Kerro rehellisesti, olitko yhtään pettynyt lapsesi ulkonäköön kun näit hänet ekaa kertaa synnärillä

Olin molempiin oikein tyytyväinen.

Olen nähnyt ystävien hyvin pieniä vauvoja ja tiesin että ei ne ole mitään pampers-otuksia synnytyksestä selvittyään.

Alateitse syntyneet lapset ovat usein melko murjotun näköisiä synntyksen jälkeen, kun naama on turvoksissa ja mustelmilla. Itse ainakin säikähdin lapsen ulkonäköä, mutta muutamassa päivässä lapsesta tuli oman näköisensä eli oikein nätti.

No en ollut mitenkään pettynyt, mutta jotenkin vähän ihmettelin, kun heillä ei oikein ollut hiuksia syntyessään. Etenkin esikoisen kohdalla oletin, että mun vauvalla olisi paljon hiuksia syntyessään, mutta niitä olikin aika vähän. Ja toinen lapsi oli yllätyksekseni kalju ja jotenkin tosi vaalean näköinen, mutta muuten piirteiltään toki vanhempiensa näköinen. Tuo oletus hiuksista johtuu siitä, että itse olin syntyessäni runsashiuksinen, kuten miehenikin ja mieheni on sitä paitsi ulkomaalainen ja tummahko iholtaan. Mäkin olen luonnostani tummahiuksinen. Muutkin ihmetteli tuota kaljutta ja toisen lapsen vaaleutta, mutta nyt hänkin on selvästi "tummunut" ajan myötä.

Eikai vauvasta hirveesti voi sanoa vielä miltä hän tulee näyttämään :D toki jos on joku kehitysvamma, joka on selkeä niin sen varmaan voi jo huomatakin ja näin ollen muodostaa jonkinlaisen käsityksen ulkonäöstä. Mutta vauvoilla silmät ja hiuksetkin voi vaihtaa väriä vielä kauan syntymisen jälkeenkin. Kaikki kasvonpiirteet ovat mielestäni myös erikoiset kaikilla koska kasvot ei ole vielä kehittyneet, ovat sellaiset ikäänkuin pyöristetyt :D minusta kyllä kaikki vauvat joita olen nähnyt on ollut ihan söpöjä. Toki varmaan juuri synnytetty, limainen ja verinen lapsi on aina vähän hurjan näköinen, mutta en siinä kohtaa kyllä ite miettis mitään ulkonäköseikkoja, oisin vaan onnellinen terveestä lapsesta, tai siitä että edes lapsi syntyi, vaikka ei terve olisikaan. Oma lapsi se olisi silti ja kaikkein rakkain.

T- Nuori nainen jolla ei lapsia edes ole! tuskin tulee olemaankaan, mutta vauvat on silti kaikki söpöjä<3

Vierailija kirjoitti:

Eikai vauvasta hirveesti voi sanoa vielä miltä hän tulee näyttämään :D toki jos on joku kehitysvamma, joka on selkeä niin sen varmaan voi jo huomatakin ja näin ollen muodostaa jonkinlaisen käsityksen ulkonäöstä. Mutta vauvoilla silmät ja hiuksetkin voi vaihtaa väriä vielä kauan syntymisen jälkeenkin. Kaikki kasvonpiirteet ovat mielestäni myös erikoiset kaikilla koska kasvot ei ole vielä kehittyneet, ovat sellaiset ikäänkuin pyöristetyt :D minusta kyllä kaikki vauvat joita olen nähnyt on ollut ihan söpöjä. Toki varmaan juuri synnytetty, limainen ja verinen lapsi on aina vähän hurjan näköinen, mutta en siinä kohtaa kyllä ite miettis mitään ulkonäköseikkoja, oisin vaan onnellinen terveestä lapsesta, tai siitä että edes lapsi syntyi, vaikka ei terve olisikaan. Oma lapsi se olisi silti ja kaikkein rakkain.

T- Nuori nainen jolla ei lapsia edes ole! tuskin tulee olemaankaan, mutta vauvat on silti kaikki söpöjä<3

Vastenmielistä lässytystä, vaikka toki myös faktatietoa. Kysyttiin rehellisesti välittömiä tuntemuksesi nähtyäsi vauvan.

Lapsettomana et pysty kysymykseen vastaamaan, voit vain jeesustella, miten itse et ulkonäköön kiinnittäisi huomiota vaan olisit onnellinen vauvasta. Kuitenkin, kun vauvan eka kertaa näkee, tämän ulkonäkö äidissä jotain tunteita väistämättä herättää.

En todellakaan. Ihania lapsia kaikki. Kuopuskin herättää aina hilpeyttä muissakin kun on ihan söpö ja sitten pään molemmilla puolilla oikein kunnon hörökorvat, meidän pikku menninkäinen 😗

Meidän tyttöllä oli mustaa karvaa otsassa, korvissa ja ohimoilla. Olin oikeasti tosi järkyttynyt kun hänet näin ja tuli melkein itku, oli oikeasti ruma!

Onneksi nuo karvat katosivat parissa kuukaudessa ja nätti tytöstä tuli kuitenkin.

En todellakaan. Vauvani ovat olleet kuin nukkeja.

Meinasin pakahtua rakkaudesta kun esikoinen syntyi, näytti ihan ET:ltä