Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miksi kavi nain: Vauvan tultua vakaa ja hyva parisuhde on vain muisto. Nyt kaikki keskustelut on tiuskimista tai ainakin johtaa siihen ja koko ajan on paha mieli.

Vierailija
08.12.2007 |

Takana useita yhteisiä vuosia ja roppakaupalla läheisyyttä. Nyt ei huvita edes koskea mieheen, kun aina on loukkaantunut olo riidasta. Lapsi täyttää pian vuoden. Välillä muka yritämme tulla paremmin toimeen, mutta samaa paskaa tää on koko aika. Emme osaa kuin aukoa päätä toisillemme. Seksiä on yhä harvemmin.

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
08.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

2

Vierailija
2/6 |
08.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

on syypää?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
08.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja miksi odotat sitä pelkästään mieheltäs,etkä itse alota mitään?Kaikki muutos lähtee myös itsestäs

Vierailija
4/6 |
08.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

En osaa sanoa. Mutta kyllä meillä on pohjamutia myöten tässä kärvistelty ja kun avioeropaperit allekirjoitettiin ja sormukset survottiin lasten kakkavaippojen sekaan, huomattiin kumpikin, että ei perhana, tuossa on se ainoa oikea, jonka kanssa haluan oikeasti olla. Kukaan muu ei kelpaa. Siis myönnytyksiä on tehty. Paljon. Kumpikin. Puhuttu. Ja puhuttiin pitkästä aikaa tuon shown jälkeen koko yö. Kerrottiin toisistamme ne hyvät puolet ja huonot. Sovittiin, ettei riidellä, kun puhutaan. Menin kainaloon kökttämään, vaikka olin aiemmin aikonut pysyä pois läheltä, sillä mies oli kertaalleen huutanut, miten inhoaa, kun lääpin koko ajan jne.



Eli annoin periksi joissakin asioissa, mies toisissa. Kireää meinaa olla vieläkin, mutta päätettiin olla toisillemme armollisia. Niin moni asia muuttuu lasten myötä. Rakkaus ei kuitenkaan ollut kuollut, vaikka olimme aivan varmoja jo siitä. Siis työtähän tämä vaatii, mutta koittakaa tekin keskustella. Ihan vaan siitä, missä mättää eniten ja pohtikaa yhdessä syitä miksi. Useinhan se on vain sitä, että aikaa ei tahdo olla parisuhteelle ja väsyttää ja se sitten kiukuttaa.



Tällä palstalla on joskus ollut hyviäkin ajatelmia juuri tuosta parisuhteen koetinkivistä, kun lapset ovat pieniä.

Vierailija
5/6 |
08.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

eihän jotain kymmenenvuotiaitakaan voi vielä jättää keskenään ja lähteä vuorokauden kylpylälomalle miehen kanssa kahdestaan.

Vierailija
6/6 |
08.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapsihan on vasta vauva, kun ei ole vuottakaan täyttänyt. Esikoisen kanssa sitä varmasti kipuilee eniten, kun muutos vanhaan elämään on suurin. Seuraavien kanssa voi jo huokaista, että taas tää on tätä. Lapsi kasvaa, väsymys helpottaa ja elämään mahtuu taas pian muutakin. Odottele nyt vielä toinen vuosi. Alle 3-vuotiaiden kanssa elämä on vähän tuollaista rajoittunutta.



Mutta voisitte kyllä yhdessä miehen kanssa helpottaa tilannetta puhumalla asioista suoraan ja tiuskimatta. Mikä oikeasti hiertää? Jos olet rehellinen, niin tiedät kyllä kun ajattelet asiaa tarkemmin.