Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nyyh,sain keskenmenon.
Nyyh
24.10.2018 |
Mahasta sattuu,en pysty kävelemään. Yhtäkkiä joudun juoksemaan vessaan,kerkeän juuri ja juuri riisumaan housuni ja sitten veri jo vuotaa. Huudan ei,ei sitten mieheni tulee kuuntelemaan oven taakse ja tajuaa mitä on tapahtunut. Oli niin aikainen ettei tarvinnut lähteä mihinkään. Olen kerran synnyttänyt lapsen kuolleena, ja yritän hankkia lasta mutta meni kesken. Nyyh, 😢 olen jo aika vanha että minusta tuntuu että sen pitäisi tapahtua nyt.
Kommentit (14)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi sinua.oöen pahoillani menetyksistäsi. Voimia ja iso virtuallihalaus ❤️
Niin kävi minullekin. Luonto otti pois epäkelvon yksilön ja hyvä niin. Vähän kirpaisee, mutta parempi näin.
Kiitos näistä ihananista kommentteista! ☺
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaksamista ja osanotto. Ei ollut hänen aika tulla vielä tähän maailmaan.
Neuvolaan voi olla yhteydessä ja pyytää jotain keskustelu apua, uskoisin että kokemasi jälkeen tämä voisi olla hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo "nyyh" jotenkin syö asian vakavuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä toivoisin, että onnistuisit. Ikävää, että meni näin myöhäiseksi yrittäminen, mutta jatka vain reippaasti. Ainut mahdollisuus on kun vain jatkaa yrittämistä ja et ole ainut, jolla on ensin mennyt monta kesken yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koin myös keskenmenon, mutta jostain syystä en tuntenut asian suhteen mitään. En kokenut mitään surua, en järkytystä, en mitään.. jotenkin ajattelin, että se kuuluu asiaan joten turha sitä on surra. Tämä ei kuitenkaan ole vähättelyä AP.lle, mutta olen alkanut miettimään, että onko minussa jotain vikaa, kun tunnemaailmani ei oikein missään asiassa vastaa muiden naisten kokemuksia. Kuten ei tässäkään.
Vierailija kirjoitti:
Koin myös keskenmenon, mutta jostain syystä en tuntenut asian suhteen mitään. En kokenut mitään surua, en järkytystä, en mitään.. jotenkin ajattelin, että se kuuluu asiaan joten turha sitä on surra. Tämä ei kuitenkaan ole vähättelyä AP.lle, mutta olen alkanut miettimään, että onko minussa jotain vikaa, kun tunnemaailmani ei oikein missään asiassa vastaa muiden naisten kokemuksia. Kuten ei tässäkään.
Ei se tarkoita että olisin esim. kovasti järkyttynyt kyseisestä tai mitää mutta olen nelikymppinen. (Ja vielä yksi lapsi kuollut mahaan) En tarkoita että olisin silti ottanut tämän luokkauksena.
Alue: Aihe vapaa
No voi harmi. Tsemppiä sulle ja jaksamista!👍