Äitiysloma ja vitu*tus

En mä tiedä. Vituttaa vieläkin. Lapsi eskarissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla ei ole ketään joka voisi hoitaa vauvaa hetken äitiä, mummoa, tätiä, ystävää? Siis ihan niin että pyydät apua joltain läheiseltä. Mies ei pysty joustamaan enempää? Käytkö lapsen kanssa jossain päivisin, siis vaikka vain kävelemässä ulkona? Älä ainakaan jää päiviksi sisälle. Mulle pelastus oli se hetki yksin ruokakaupassa.

No kuule, kaikilla ei ole ketään! Meillä ei yksikään mummo tai sukulainen ole suttanut sekuntiakaan ikinä, mummoja ei kiinnosta edes nähdä lapsia tai pitää yhteyttä.

Meillä kolme lasta ja tuo veetutus tuttua, johtuu liiasta kuormituksesta. Siis kun ei ole sekuntiakaan omaa aikaa eikä ikinä saa keskeytyksettä tehdä mitään.

Mutta se riittää (tai mun tapauksessa pakko riittää, apuja kun ei ole) että TIEDOSTAA mistä se johtuu ja YMMÄRTÄÄ että se myös loppuu. Meilä muös tehty vuoronvaihto aina, eli äitiysloman jälkeen isä jäänyt kotiin vielä vähäksi aikaa hoitovspaalle.

Mun vanhin on 10 ja nuorin nyt 5. Koko tän vuosikymmenen aikana yksikään mummo tai kummi ei ole hoitamut lapsia, mitään hoitoapua ei olla saatu pl. päiväkoti/koulu.

Näinkin pärjää hyvin, mutta pitää olla hermoja, kärdivällsyyttä ja ymmärrystä mistä mikäkin olotila johtuu.

Nyt olen vaativassa päällikkötyössä pitkää päivää tehden. Töissä on paljon helpompaa kun kotona :)

T. Uramamma

Meillä taitaa olla vähän sama tilanne. Minullakin oli helpompaa vaativassa päällikkötyössä kuin nyt kotona, tai siis silloin oli energiaa harrastaa ja panostaa parisuhteeseen ja tehdä remonttia eikä ollut hermot oikein ikinä kireällä. Nyt taas hermot on todella kireällä kaikkeen paitsi vauvaan. Ja meillä on läheisiä ja mukatukiverkostoa, mutta kukaan ei oikeasti hoida vauvaa edes puolta tuntia vaikka pyydän. Tulevat käymään ja haluavat, että keitän kahvia ja seurustelen ja sellaista, mutta kun pitäisi jotain sitten tehdä niin aletaankin tehdä lähtöä kotiin. Kuulemma auttavat siten, että ostelevat vauvalle vaatteita jne, hyvä toki sekin, mutta ei sellaista apua mitä oikeasti tarvittaisiin. Ap

Loistava termi, mukatukiverkosto. Meilläkin molemmat isovanhemmat kinusi vuosia lapsenlapsia, maalailivat miten sit aitetaan j hoidetaan. Vitut! Raskaana anoppi ilmoitti että eivät aio sitten auttaa koskaan kun se on periaatepäätös (jos suttaa kerran niin pisn joutuu toistekin). Omat vanhemmat ilmoitti että heitä ei saa sit häiritä, nyt elävät itselleen! (Olivat kyllä itsekkäitä ja piittaamattomia jo lapsuudessanikin).

Mun vanhemmat ei ole edes nuorintani nähneet ikinä, eivätctulleet ristiäisiin. Anoppia nähtiin 2 v sitten. Eivät käy, eivät oita, eivät tule synttäreille... vuosisadan paskimmat isovanhemmat, täydet paskapäät, oon pettynyt!

T. Se uramamma

Jos se v*tutukseksi kutsumasi tunne onkin synnytyksen jälkeistä masennusta?

Vierailija kirjoitti:

Jos se v*tutukseksi kutsumasi tunne onkin synnytyksen jälkeistä masennusta?

Ei ole mulla ainakaan, sain nolla pistettä masennustesteistä. Ja vauva oli ihana ja rakas, vain muut velvoitteet ärsyttää (en ole ap mutta samasta kärsinyt).

Kunnan kotipalvelu käytössä.

Vierailija kirjoitti:

Jos se v*tutukseksi kutsumasi tunne onkin synnytyksen jälkeistä masennusta?

Voi jumaliste että ärsyttää tämä masennuksen tuputus. Kuule,jos vauva valvottaa vuoden nukkuen vain lyhyttä pätkää ja on todella vaativa,huutaa ja kitisee suurimman osan ajasta niin kyllä se v*tuttaa ja on raskasta. Ilman masennusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin suuritarpeinen vauva ja esikoinen alle kouluikäinen. Ei muut ihmiset tajua millasta se on, jos eivät ole kokeneet. Pyydä apua jostain, mistä tahansa. Ja yritä hyväksyä tämä aika tällaisena. Itselle kirjat ovat pakopaikka.

Mukähän se mystinen paikka on mistä pyytää apua? Isovanhemmat eivät auta, periaatteestakaan. Kummit ei auta, kiireiset uupuneet ystävät ei auta (en kehtaisi edes odottaa heiltä apua). Neuvola ei auta koska enme ole lasuperhe, meidän pikkuunnassa ei saa kotihoitoapua jos ei ole lasun asiakkuutta. Ei ole siis KETÄÄN! Pari kertaa mll teinejä kokeiltu, olivat huonoja ja laiminlöivät hommia.

Mulla ei ole mitään tahoa mistä pyytää apua, kaikki tahot on kokeiltu ja jokainen taho sanoo EI. Kerrohan vielä mikä taikakeiju antaa apua kun pyytää?

On kyllä sitten tosi pieni kunta kun apu on noin kiven alla. Minäkin asun pienellä kunnalla ja tähän samaan kuuluun vielä 4 naapurikuntaa jotka ovat pienempiä ja silti saa neuvolasta, lastensuojelusta ja perhetyöntekijältä apua jos tarvitsee.

Paa se vauva adoptioon ja jatka normaalia elämää. Etkö tajua että nyt sulla on menossa se helpoin aika kun räpäle ei vielä liiku. Sit ku se juoksee ja tuhoaa kaiken minkä käsiinsä saa niin se vasta alkaakin vi...tutta.maan.

Tekis mieli kysyy et tuliko yllärinä? Kukaan ei missään maininnut et vauvan saamisen jälkeen on ns. ruuhkavuodet seuraavat 20v.

Mä oon introvertti ja vauva-ajat olen kokenut hyvin ahdistavina. Vauvan kanssa kyllä jaksoin samoin kuin sinä, mutta kaikki muu oli liikaa. Jotenkin sitä läheisyyttä tuli aivan liikaa, enkä edes kestänyt miehen juttelua, jos vauva nukkui.

Mun neuvo sulle on, että rima niin alas kuin mahdollista. Lapsen nukkuessa ota aina omaa aikaa, kotityöt kyllä odottaa sen ajan.

Mulla oli vaativa pikkuvauva (nyt 4kk helpottaa). Harrastuksesta en edes haaveillut. Nyt aloitan äiti-vauva -jumpan ja lasken sen harrastukseksi. Lisäksi käymme muskarissa ja vauvauinnissa. Koko aikana olen ollut kerran viihteellä, kahdesti hieronnassa ja kahdesti lääkärissä ilman vauvaa.

Ekat kuukaudet olin vauvan kanssa päivän visusti sohvalla (vaativa vauva ja sektio). Hän nukkui vain sylissä, ei esim. vaunuissa. 19 aikaan minä ja vauva lähdettiin nukkumaan ja mies jäi viettämään ”omaa aikaa”, jonka ohessa hoiti tiskit ja pyykit (meillä käy siivooja). Nukutus saattoi alkaa yhteisellä vaunulenkillä. Viime kesänä aikaisemmin oli vauvalle liian kuuma olla vaunuissa.

Miehen ollessa isyysvapaalla hän toi minulle myös ruokaa sohvalle. Hänen lähdettyä töihin söin mikroaterian lounaaksi (koska muuhun ei ollut resursseja).

Välillä laitoin pyykit vauvan olessa kantoliinassa, mutta kauaa hän ei siinä viihtynyt.

Nyt vauva ottaa kunnon päikkärit vaunulenkin päätteeksi ja niiden aikana hoidan kotityöt. Saatamme myös käydä lounaalla ulkona.

Eli ohjeena antaisin: jätä isälle kotitöitä iltaan, tee kotitöitä vauva kantoliinassa/repussa, valitse harrastus, jossa vauva on mukana, älä oleta, että laatuaika on ilman vauvaa vaan vauvan kanssa. :)

Minua v*tutti eniten vauva-ajassa se, että eka neuvottiin jättämään kotityöt vähemmälle ja lepäämään kun vauvakin lepää, mutta sitten kun näin tein, niin kuittailtiin heti siisteystasosta.

Ja tästähän alkoi se oppiminen, että äitinä teet yksinkertaisesti kaikki aina väärin.

Tämä ketju pitäisi näyttää jälkikasvua harkitseville naisille. Pitäisi miettiä omat voimavarat ja resurssit etukäteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin suuritarpeinen vauva ja esikoinen alle kouluikäinen. Ei muut ihmiset tajua millasta se on, jos eivät ole kokeneet. Pyydä apua jostain, mistä tahansa. Ja yritä hyväksyä tämä aika tällaisena. Itselle kirjat ovat pakopaikka.

Mukähän se mystinen paikka on mistä pyytää apua? Isovanhemmat eivät auta, periaatteestakaan. Kummit ei auta, kiireiset uupuneet ystävät ei auta (en kehtaisi edes odottaa heiltä apua). Neuvola ei auta koska enme ole lasuperhe, meidän pikkuunnassa ei saa kotihoitoapua jos ei ole lasun asiakkuutta. Ei ole siis KETÄÄN! Pari kertaa mll teinejä kokeiltu, olivat huonoja ja laiminlöivät hommia.

Mulla ei ole mitään tahoa mistä pyytää apua, kaikki tahot on kokeiltu ja jokainen taho sanoo EI. Kerrohan vielä mikä taikakeiju antaa apua kun pyytää?

On kyllä sitten tosi pieni kunta kun apu on noin kiven alla. Minäkin asun pienellä kunnalla ja tähän samaan kuuluun vielä 4 naapurikuntaa jotka ovat pienempiä ja silti saa neuvolasta, lastensuojelusta ja perhetyöntekijältä apua jos tarvitsee.

Ohis, mini kunta kiertää tän lakisääteisen vastuunsa perheiden avusta. Esim on kunta on ihan vauras, 10 000 asukasta. Lapsiperheiden apua ei ole ollenkaan. Sitä on paperilla ja lause kuuluu näin ”mahdollisuuksien mukaan tarjoamme lakisääteistä ennakoivaa apua lapsiperheille, mikäli kotihoidon resurssit antavat myöten”. Kotihoito hyysää vanhuksia, arvatkaa onko ikinä resursseja vapaana: ei ole.

Eli apua ei saa ja se neuvolasta sanottiin suoraan. Kuin myös se että jos hätä tulee ja spua pakko sada niin pitää tehdä lasu itsestään, SILLOIN alkaa lastensuojelu toimimaan ja kotiapu rullaamaan.

Epäilen että moni muukin kunta tarjoaa vain ”virtuaaliapua” paperilla, ei lainkaan käytännössä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju pitäisi näyttää jälkikasvua harkitseville naisille. Pitäisi miettiä omat voimavarat ja resurssit etukäteen.

Miettiminen ei tuo sulle tietoa tulevasta. Vaikka kuinka miettisit pääsi puhki ja valmistautuisit vuosia,niin arpapeliä se on,kuinka vaativa vauva/lapsi tulee. Sitäkään ei voi tietää etukäteen kuinka raskaaksi itse kokee vauva-ajan, jos ei entuudestaan ole lapsia. Varaudu pahimpaan,toivo parasta on paras neuvo. Ja jos pahin käy, mene päivä kerrallaan ja muista että parin kuukauden,puolen vuoden tai vuoden päästä on jo ihan eri tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin muuhun pitäisi olla energiaa?

No mieheen, kotitöihin ja laskujen maksamiseen, ehkä johonkin harrastukseenkin. Ap

Laskut e-laskuiksi ja menemään suoraan tililtä. Kotitöistä teet itsellesi lukujärjestyksen eli esim ma, ti ja pe klo 9 pyykit koneeseen. Imuroinneillekin kannattaa varata tietyt päivät ja kellonajat. Tehkää miehen vapaapäivänä muutamaa ruokaa isot määrät ja pakasta seuraavaa viikkoa varten. Vauvan kanssa kotona on usein niin kaaosmaista, että tietyt rutiinit pitävät homman hanskassa eikä kaikki aika mene sen stressaamiseen mikä on vielä tekemättä. Mies pärjää kyllä puolivuotiaan kanssa ihan hyvin, vaikka olisikin esim kerran viikossa jossain harrastuksessa.

Huomaan ymmärtäneeni äitiysloman väärin.

Vauva onkin nopeasti alta poishoidettava sivuprojekti, ajastettu nukke, ja varsinainen tarkoitus on saada lisää omaa aikaa äidille. Pahinta mitä äitiyslomalaiselle voi tapahtua on, että vauva yhtäkkiä vaatiikiin huomiota, tarvitsee äitiään, ei selviä ilman apua. On suuritarpeinen!

Ei varmaan auta muu kuin anoa lomaa äitiyslomasta.

Mua kiinnostaisi tietää millaisia näiden uusien puhkiväsyneiden äitien MIEHET on ?

Meillä mies on osallistunut vauvan hoitoon alusta asti ja kodin hoitamiseen myös. Ei ole tullut vitutusta tai ärtyneisyyttä mulle. Pääsin alusta asti urheilemaan yms koska meillä myös ISÄ osallistuu.

Ystäväni lapsi on nyt puoli vuotta ja hän on todella väsynyt, vittuuntunut yms koska mies ei heillä osallistu yhtään mihinkään. Säälin häntä.. miksi piti valita sellainen mies?

Vierailija kirjoitti:

Mitä sä oikeastaan odotit että tapahtuu kun vauva syntyy? Sitä nyt vaan on kiinni siinä vastasyntyneessä. Se ottaa aikansa ja siksi aikaa pitäisi jättää suuremmat hankkeet ja tekemiset myöhemmäksi.

Kyllähän sitä ihminen tajuaa että vauvan kanssa ja saatavilla on oltava koko ajan, ei sitä voi jättää lenkin ajaksi kotiin. Mutta ottaen huomioon sen mitä vauvoista kerrotaan, "vastasyntynyt nukkuu 16-20 tuntia vuorokaudessa", "vauvaa pitää syöttää 3 tunnin välein - myös yöllä", niin voihan se olla yllättävää jos vauva nukkuu max. 15 min. pätkiä muualla kuin sylissä ja syö kolme kertaa tunnissa tai kolme tuntia putkeen. Minulle "suuremmat hankkeet" tarkoitti kahdella kädellä ruokailua tai suihkussa käyntiä.

Terveisin vaativan vauvan äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin muuhun pitäisi olla energiaa?

No mieheen, kotitöihin ja laskujen maksamiseen, ehkä johonkin harrastukseenkin. Ap

Laskut e-laskuiksi ja menemään suoraan tililtä. Kotitöistä teet itsellesi lukujärjestyksen eli esim ma, ti ja pe klo 9 pyykit koneeseen. Imuroinneillekin kannattaa varata tietyt päivät ja kellonajat. Tehkää miehen vapaapäivänä muutamaa ruokaa isot määrät ja pakasta seuraavaa viikkoa varten. Vauvan kanssa kotona on usein niin kaaosmaista, että tietyt rutiinit pitävät homman hanskassa eikä kaikki aika mene sen stressaamiseen mikä on vielä tekemättä. Mies pärjää kyllä puolivuotiaan kanssa ihan hyvin, vaikka olisikin esim kerran viikossa jossain harrastuksessa.

En kyllä ymmärrä mitä tuo aikataulutus auttaa? Itsellä huonosti nukkuva ja vaativa vauva jota piti kantaa mukana kokoajan,ei viihtynyt kantoliinassa tai repussa. Tosi ahdistavaa ja lisästressiä oisi tuonut tuollainen kun ongelmana ei ollut saamattomuus. Kotitöitä tein kun mahdollisuus oli.

Vastuu myös isille kirjoitti:

Mua kiinnostaisi tietää millaisia näiden uusien puhkiväsyneiden äitien MIEHET on ?

Meillä mies on osallistunut vauvan hoitoon alusta asti ja kodin hoitamiseen myös. Ei ole tullut vitutusta tai ärtyneisyyttä mulle. Pääsin alusta asti urheilemaan yms koska meillä myös ISÄ osallistuu.

Ystäväni lapsi on nyt puoli vuotta ja hän on todella väsynyt, vittuuntunut yms koska mies ei heillä osallistu yhtään mihinkään. Säälin häntä.. miksi piti valita sellainen mies?

Mies on pitkiä päiviä ja 3-vuorotöitä tekevä. Useimmiten oli töissä joko 13-22 tai 21-9.