Huolestuttaa, 13v tyttäreni sanoi minulle "Mä en oikeesti haluisi elää jos en olisi kaunis"
On toki kaunis ja kuuluu luokan suosituimpiin. Minua kuitenkin välillä suorastaan inhottaa hänen käytöksensä ja sanomisensa. Hänellä oli paras kaveri jonka on tuntenut ihan vauvasta saakka. Nyt on hylännyt tämän kaverin, koska hän on ylipainoinen eikä täytä vaadittuja "kauneus-kriteerejä" Tytär oli sanonut hänelle, että voi kyllä olla tämän ex-bestiksen kanssa mutta vaan sellaisissa paikoissa missä muut eivät näe. Tästähän tämä ex-bestis oli loukkaantunut niin että katkaisi välit kokonaan (en ihmettele yhtään)
Meneekö tuollainen vaihe ohi? Mitä jos tytär on samanlainen vielä aikuisenakin? Minulta ei ainakaan ole mallia saanut, meikkaan kevyesti ja useimmat vaatteet on ihan markettitavaraa, ystäviä löytyy kaiken näköisiä- ja kokoisia.
Kommentit (40)
Opeta lapsellesi nyt ihan ekana, että noin käyttäytyvä ihminen ei todellakaan ole kaunis.
Kai olet kertonut, kuinka turhamainen hän on ja kuinka ulkonäkökeskeisyys lopulta koituu haitaksi? Ulkonäöllä ei pitkälle pääse...
Vierailija kirjoitti:
Opeta lapsellesi nyt ihan ekana, että noin käyttäytyvä ihminen ei todellakaan ole kaunis.
Narsismi on rumaa.
Vierailija kirjoitti:
Kai olet kertonut, kuinka turhamainen hän on ja kuinka ulkonäkökeskeisyys lopulta koituu haitaksi? Ulkonäöllä ei pitkälle pääse...
Onko tämä se kuuluisa häviäijien kommentti? Tottakai on väliä elä aikuinen leiki tyhmää....
Jaxuhaleja sulle !
Vanhan kansan keinot käyttöön, koivuniemen herraa takamukselle niin kyllä se elämä siitä oikeille raiteille järkkyy
Kurkkaapa tytön puhelimeen ja katso ketä seuraa instassa tai snäpissä. Ottaa varmaan mallia sieltä "täydellisestä maailmasta", pitää sitä ihanteenaan ja haluaa koostaa itselleen samanlaisen, turhamaisen piirin. Kerro hänelle, ettei kaikki ole sitä miltä somessa näyttää ja että kauneus on paljon muutakin kuin ulkonäkö.
Kyllä se elämä opettaa. Minä olin lapsena tuo ylipainoinen, epäsuosittu, 174cm möhkäle. Ollessani 18, aloitin saliharrastuksen ja nyt 25 vuotiana olen kaunis, treenattu ja pitkä. Vientiä riittää juuri niin paljon kuin tahdon. Ne peruskoulun suositut eivät taas ole nyt aikuisena oikein minkään näköisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vanhan kansan keinot käyttöön, koivuniemen herraa takamukselle niin kyllä se elämä siitä oikeille raiteille järkkyy
Kyllä se elämä siitä uudelle raiteelle siirtyy lasun ja rasismisyytöksen myötä.
Näytä sille RuPaul's Drag Racea. Siinä on iloinen ja kehomyönteinen sanoma, ja tulee kans pointti selväksi: kauneuden voi maalata jos sitä omasta mielestä puuttuu, ja että kaikenlaisia tänne maailmaan mahtuu.
Toki voi tuollainenkin olla, mutta noin ruma suhtautuminen itseen saattaa kostautua ja on jo kostautunut ystävän menettämisellä. Viimeistään iän myötä rupsahtaessa seuraa ongelmia: muistan lukeneeni naisesta joka järjesti itselleen eutanasian koska ei ollut enää viehättävä omasta mielestään.
13v on aika kakara ja muiden vietävissä. Elämä opettaa. Toivottavasti.
Vierailija kirjoitti:
Kai olet kertonut, kuinka turhamainen hän on ja kuinka ulkonäkökeskeisyys lopulta koituu haitaksi? Ulkonäöllä ei pitkälle pääse...
Tulihan se sieltä... vanhemmissa vain täytyy olla vikaa...
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se elämä opettaa. Minä olin lapsena tuo ylipainoinen, epäsuosittu, 174cm möhkäle. Ollessani 18, aloitin saliharrastuksen ja nyt 25 vuotiana olen kaunis, treenattu ja pitkä. Vientiä riittää juuri niin paljon kuin tahdon. Ne peruskoulun suositut eivät taas ole nyt aikuisena oikein minkään näköisiä.
Eli saavutit teinityttöasenteen 25v? Ja olet nyt tyytyväinen?
Tyttäresi taitaa fanittaa Jeffree Staria tai ainakin toi lausahdus suoraan hänen biisistään Beauty Killer :"If I can't be beautiful, I'd rather just die".
Onnittelut olet kasvattanut lapsesi Regina Georgeksi, mutta ehkä ei ole myöhäistä opettaa hänelle uusia arvoja
Vierailija kirjoitti:
Vanhan kansan keinot käyttöön, koivuniemen herraa takamukselle niin kyllä se elämä siitä oikeille raiteille järkkyy
Ei idiotismia hoideta väkivallalla.
Tuohon kannattaa puuttua kovalla kädellä heti kun tulee mitään viitteitä asiasta.
Hyvän ruoan äärellä pitkä keskustelu asiasta. Toisten kiusaaminen ja toisten ulkonäön arvostelu on aivan ehdoton ei. Sitä ei yksinkertaisesti hyväksytä.
Ohjaisin lapselleni jotain järkevää lukemista ja harrastusta. Jos homma jatkuu, niin pakottaisin kanssani vapaaehtoistyöhön jossa silmät avautuisivat. Tärkeintä on ohjata fokus pois omasta navasta.
Vanhemman tehtävä on ohjata lasta ja joskus tarvitaan valitettavasti lahjontaa, kiristystä ja uhkailua. Rahahanat kiinni. En ostaisi merkkivaatteita tai rahoittaisi meikkejä ja kampaamokäyntejä, näistä on hyvä aloittaa.
Voi miten häpeäisin, jos oma tyttäreni olisi tuollainen! En kehtaisi tunnustaa omakseni.
Ton ikänen nyt häpeää omaa varjoaankin.
Ulkonäkö on aivan järkyttävän iso osa teinien ja nuorten maailmaa nykyään, ei näytä hyvältä tulevaisuuden kannalta... :(