaan. Ap
Mitä sä oikeastaan odotit että tapahtuu kun vauva syntyy? Sitä nyt vaan on kiinni siinä vastasyntyneessä. Se ottaa aikansa ja siksi aikaa pitäisi jättää suuremmat hankkeet ja tekemiset myöhemmäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä sä oikeastaan odotit että tapahtuu kun vauva syntyy? Sitä nyt vaan on kiinni siinä vastasyntyneessä. Se ottaa aikansa ja siksi aikaa pitäisi jättää suuremmat hankkeet ja tekemiset myöhemmäksi.
Tiesin kyllä etukäteen, että vauvassa on koko ajan kiinni, eikä se minua haittaa, että olen. Nautin vauvan kanssa olemisesta. Ongelmani on se, että kaikki muu kuin vauvaan liittyvä vitutt*aa ja se ei mielestäni ole ok. Ap
Luonka vanha vaiva on? Sopeutuminen äitiyteen vie aikaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luonka vanha vaiva on? Sopeutuminen äitiyteen vie aikaa
6 kk. Ei minulla ole ongelmia äitiydessä eikä vauvan kanssa vaan kaiken muun suhteen. Ap
Noh, pian vauva on sen ikäinen että voi laittaa hoitoon ja sinä pääset töihin. Kotona oleminen oli kyllä ihan hanurista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin muuhun pitäisi olla energiaa?
Meitä helpotti rintareppu, jota käytettiin sisälläkin. Siinä vauva kulki mm. pyykkitupaan mukaan. Myös siirrettävä sänky ja leikkimatto olivat avuksi, niissä vauva pötkötti esim. keittiössä ja seuraili ruuanlaittoa. Imuroiminen oli paha rasti, vauva pelkäsi imuria.
Ehkä teillä olisi vähän varaa järkeistää kotitöitä. Mies voi käydä kaupassa kotiintulomatkalla, pyykkikoneen voi täyttää valmiiksi ja ajastaa, ruokalistalle voi valita nopeita ja vähällä vaivalla valmistuvia aterioita jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et pidemmän päälle jaksa sitä vähääkään jos et voi ottaa itsellesi riittävästi lepoa. Ainakin ne unet pitää saada. Eikö sitä lasta saa nukkumaan pitempää pätkää vaunuihin ulos tai eteiseen vaununukuttamisen jälkeen (availee vaunulämmikkeet pois varovasti), niin että saisit itsekin nukuttua.
Jaa. Mua vituttaa noi mainitsemasi asiat ihan ilman vauvaakin. Mielelläni jättäisin kaikki kotityöt hoitamatta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin suuritarpeinen vauva ja esikoinen alle kouluikäinen. Ei muut ihmiset tajua millasta se on, jos eivät ole kokeneet. Pyydä apua jostain, mistä tahansa. Ja yritä hyväksyä tämä aika tällaisena. Itselle kirjat ovat pakopaikka.
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin suuritarpeinen vauva ja esikoinen alle kouluikäinen. Ei muut ihmiset tajua millasta se on, jos eivät ole kokeneet. Pyydä apua jostain, mistä tahansa. Ja yritä hyväksyä tämä aika tällaisena. Itselle kirjat ovat pakopaikka.
Et sinä voi muiden kokemuksista tietää vaikka muuten yli ih mi nen oletkin :P
Vierailija kirjoitti:
Sulla ei ole ketään joka voisi hoitaa vauvaa hetken äitiä, mummoa, tätiä, ystävää? Siis ihan niin että pyydät apua joltain läheiseltä. Mies ei pysty joustamaan enempää? Käytkö lapsen kanssa jossain päivisin, siis vaikka vain kävelemässä ulkona? Älä ainakaan jää päiviksi sisälle. Mulle pelastus oli se hetki yksin ruokakaupassa.
No kuule, kaikilla ei ole ketään! Meillä ei yksikään mummo tai sukulainen ole suttanut sekuntiakaan ikinä, mummoja ei kiinnosta edes nähdä lapsia tai pitää yhteyttä.
Meillä kolme lasta ja tuo veetutus tuttua, johtuu liiasta kuormituksesta. Siis kun ei ole sekuntiakaan omaa aikaa eikä ikinä saa keskeytyksettä tehdä mitään.
Mutta se riittää (tai mun tapauksessa pakko riittää, apuja kun ei ole) että TIEDOSTAA mistä se johtuu ja YMMÄRTÄÄ että se myös loppuu. Meilä muös tehty vuoronvaihto aina, eli äitiysloman jälkeen isä jäänyt kotiin vielä vähäksi aikaa hoitovspaalle.
Mun vanhin on 10 ja nuorin nyt 5. Koko tän vuosikymmenen aikana yksikään mummo tai kummi ei ole hoitamut lapsia, mitään hoitoapua ei olla saatu pl. päiväkoti/koulu.
Näinkin pärjää hyvin, mutta pitää olla hermoja, kärdivällsyyttä ja ymmärrystä mistä mikäkin olotila johtuu.
Nyt olen vaativassa päällikkötyössä pitkää päivää tehden. Töissä on paljon helpompaa kun kotona :)
T. Uramamma
Vierailija kirjoitti:
Mihin muuhun pitäisi olla energiaa?
No mieheen, kotitöihin ja laskujen maksamiseen, ehkä johonkin harrastukseenkin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla ei ole ketään joka voisi hoitaa vauvaa hetken äitiä, mummoa, tätiä, ystävää? Siis ihan niin että pyydät apua joltain läheiseltä. Mies ei pysty joustamaan enempää? Käytkö lapsen kanssa jossain päivisin, siis vaikka vain kävelemässä ulkona? Älä ainakaan jää päiviksi sisälle. Mulle pelastus oli se hetki yksin ruokakaupassa.
No kuule, kaikilla ei ole ketään! Meillä ei yksikään mummo tai sukulainen ole suttanut sekuntiakaan ikinä, mummoja ei kiinnosta edes nähdä lapsia tai pitää yhteyttä.
Meillä kolme lasta ja tuo veetutus tuttua, johtuu liiasta kuormituksesta. Siis kun ei ole sekuntiakaan omaa aikaa eikä ikinä saa keskeytyksettä tehdä mitään.Mutta se riittää (tai mun tapauksessa pakko riittää, apuja kun ei ole) että TIEDOSTAA mistä se johtuu ja YMMÄRTÄÄ että se myös loppuu. Meilä muös tehty vuoronvaihto aina, eli äitiysloman jälkeen isä jäänyt kotiin vielä vähäksi aikaa hoitovspaalle.
Mun vanhin on 10 ja nuorin nyt 5. Koko tän vuosikymmenen aikana yksikään mummo tai kummi ei ole hoitamut lapsia, mitään hoitoapua ei olla saatu pl. päiväkoti/koulu.
Näinkin pärjää hyvin, mutta pitää olla hermoja, kärdivällsyyttä ja ymmärrystä mistä mikäkin olotila johtuu.
Nyt olen vaativassa päällikkötyössä pitkää päivää tehden. Töissä on paljon helpompaa kun kotona :)
T. Uramamma
Meillä taitaa olla vähän sama tilanne. Minullakin oli helpompaa vaativassa päällikkötyössä kuin nyt kotona, tai siis silloin oli energiaa harrastaa ja panostaa parisuhteeseen ja tehdä remonttia eikä ollut hermot oikein ikinä kireällä. Nyt taas hermot on todella kireällä kaikkeen paitsi vauvaan. Ja meillä on läheisiä ja mukatukiverkostoa, mutta kukaan ei oikeasti hoida vauvaa edes puolta tuntia vaikka pyydän. Tulevat käymään ja haluavat, että keitän kahvia ja seurustelen ja sellaista, mutta kun pitäisi jotain sitten tehdä niin aletaankin tehdä lähtöä kotiin. Kuulemma auttavat siten, että ostelevat vauvalle vaatteita jne, hyvä toki sekin, mutta ei sellaista apua mitä oikeasti tarvittaisiin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin suuritarpeinen vauva ja esikoinen alle kouluikäinen. Ei muut ihmiset tajua millasta se on, jos eivät ole kokeneet. Pyydä apua jostain, mistä tahansa. Ja yritä hyväksyä tämä aika tällaisena. Itselle kirjat ovat pakopaikka.
Mukähän se mystinen paikka on mistä pyytää apua? Isovanhemmat eivät auta, periaatteestakaan. Kummit ei auta, kiireiset uupuneet ystävät ei auta (en kehtaisi edes odottaa heiltä apua). Neuvola ei auta koska enme ole lasuperhe, meidän pikkuunnassa ei saa kotihoitoapua jos ei ole lasun asiakkuutta. Ei ole siis KETÄÄN! Pari kertaa mll teinejä kokeiltu, olivat huonoja ja laiminlöivät hommia.
Mulla ei ole mitään tahoa mistä pyytää apua, kaikki tahot on kokeiltu ja jokainen taho sanoo EI. Kerrohan vielä mikä taikakeiju antaa apua kun pyytää?
Alue: Aihe vapaa
Kuulostaako kenenkään mielestä tutulta tällainen? Olen vähän jumissa asian kanssa ja toivoisin vinkkejä miten muuttaa tilannetta? Ap