Miksi lapsuus nähdään elämässä vain jonkinlaisena välivaiheena ja aikuisuus tavoitteena?

Lapsena ei voi päättää omista asioistaan.

Öööökoska se on välivaihe?

No aikuiset näyttää kyllä kovasti pitävän vanhuutta ja eläkkeelle jäämistä tavoitteena...Sitten kun...

Tai miksi muka vain aikuisilla on oma luonne ja ovat erilaisia, mutta lapsiin ja vanhuksiin suhtaudutaan pelkästään ryhmänsä jäseninä ja heissä ei nähdä yksilöiden erilaisuutta? 

Elämän koko kaari on tavoite. Vauvasta vanhukseen kun pysyisi elämänsyrjässä kiinni.

Muistan lapsena kun katsoin sisareni meikkaamista kun hän oli lähdössä tansseihin. Kontallani hänen vieressä katselin ja ihailin ja totesin : voi kun minäkin olisin pian sen ikäinen että saisin meikata....Kai ne tavoitteet on ikään sidottuja...joillekin..meikkaaminen lapsena tuntui saavuttamattomalta tavoitteelta.. No, nyt olen saanut meikata....🤔🤭😁Kin....

Silloin et ole vielä tuottava.

Elämä on lyhyt, kannattaa hyödyntää kaikki vaiheet.

Tätä samaa usein ihmettelen subjektiivisen elämänkokemuksen kannalta. Aikuisuus on pelkkää kyynistä paskaa ja kilpailua. Kaikki on yksilökeskeistä nykyään ja egoismia ihaillaan.

Kukaan ei pysy lapsena, mutta aikuisuutta on melkein koko elämä.

Harva on aikuisena syntynyt