Lue keskustelun säännöt.
Epätoivoinen elämästä
20.10.2018 |
Olen 29v nainen. Viimeiset 10 vuotta on mennyt erilaisissa töissä ja miettimällä. Korkeakouluun en ole vielä koskaan päässyt, tämän takia olen joutunut tekemään jatkuvasti täysin sopimattomia töitä. Olen vuosia saanut "apua" opintoohjaajilta, psykologeilta ja muista ihmisistä tuloksetta.
Tuntuu että minulla on niin käsittämättömän epätoivoinen olo, tämä maailma masentaa aivan liikaa. Olen huolellinen, tarkka ja tykätty työpaikoilla. En ole vuosiin edes saanut onnistumisenkokemuksia.
Irtisanouduin kesäällä ja nyt elämä on täysin pysähtynyt. Tämä ei edes ole masennusta vaan tästä on siitä kyse ettei löydä mielekästä paikka elämässä, olen aika vaatimaton, voisin tehdä mitä vain kunhan se tukee laadukkaan elämän.
Olen oikeasti täysin kuollut, kaikki on kaikonnut elämästä pois. En osaa ottaa enään mitään vakavasti koska kaikki on yhteiskunnassa mennyt pirstaleiksi ja tuntuu että kaikki on tyhmenemässä.
Onko teillä muilla vielä toivoa elämässä? Jotain minkä vuokseen elää?
Kommentit (9)
Fokus liikaa itsesi ulkopuolella. Kyllä maailmaa katsomalla saa itsensä rusentumaan, jos ottaa asiakseen. Et voi vaikuttaa siihen kaikkeen, joten tee jotain hyödyllisempää ja enemmän itsesi kokoista. Kaikki lähtee merkityksestä. Mikä on itsesi kokoista ja tuntuu merkitykselliseltä? Älä vertaa sitä maailman kokoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ap. Tosiaan kotona mielipiteeni on aina mitätöity ja hylätty. Nyt aikuisena on suoraan sanoen vammanen olo kun ei tiedä mitä haluu tehdä ja mikä on typerä.
Jos saisin tehdä mitä haluan tai elää miten haluan niin alottaisin siitä että tekisin merkityksellinen työ. Haluan tehdä ihmisistä iloisia, tykkään leipomisesta esimerkkiksi tai haluaisin auttaa ihmisiä pärjämään elämässä.
En jaksa rahaa, en jaksa kilpailua eikä tietokoneita joten aika varma syrjäytyminen. Korkeakouluun haluaisin mutta en näe siinä mitään järkeä kilpailla ja taistella. Huomasin että ne mum ikäiset yliopisto nuoret on jopa pahemmassa jamassa kuin minä.
En vaa jaksa enään tehdä mitään sellaista mitä on nykyajan yhteiskunnassa "tärkeetä".
Itse arvostan niitä ihmisiä jotka vilpittömästi tekevät aitoa töitä ja sen kautta parantanut maailma ja ihmiset. Yhteiskunnan oravanpyörä ei palvele yhtään ketään.
Suomessa ei tasan tarkkalleen oke mahdollisuuksia tehdä yhtään mitään. Opiskelet mitä tahansa niin se on joko asiakaspalvelutyötä eli vuorotyötä tai toimistotyötä.
Kaipaan vanhat ajat kun tehtiin oikeeta työtä.
Vierailija kirjoitti:
Olen ap. Tosiaan kotona mielipiteeni on aina mitätöity ja hylätty. Nyt aikuisena on suoraan sanoen vammanen olo kun ei tiedä mitä haluu tehdä ja mikä on typerä.
Jos saisin tehdä mitä haluan tai elää miten haluan niin alottaisin siitä että tekisin merkityksellinen työ. Haluan tehdä ihmisistä iloisia, tykkään leipomisesta esimerkkiksi tai haluaisin auttaa ihmisiä pärjämään elämässä.
En jaksa rahaa, en jaksa kilpailua eikä tietokoneita joten aika varma syrjäytyminen. Korkeakouluun haluaisin mutta en näe siinä mitään järkeä kilpailla ja taistella. Huomasin että ne mum ikäiset yliopisto nuoret on jopa pahemmassa jamassa kuin minä.
En vaa jaksa enään tehdä mitään sellaista mitä on nykyajan yhteiskunnassa "tärkeetä".
Itse arvostan niitä ihmisiä jotka vilpittömästi tekevät aitoa töitä ja sen kautta parantanut maailma ja ihmiset. Yhteiskunnan oravanpyörä ei palvele yhtään ketään.
Tuossahan on monta asiaa, joista olet kiinnostunut. Missä työssä voisit keskittyä noihin?
Ymmärrän kyllä ihan täysin mistä puhut. Haluat mielekkään elämän ja sitä ei saa opiskelulla, todistuksella yliopistosta tai vastaavasta. Sen saa olemmalla ystävällinen ja auttavainen muita kohtaan ja perustamalla yrityksen. Miksikääm monimiljonääriksi ei meidän monopoleissa nousta Suomessa, mutta ihan laadukkaan toimeentulon saa. Sinun täytyy tuota vahvuutta, eli ystävällisyyttä alkaa vahvistamaan ja alkaa yrittäjäksi. Esim omalla siivousfirmalla teet 200e helposti päivässä ja viikonloput laitat laadukkaan elämän rakentamiseen noilla rahoilla. Siivoaminen pitää timmissä kunnossa ja voi laittaa kaikkea kivaa päälle, plus se pitää terveenä, vastoin kun esim. myyntityö ja autossa istuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei tasan tarkkalleen oke mahdollisuuksia tehdä yhtään mitään. Opiskelet mitä tahansa niin se on joko asiakaspalvelutyötä eli vuorotyötä tai toimistotyötä.
Kaipaan vanhat ajat kun tehtiin oikeeta työtä.
Sähköasentaja, urheiluvalmentaja, lentokapteeni, maanviljelijä, tehdastyöläinen, kirurgi, roskakuski...
Mikä sinusta on oikeaa työtä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei
Millä tavalla on mennyt pahemmaksi?
Kuulostaa melko tutulta, minulla on jonkin verran samaa taustaa.
Ajatusleikki: jos edessä ei olisi esteitä eikä pelkoja, mihin elämäntilanteeseen haluaisit jos se onnistuisi ihan sormia napsauttamalla? Löytyisikö tätä kautta merkityksellisiä asioita jotka toisivat elämään tyydytystä?
Mainitsit "kunhan se tukee laadukkaan elämän". Mitä laadukas elämä sinulle olisi?
Yksi aihe johon olen omissa etsinnöissäni törmännyt on invalidaatio. Lapsena koettu tunteiden ja tunneilmaisun torjunta tai vähättely voi aiheuttaa aikuisella iällä esim. sitä ettei osaa sanoa mitä oikeasti haluaa. Samoin sitä että on liian riippuvainen ulkoisista kehuista ja tuesta: omaa tyydytystä ei synny ellei saa muiltakin kehuja.
Olen itse nyt jonkinlaisessa murroskohdassa, en usko jatkavani tämänhetkisissä töissä kovin pitkään ja minun on yksinkertaisesti pakko löytää ympärilleni ihmisiä. Toivo elää.