Huolestuttaa, 13v tyttäreni sanoi minulle "Mä en oikeesti haluisi elää jos en olisi kaunis"

Vierailija kirjoitti:

Tuohon kannattaa puuttua kovalla kädellä heti kun tulee mitään viitteitä asiasta.

Hyvän ruoan äärellä pitkä keskustelu asiasta. Toisten kiusaaminen ja toisten ulkonäön arvostelu on aivan ehdoton ei. Sitä ei yksinkertaisesti hyväksytä.

Ohjaisin lapselleni jotain järkevää lukemista ja harrastusta. Jos homma jatkuu, niin pakottaisin kanssani vapaaehtoistyöhön jossa silmät avautuisivat. Tärkeintä on ohjata fokus pois omasta navasta.

Vanhemman tehtävä on ohjata lasta ja joskus tarvitaan valitettavasti lahjontaa, kiristystä ja uhkailua. Rahahanat kiinni. En ostaisi merkkivaatteita tai rahoittaisi meikkejä ja kampaamokäyntejä, näistä on hyvä aloittaa.

Muuten hyvä mutta törkymöykylle vaan näkkileipää ja vettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se elämä opettaa. Minä olin lapsena tuo ylipainoinen, epäsuosittu, 174cm möhkäle. Ollessani 18, aloitin saliharrastuksen ja nyt 25 vuotiana olen kaunis, treenattu ja pitkä. Vientiä riittää juuri niin paljon kuin tahdon. Ne peruskoulun suositut eivät taas ole nyt aikuisena oikein minkään näköisiä.

Eli saavutit teinityttöasenteen 25v? Ja olet nyt tyytyväinen?

No, minkä sille faktalle voi, ettei se lapsuuden nättiys ja söpöys välttämättä kanna aikuisuuteen? Eipä minun tarvitse sitä millään tavalla oikeassa elämässä esille tuoda. Kyllä ulkonäköni puhuu puolestaan. Ehkä vähän sisäisesti hymyilytti luokkakokouksessa, mutta mitäs siitä?

Vierailija kirjoitti:

Kai olet kertonut, kuinka turhamainen hän on ja kuinka ulkonäkökeskeisyys lopulta koituu haitaksi? Ulkonäöllä ei pitkälle pääse...

Ulkonäöllä, ihan pelkällä hyvännäköisyydellä, pääsee muuten hiton pitkälle. Aina löytyy joku, joka on valmis raivaamaan esteet kauniiden ihmisten tieltä. Kaiken maailman sugar daddyja ja hempukoihin ihastuneita pomoja riittää näemmä vielä enemmän kuin narsistisia teinityttöjä.

Tämä alkuperäinen flikkalapsi on 13. Sen ikäisen suusta nyt pääsee vielä yhtä ja toista. Tuossa iässä on jo voinut hyvinkin oivaltaa, kuinka kuumaa valuuttaa kauneus nykyään on. On turha syyttää ainakaan pelkästään vanhempia. Sen sijaan vanhempien olisi varmaankin hyvä tarjota joitakin eheyttäviä kokemuksia, mitä ne sitten ovatkaan.

Todennäköisesti menee ohi ihan itsestään. Jos ei kerran kotoa ole tuollaista mallia saanut, niin eiköhän se ole ihan normaalia teini-ikäisten hölmöilyä. Kannattaa toki puhua asiasta, kun teini ilmaisee noita typeriä mielipiteitään, mutta ei kannata vouhottaa ja ruveta rankaisemaan mielipiteistä.

Jos olis mun lapsi kaikki meikit, kampaamokäynnit, kihartimet yms. menis pannaan. Vaatteiksi antaisin perus farkut, villatakin ja 3 yksiväristä t-paitaa. Tuolla asenteella ei ansaita mitään kivaa.

En minäkään haluaisi elää ja johtuu juuri siitä etten ole kaunis. Ikääkin jo 30 v. Ei ruman elämä ole elämisen arvoista.

13v on paha ikä. Silloin ollaan joissain asioissa niin tietäviä ja osaavia, mutta silti pyöritään aika itsekkäästi oman navan ympärillä. Tuon ikäinen harvoin "osaa" ajatella tätä maailmaan kovin laajasta näkövinkkelistä. Silloin on helppo samaistua malleihin jota maailma tyrkyttää.

Hän toivon mukaan kasvaa ajattelussaan ja pohdinnassaan. Ei se ole häneltä pois, jos kaveri näyttää tylsemmältä. Mulla oli teininä kaveri joka halusi tarkoituksella olla niiden huonomman näköisten kanssa, jotta hän olisi se sähdehtivämpi joka huomataan.

Tyttö voisi kyllä miettiä mitä jos esim. hänen kasvonsa kärsisivät vaikka jossain tulipalossa tai muussa onnettomuudessa? Olisiko valmis tappamaan itsensä vai herättäisikö myötätuntoa vähän muitakin kohtaan.

Olisit sanonut että äläpä vielä iloitse, olet vasta 13-vuotias lapsi, eikä sinusta voi sanoa oletko kaunis vai ruma. Kauniista lapsista tulee rumia aikuisia ja rumista lapsista kauniita aikuisia. Kjähkjähkjäh.

Jotenkin tulee mieleen vuosikymmenten takainen tyttöystäväni, joka vielä 18-vuotiaana kirkkain silmin väitti, ettei tee koskaan mitään, mitä pitäisi pyytää anteeksi. Eikä hän sitten mitään pyytänytkään anteeksi, koskaan, mistään syystä. Aina löytyi selitys ja oikeutus omille tekemisille ja sanomisille ja jos jokin oli vialla, niin syy oli minun - tai kuka milloinkin oli siinä toisena osapuolena.

Päällisin puolin hän oli ihan fiksu tyttö. Kaveripiirikin oli laaja. Silloin itse tilanteessa tuo lausahdus vain särähti korvaani. Vasta sittemmin olen miettinyt, että millaiset kokemukset ja omasta elämästä tehdyt tulkinnat ruokkivat tuota näkökulmaa. Minä en tiedä, mikä kaunis tai viisas puhe olisi saanut hänet ymmärtämään esimerkiksi sen, etten minä rakastuneena poikakaverina halunnut kuulla jokaviikonloppuisia, loputtomia lätinöitä Mikasta ja Markosta. Opiskelukaverit ovat tärkeitä, se on ymmärrettävää, ja hänen opiskelukaverinsa pääosin olivat salskeita nuorukaisia. Mutta kyllä minä aloin epäillä asemaani poikakaverina, kun näistä kahdesta jampasta sain kuulla koko lukuvuoden samalla kun itseäni väheksytään. Melkoinen raivo tässä sosiaalisuuden ja oikeassaolon huipentumassa kuitenkin nousi, kun lopetin suhteen.

Takaisin alkuperäiseen: jos oma kokemus ei mitenkään kyseenalaista sitä, että kauneudellaan saa mitä haluaa, niin minkä takia kukaan kaunotar - iästä riippumatta - muuttaisi asennettaan. Valitettavasti siihen ei auta kuin pettymys ja riittämättömyyden kokemus. Muuhun en usko. Tämä koskee muodossa tai toisessa kaikkia ihmisiä: aina, kun saamme ristiriitaista viestintää, valitsemme sen viestin, joka miellyttää enemmän ja josta arvelemme olevan enemmän (välitöntä) hyvää. Kauneudellaan ap:n tytär ratsastaa vielä pitkälle tässä yhteiskunnassa. Oppi ei tule menemään perille ikinä. Jos poikakaveri jättää kusipäisyyden vuoksi, tyttö kyllä löytää perusteet syyttää poikakaveria - ja uusi nuorukainen on taatusti odottamassa vuoroaan. On tietenkin poliittisesti epäkorrektia sanoa, että järjestäpä tyttärellesi hyviä tilaisuuksia pettyä ja turhautua. Mutta se kai tässä lähinnä auttaisi.

Tähän on tultu tässä yhteiskunnassa. On kauniit menestyjät ja rumat syrjäytyjät - ja sitten ne harvinaiset poikkeukset.

Idolinsa oli kuka? Kylli Jenner? Muksulta kännykät ja tietokoneet pois ja pikku somelakko. Voisi tehdä ihan hyvää.

Ei tuo digitaalisten viihdevälineiden takavarikointi mihinkään johda. Tyttö päättelee vain, että vanhemmat ovat kusipäitä. Tässä tilanteessa vanhempien velvollisuus tietenkin on olla kusipäitä, mutta ensin pitäisi funtsia, että mikä on pätevä keino saada nuori tajuamaan asenteensa haitallisuus. Luulen, että siinä on kohtalainen pähkinä purtavaksi.

Vierailija kirjoitti:

On toki kaunis ja kuuluu luokan suosituimpiin. Minua kuitenkin välillä suorastaan inhottaa hänen käytöksensä ja sanomisensa. Hänellä oli paras kaveri jonka on tuntenut ihan vauvasta saakka. Nyt on hylännyt tämän kaverin, koska hän on ylipainoinen eikä täytä vaadittuja "kauneus-kriteerejä" Tytär oli sanonut hänelle, että voi kyllä olla tämän ex-bestiksen kanssa mutta vaan sellaisissa paikoissa missä muut eivät näe. Tästähän tämä ex-bestis oli loukkaantunut niin että katkaisi välit kokonaan (en ihmettele yhtään)

Meneekö tuollainen vaihe ohi? Mitä jos tytär on samanlainen vielä aikuisenakin? Minulta ei ainakaan ole mallia saanut, meikkaan kevyesti ja useimmat vaatteet on ihan markettitavaraa, ystäviä löytyy kaiken näköisiä- ja kokoisia.

Kuulehan nyt tröllipeikko, sinähän sen pentusi olet kasvattanut, tai ainakin olisi kannattanut kasvattaa. Sitä niittää mitä kylvää eli jos ei oma aikaansaannos miellytä niin mitäpä voisi tehdä?!?! 

Täälläkin näyttää monia kiinnostavan enemmän ap:n haukkuminen kuin itse asia.

Voi olla ohimenevää teiniyttä tai sitten on tulevaisuuden tosi-tv tähti eli mikään ei muutu.

Itse olin teininä ainakin hirveä ja aikuisena hävettää monet muistot. Mutta silloin elämä vaan oli sellaista epäkypsillä aivoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhan kansan keinot käyttöön, koivuniemen herraa takamukselle niin kyllä se elämä siitä oikeille raiteille järkkyy

Kyllä se elämä siitä uudelle raiteelle siirtyy lasun ja rasismisyytöksen myötä.

Ei kun kyllä kaikki LAPSET pitää päästää vapaasti internettiin pornsivuille ja ottamaan mallia Kylie Jenneristä jne.

Kylä lasten pitää vapaasti päästä tutklimaan ja oppimaan asioita, MITKÄ EIVÄT KUULU LAPSILLE MITENKÄÄN, EIVÄT MILLÄÄN TASOLLA.

Hel"vetin idi"ootit.

Vierailija kirjoitti:

Voi miten häpeäisin, jos oma tyttäreni olisi tuollainen! En kehtaisi tunnustaa omakseni.

Eli periaatteessa häpeäisit tytärtä, kuten hän häpeää kaveriaan? Tosin hieman eri syistä, mutta silti.

Ratkaisisiko tämä häpeäminen mitään?

Teinillä on vielä epäkypsät aivot, joilta ei voi odottaa samaa kuin aikuisen aivoilta. Itsekin olisin halunnut kuolla teininä, jos olisin ollut ruma. Teini on kuitenkin vielä lapsi, epävarma ja kavereiden mielipiteestä riippuvainen.

Itse laittaisin hänet pohtimaan, miltä entisestä parhaasta kaverista tuntui. Laittaisin pyytämään häneltä anteeksi, jos ei hyvällä niin pahalla. Veisin hänet mummolaan, tai muuhun sellaiseen paikkaan missä ympäristö on ihan toinen. Kertoisin sisäisestä kauneudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vanhan kansan keinot käyttöön, koivuniemen herraa takamukselle niin kyllä se elämä siitä oikeille raiteille järkkyy

Onneksi nykypäivänä saa noista vanhan kansan keinoista (eli ihan suoraan pahoinpitelyistä) sossut ovelle, ei mitään muuta.

Tuollaistahan tuo on aina ollut nuorison keskuudessa? En itsekään yläasteella liikkunut keidenkään ”nolojen” kanssa julkisesti. Hirveää käytöstä, mutta täysin kormaalia ja menee ohi iän myötä kyllä. Kunhan tyttösi ei suoraan kiusaa ketään tai hankkiudu vaikeuksiin, ei mielestäni oikeastaan kuulu vanhemmille, keitä valitsee kavereikseen.

Säälittävää. Koita painottaa muuta tärkeämpää elämässä.

Jätä se kaunis pikkusika.