Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

PELKÄÄN menettäväni vauvan..

Vierailija
19.10.2018 |

En voi käsittää, että voi olla noin tyytyväinen vauva ja että häntä voi rakastaa niin valtavan paljon. Kokoajan jyskää takaraivossa pelko, ettei tää oo totta, ei me oikeasti lasta saada pitää, tää on liian hyvää

Kommentit (17)

Vierailija
1/17 |
19.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuo ei ole normaalia, joten puhu neuvolassa asiasta riittävän ajoissa, että et uuvu ja sairastu.

Vierailija
2/17 |
19.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onkohan sulla synnytyksen jälkeinen masennus?

https://aima.fi/oireet-2/

.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/17 |
19.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Neuvolaan voi soittaa koska tahansa, ei tarvitse jäädä odottamaan seuraavaa aikaa. Tuo on ollut omalla kohdallani oire, johtuen aiemmasta kokemuksesta, mutta tuohon on ehdottomasti pyydettävä apua, omalla kohdallani keskustelu apu oli ehdottomasti tärkein.

4/17 |
19.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Läheiselläni on lapsi joka oli kaikin puolin helppo vauvana. Ja kaikki on mennyt hyvin, lapsi kasvanut jo jne.

Tuo pelkosi kuulostaa taikauskolta, eli perusteettomalta ja epäloogiselta. Kannattaa ottaa puheeksi puolison kanssa, jos sellainen löytyy, ja tarvittaessa esim. neuvolassa.

Vierailija
5/17 |
19.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mieti, aiheuttaako pelkosi haittaa, saatko pidettyä sen hallinnassa ja lieveneekö/voimistuuko se?

Vauvallani oli koliikkia, ei siis mikään helppo vauva, mutta silti koin saman tunteen silloin, kun vauva ei itkenyt koliikki-itkuaan. Kun vauva itki, ainoa ajatus oli, että miten saisin itkun loppumaan. Sama tunne toistui seuraavien "helppojen" vauvojeni kanssa. Rakastuin siis vauvoihin olivat he helppoja tai eivät ja pelko vauvan menettämisestä pysyi onnesi järjellisellä tasolla. Kun lapset kasvavat, niin aina pelkää jonkun verran heidän puolestaan, mutta vauvavaiheessa pelko oli "voimakkaampaa".

Vierailija
6/17 |
19.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

En ole ap, mutta itsellä oli myös sama ajatus... joskus yritin varovasti ottaa neuvolassa asiaa puheeksi, mutta ei siihen sanottu mitään...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/17 |
19.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos te ihanat.❤

Oon pitkään asiaa miettinyt, mutta en ole uskaltanut kirjottaa koska olen pelännyt että minut joko lytätään tai tulee viestiä, että meidänkin lapsi oli itse aurinko ja kuoli vauvana/pienenä.

En ole kenellekään kehdannut ääneen sanoa asiasta. Mielestäni ei vaikuta vielä elämässä.. toki tarkistan aina kyllä että vauva hengittää ja kaikki ok kun nukkuu niin mahdollisesti useammanki kerran.

Ap

Vierailija
8/17 |
19.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä oli tällainen helppo lapsi, ei esim. mitään allergioita ja rupesi nukkumaan yönsä heräämättä 2 kk ikäisenä. Ei hänellä kovin uhmaikääkään ollut. Nyt 15-vuotias sosiaalinen nuori, empaattinen kavereita kohtaan, hyväkäytöksinen. Teiniangstia ei juuri ole tullut esiin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/17 |
19.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siis tuntuu ihan normaalilta musta. Meinasin kirjoittaa vaan "tervetuloa vanhemmuuteen!". Kai tää huoli on tullut lapsen myötä jäädäkseen. Nyt kun lapsi on 2v niin enää ei sentään käydä miehen kanssa katsomassa sitä ennen ku käydään itse nukkumaan.

Vierailija
10/17 |
19.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla oli esikoisen kanssa samoja ajatuksia. Vauvana helppo, elämä mallillaan, olin ollut työelämässä jo pitkään ja moni asia elämässä oli kohdallaan, ei ollut stressiä. Ajattelin jopa vahvasti lapsen vielä ollessa kaksi vuotta etten voi tehdä lapselle sisarusta, kun rakastan esikoista niin paljon:)

No, meillä on kaksi lasta ja toinenkin vauva oli helppo ja helppo esikoinen teki kokonaisuuden helpoksi. Silti kakkosen kohdalla ei ollut ylimaallisia tunteita, vaikka ihanaa oli.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/17 |
19.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Musta ihan normaalia, varsinkin herkälle ihmiselle ja/tai ensimmäisen vauvan kohdalla. Jos olotila olisi painokkaammin pelkoa ja huolta eikä juurikaan onnen tunteita, niin sitten voisi jotain olla vialla.

Vierailija
12/17 |
19.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla sama :(  ja synnytin noin viikko sitten. 

Voimia sinne ja onnea.

Mutta kai se on vain uuden äidin huolia, ja hormonit varmasti tekee sen, jos on lyhyt aika synnytyksestä. 

Niin on kaikki hormoni toiminnat sekaisin jonkun aikaa. 

Tai ainakin näin minulle kerrottiin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/17 |
19.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Siis tuntuu ihan normaalilta musta. Meinasin kirjoittaa vaan "tervetuloa vanhemmuuteen!". Kai tää huoli on tullut lapsen myötä jäädäkseen. Nyt kun lapsi on 2v niin enää ei sentään käydä miehen kanssa katsomassa sitä ennen ku käydään itse nukkumaan.

Sun tilanne oli normaali, ap:n tilanne ihan eri mittakaavassa.

Vierailija
14/17 |
19.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla oli maailman ihanin vauva. Hän kuoli yksivuotiaana. Menettämisen pelko on inhimillistä. Se on rakkauden kääntöpuoli. Nauti arvokkaista hetkistä lapsesi kanssa. Elämässä mikään ei ole varmaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/17 |
19.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itsellä oli pelko vauvan menettämisestä toisen lapsen kohdalla. Ekan lapsen jälkeen minulla oli monta keskenmenoa ja kun toisen vihdoin sain syliin pelkäsin menetystä jatkuvasti. Pelko helpottaa pikkuhiljaa. Voimahali

Vierailija
16/17 |
19.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itsellä oli pelko vauvan menettämisestä toisen lapsen kohdalla. Ekan lapsen jälkeen minulla oli monta keskenmenoa ja kun toisen vihdoin sain syliin pelkäsin menetystä jatkuvasti. Pelko helpottaa pikkuhiljaa. Voimahali

Vierailija
17/17 |
20.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä helppo vauva, rupesi nukkumaan 2 kk ikäisenä yönsä heräämättä. Uhmaikä oli helppo, ja nyt murrosikä tuntuu aika helpolta.