Lue keskustelun säännöt.
Tunnevammainenko?
20.10.2018 |
Otsikko ei taida olla virallinen termi mutta yritin kiteyttää.
Tilanne: monissa arjen vuorovaikutustilanteissa koen valtavan syvää hylätyksi tulemisen tunnetta ja kelpaamattomuutta.
Tiedän että yh-äidilläni oli varhaislapsuuteni aikana erittäin vaikeaa. Muistan myös että myöhemmin minusta yritettiin opettaa "tunteellisuutta pois": mikään ei olisi saanut hermostuttaa tai surettaa, ja jos jostain innostuin niin vastauksena oli halveksuva tuhahdus.
Kärsinkö siis varhaislapsuudessa syntyneestä kiintymysongelmasta (en tiedä mikä tälle olisi oikea termi)?
Vai olenko ihan tavallinen herkkä ja tunteva ihminen joka on oppinut soimaamaan ja vihaamaan itseään aina tuntiessaan voimakkaita tunteita?
Jälkimmäiseen saa varmaankin apua terapiasta mutta mikä toimisi ensimmäiseen?
Kommentit (2)
Olen myös paininut näiden kysymysten ääressä viime ajat. Jäin toisen vanhempani kanssa kaksin, eikä minun kanssani käsitelty toisen vanhemman menetystä millään tavalla.
Luin epävakaasta persoonallisuushäiriöstä
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito…
ja etenkin tuo, että tunnen itseni nopeasti hylätyksi ja palaudun siitä erittäin hitaasti on kuvaavaa.
Toisaalta olen elänyt elämäni melko ok ja silloin kun olosuhteet ovat tasaiset en oireile, joten mietin, että raja normaalin reagoinnin ja häiriintyneen välillä on varmaan aika veteen piirretty viiva, etenkin kun ihmsellä on ollut elämässä tilanteita, jotka ovat aiheuttaneet traumat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Up.