Lue keskustelun säännöt.
Tulipa paska olo itsestäni, kun googlasin vanhoja opiskelukavereita ja näin, miten hyviin uraputkiin ovat päässeet
18.10.2018 |
Onko kohtalotovereita?
Itse olen ollut vuosia työttömänä, työkokemusta lähinnä siivouksesta ja tehdastyöstä silloin tällöin pätkissä. Nyt opiskelen toista tutkintoa, jonka pitäisi työllistää, mutta siihenkin menee vielä muutama vuosi ainakin ja olen jo kolmekymppinen. Tiedä sitten, pääseekö puolityhjällä cv:llä sittenkään töihin.
Ja tässä googlettelin tekemisen puutteessa pitkästä aikaa monen vuoden takaisia vanhoja opiskelukavereitani, mitä heille kuuluu nykyään. Jokainen yksi toisensa perään näistä ikäisistäni tutuista ovat päässeet heti valmistumisen jälkeen töihin jonnekin tyyliin ministeriöön, suurlähetystöön, yliopistoon tms.
Tietty se on hieno juttu, että heillä menee hyvin. Itseni puolesta tekisi mieli vain itkeä, kun olen niin luuseri. Pala kurkussa ja ahdistava tunne rinnassa, miten olen epäonnistunut kaikessa. Perhanan Linkedinit sun muut, ei olisi pitänyt edes mennä katsomaan. Onko muita, joilla samaa fiilistä? Jutellaan.
Kommentit (42)
Voi olla toki. Tässä tapauksessa downshiftaus on lukuisien ja lukuisien "Kiitos, mutta valitettavasti ette tulleet valituksi tähän tehtävään"-ilmoitusten tulosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tilanteesi on mikä on? Mitä teit teinivuosina ja 20+ iässä?? Kun muut opiskeli jne...
Olisin varmaan kateelinen, jos olisin mielestäni kavereitani parempi ja silti epäonnistunut työmarkkinoilla. Totuuden nimissä on sanottava, että minua paremmin pärjäävät ovat aina olleet vähän terävämpiä, ahkerampia, kunnianhimoisempia ja sosiaalisesti lahjakkaampia kuin minä.
Oikeastaan en reputtaneena ylioppilaana ja lopulta työttömäksi valmistuttuani uskonut ikinä pääseväni urallani näinkään pitkälle.
Eii minulla aiinakaan tule. Kattsoon kyllä hyvilllä mieliin. Jopa kyynel valahtaa silmäkulmaasta.
Minä kanssa kerran katselin, kuinka pohjalaiset ”yrittäjät” kehuskelivat elin piolikovana itseään Facessa. Vanhoja tuttuja. Sitten tsekkasin konkurrsi-ilmoitukset ja Taloustutkan alamäen.
Jep.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet siis vasta n. 30v, siis aika nuori?
Jos olet terve henkisesti ja fyysisesti niin mikään ei ole mahdotonta myöhemmälläkään iällä.
Eikö tuo "uraputkikaan" välttämättä aina yhtä juhlaa ole. Turha elää omaa elämää asenteella että vertailee koko ajan muihin.
Itse sain ensimmäisen vakituisen opintoja vastaan duunin 43 vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Minä kanssa kerran katselin, kuinka pohjalaiset ”yrittäjät” kehuskelivat elin piolikovana itseään Facessa. Vanhoja tuttuja. Sitten tsekkasin konkurrsi-ilmoitukset ja Taloustutkan alamäen.
Jep.
😁😁😁😁😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Njooh, en edes muista enää kenenkään nimeä, ei haittaa yhtään mitä touhuavat
M45
Joo kyllä harmittaa. Itse olin älykäs ja kävin yliopistot sun muut mutta nykyään olen mielenterveyspotilas. Onneksi edes mies tienaa hyvin ettei tarvitse kärvistellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet siis vasta n. 30v, siis aika nuori?
Jos olet terve henkisesti ja fyysisesti niin mikään ei ole mahdotonta myöhemmälläkään iällä.
Eikö tuo "uraputkikaan" välttämättä aina yhtä juhlaa ole. Turha elää omaa elämää asenteella että vertailee koko ajan muihin.
Itse sain ensimmäisen vakituisen opintoja vastaan duunin 43 vuotiaana.
Kiitos, lohduttava kommentti. Onhan se ihan totta, että turha verrata omaa elämäänsä muihin. Sen takia ei olisi pitänytkään edes mennä googlettelemaan, ettei lähtisi liiaksi vertailemaan. Uteliaisuus otti ylivallan tällä kertaa, vaikken ole vuosikausiin vanhoista tutuistani mitään kuullutkaan. Ei muiden menestys pitäisi näin paljon vaikuttaa omiin tuntemuksiin, kai tämä ainainen työttömyys vain nakertaa itsetuntoa pala palalta.
Uraputken takana on paljon asioita, jotka ovat jääneet tekemättä ja kaduttavat. Ei tarvitse olla vahingoniloinen, mutta voi olla iloinen omasta puolestaan mitä on itse saanut ajallaan tehtyä.
Itse yritän vain pitää huolen siitä, että elän itseninäköistä elämää. En ole somessa. Ajankäyttöni ei näy missään muille, paitsi jos pääsevät käsiksi kirjaston lainaushistoriaani. Se on jotenkin kiva ajatus miten elämäni kiinnostuksenkohteen näkyvät siellä. Välillä katselen lainaushistoriaani ja mietiskelen "pitäisiköhän taas pitkästä aikaa askarrella valaisimia?".
Voisitko sinäkin tehdä "oman elämäsi CV:n" itsellesi? Tehdä itsellesi näkyväksi, mitä kaikenlaista on tullut tehtyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, aina riippuu siitä, mihin itseään vertaa. Paremmin pärjääviä löytyy aina, mutta myös huonommin pärjääviä. esim vanhojen yläasteen luokkakaverien joukosta.
Varmaan monet on saaneet ekan työpaikkaansa suhteilla. Ei se työelämä heilläkään välttämättä aina ole herkkua. Kilpailua jne.
Toivottavasti löydät paikan, jossa viihdyt.
Ei oikeasti kannata verrata itseään muihin. Ei voi tietää totuutta ja jos olisit ns. menestyvän kengissä, mistä tiedät, että tämä on onnellinen? On tutkittu että sosiaalinen media aiheuttaa masentuneisuutta nimenomaan, koska henkilö vertaa itseään virtuaalisen todellisuuden kanssa. Henkilö luo päässään mielikuvan, että ´hyvässä´työssä´oleva, tai muuten menestynyt, on kaikin puolin onnellisempi ja parempi kuin henkilö itse.
Et voi tietää. Kärjistettynä, miksi super lahjakkaat julkkikset esimerkiksi Prince, Michael Jackson, Whitney Houston yms olivat onnettomia, elivät lääkeriippuvaisina ja päätyivät ennenaikaiseen kuolemaan, vaikka heillä OLI kaikki paremmin kuin kenelläkään toisella (virtuaalisen todellisuuden mukaan)?
Toisin sanoen, tee somekatko, ja ole läsnä omassa elämässäsi, mene metsään kävelylle ja ota termoskannullinen kahvia mukaan. Lainaa kirjastosta Eckhart Tollen kirja. Tai jokin muu kirja, josta pidät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samat fiilikset täälläkin, ei voi mitään. Valmistumisen jälkeen kaupan kassalla ja hanttihommissa, muut virkamiehiä ja kovapalkkaisessa duunissa. Elämä on.
Täällä oikeasti syyllistetään niitä jotka ovat panostaneet elämää ja tehneet sen eteen töitä? Tavallista suomalaista kateutta ja sosialismia. Ei ihme, että sdp pärjää Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Täällä oikeasti syyllistetään niitä jotka ovat panostaneet elämää ja tehneet sen eteen töitä? Tavallista suomalaista kateutta ja sosialismia. Ei ihme, että sdp pärjää Suomessa.
Mitenkä tässä syyllistettiin heitä menestyksestään?
Jännittävää. Useassakin kommentissa toistuu teemat: "et voi tietää mitä menestyksen takana", "tuo menestyjä voi olla onneton", "sai työpaikkansa suhteillaan"... ymv. jossa epäillään menestyjän sekä menestystä että elämän muuta tilaa. Onko tämä todella ainoa tapa suomalaiselle kestää omaa "menestymättömyyttään"; ajatella, että kyllä siellä aina taustalla jotain negatiivista, jos joku näennäisesti menestyy minua paremmin?
No, ehkäpä tämä tuo jollekin lohtua. Fakta kuitenkin on, että hyvin usein niillä esimerkiksi työssään menestyneillä menee muutenkin hyvin. Hyvästä työstä saa hyvin rahaa, jolloin taloudesta ei tarvitse stressata ja stressiin kuluvan kapasiteettinsa voi käyttää parisuhteeseen, lapsiin, harrastamiseen.. Tällä ei kuitenkaan pitäisi olla toiselle yksilölle mitään väliä, sillä eihän hän elä tuon kadehtimansa henkilön elämää. Hän elää omaa elämäänsä ja silloin mielestäni tärkeintä olisi keskittyä siihen omana hyvinvointiinsa; jos ei olekaan niin kovapalkkainen kuin joku entinen luokkakaveri, ei märehtiminen tilannetta ainakaan paranna. Sen sijaan itsestään huolehtiminen ja kehittäminen (esim. perhe- ja parisuhteen vaaliminen, kielikurssi harrastuksena, vapaaehtoistyö muiden suhteiden luomiseen, oman mielenterveyden huoltaminen jaksamisen vuoksi ymv. itselle mukavat toimet) voivat hyvinkin auttaa elämässä eteenpäin ja avata yllättäen uusia mahdollisuuksia vaikkapa siellä työrintamalla. Tai jos ei, niin sitten se ainakin antaa omalle elämälle enemmän arvoa! :)
Sitä paitsi. Aina löytyy niitä, joilla menee paremmin. Meille jokaiselle.
Mielenterveys järkkyi jo lukiossa ja siitä 10 vuotta eteenpäin valui hukkaan erinäisissä tukitoimissa ja palkattomissa töissä. CV:ssä aivan valtava aukko. Opiskelin ammatin vasta kolmekymppisenä, enkä luultavasti koskaan tule työllistymään minnekään, koska en heti ammatin saatua löytänyt työpaikkaa.
Hyvä, että mielenterveys sentään on hyvissä kantimissa nykyään.
En ole kateellinen, mutta omat valinnat surettaa.
Iste yritän ajatella sitä niin, etteivät he joutuneet todennäköisesti käymään niitä asioita mitä itse jouduin käymään lävitse. Ja haluan uskoa, että monet heistä ovat vielä hyviä ihmisiä eivätkä he minua jotenkin halveksi siitä etten ole vielä päässyt heidä asemaansa.
Tottakai välillä on sellainen luuserin asenne, mutta tyhjät vuodet aion yksinkertaisesti selittää niin kuin ne ovat.
Downshfitaus voi olla oma valinta. Ainakin jos on artisti. Tosin artisti maksaa....