Olen parhaillaan loukkaantumisen takia sairaalassa ainakin yön yli ja suorastaan tyrmistynyt hoitajien ammattitaidottomuudesta

Miksei potilas paina hätänappia?

Vierailija kirjoitti:

Miksei potilas paina hätänappia?

Mahdollisesti koska sellaista ei ole. Minäkään en löydä hätänappia omasta sängystä.

Ei kannata taas aloittaa hoitajien haukkumisketjua.

Mä oon niin lopen väsynyt näihin jatkuviin hoitajadissauksiin. Älä jaksa enää.

Vielä kun ymmärrät, että osa potilaista on aivan pihalla ja huutavat apua jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Juuri nyt joku potilas huutaa apua eikä kukaan reagoi.

"Joku potilas" viittaa siihen että hän ei ole ihan siinä silmiesi edessä. Mistä siis tiedät miten siihen reagoidaan? Osaa sitä vierihoidetutkin huutaa. Ja jos olet tarkkailuosastolla niin siellä nyt on aina joku nuppi niin sekaisin että mölyä riittää, aiheesta ja aiheen vierestä.

Hoitajat ei tee mitään väärin. Ovat aina kohtelijaita ja luotettavia. Kiireettömyys on oikea sana, vaikka tiedän, että heillä on kova kiire. Eivätkä valita.

Pystyt siis arvioimaan ammattitaidon noilla tuolla perusteella? Tämä selvä.

Olin pari viikkoa Töölön tapaturmasairaalassa. Kyllähän siellä huudettiin. Tiedätkö, että dementikotkin loukkaavat itsensä, murtavat esim. lonkkansa ja ovat sairaalassa, mutta eivät ymmärrä missä ovat ja huutavat siksi. Ei se kipuhuutoa ole aina.

Vierailija kirjoitti:

Hoitajat ei tee mitään väärin. Ovat aina kohtelijaita ja luotettavia. Kiireettömyys on oikea sana, vaikka tiedän, että heillä on kova kiire. Eivätkä valita.

*siis koteliaita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei potilas paina hätänappia?

Mahdollisesti koska sellaista ei ole. Minäkään en löydä hätänappia omasta sängystä.

🤕kärsi kunnolla . Oletpa avuton kun et löydä kutsunappia.

Osaavat olla todella epäkohteliaita, todella töykeitä. Ties vaikka sairauksia osaisivat hoitaa vaikka kuinka hyvin, mutta ihmisten kanssa eivät osaa (tai tahdo) olla tekemisissä yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Osaavat olla todella epäkohteliaita, todella töykeitä. Ties vaikka sairauksia osaisivat hoitaa vaikka kuinka hyvin, mutta ihmisten kanssa eivät osaa (tai tahdo) olla tekemisissä yhtään.

Sairaanhoitajat ovat sairaankiusaajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri nyt joku potilas huutaa apua eikä kukaan reagoi.

"Joku potilas" viittaa siihen että hän ei ole ihan siinä silmiesi edessä. Mistä siis tiedät miten siihen reagoidaan? Osaa sitä vierihoidetutkin huutaa. Ja jos olet tarkkailuosastolla niin siellä nyt on aina joku nuppi niin sekaisin että mölyä riittää, aiheesta ja aiheen vierestä.

Väärin!

Tarkkailuosastolle ei pääse kuin pätevästä syystä. Siellä on pelästyneitä ja sairaita ihmisiä vierekkäin lokeroissaan. Ne joiden kunto antaa myöten, tsemppaavat ja auttavat toisiaan. Lääkärillä on kiire, hän tulee sitten joskus. Hoitajat nauraa rätkättävät kopissaan. Heillä on yksi yhteinen ominaisuus: töykeys.

Meillä on paraikaa tärkeä kampaviineripalaveri.

Itse muistan kun jouduin Ouluun menemään lanssilla kauheissa vatsakivuissa. Oli yö ja minut vietiin ilmeisesti johonkin päivystykseen, jossa kauheasti potilaita sängyissään, verhot vain välissä. Siellä oli aivan järkyttävä meteli, kun yks jos toinenkin huusi tai vaikeroi. Itsekin jo toivoin kuolevani siihen kipuun, mutta ääntäkään en osannut päästää. Hoitajia ja lääkäreitä suhasi ohi kaiken aikaa. Kiire näytti olevan siis. Lopulta en enää kyennyt odottamaan vuoroani, vaan painoin kutsunappia. Eihän siihen välittömästi hoitaja ehtinyt tulla, mutta kun tuli, pahoitteli kun jouduin odottamaan ja kun sain sanottua vaivani, sanoi hän että olisi pitänyt kutsua aijemmin, että ei täällä kenenkään tarvitse tuskassa olla enempää kuin pakko. Olin niin huomaamaton niiden muiden joukossa, mutta kun vihdoin apua sain aikaiseksi pyytää, sain kyllä todella ammattimaista kohtelua, ja kohta pääsinkin lääkärin luokse. Sappikiviähän mulla oli kaikki mahdolliset paikat täynnä ja vietiin osastolle ja pumpattiin kipulääkkeitä täyteen ja asiat alkoivat edetä. Viisi päivää siitä poistuin sairaalasta sappirakkoa kevyempänä ja tyytyväinen olin saamaani kohteluun.

Vierailija kirjoitti:

Osaavat olla todella epäkohteliaita, todella töykeitä. Ties vaikka sairauksia osaisivat hoitaa vaikka kuinka hyvin, mutta ihmisten kanssa eivät osaa (tai tahdo) olla tekemisissä yhtään.

Huomaa että et ole ikinä ollut sairaalassa ,kun puhut tuollaisia.

Vierailija kirjoitti:

Itse muistan kun jouduin Ouluun menemään lanssilla kauheissa vatsakivuissa. Oli yö ja minut vietiin ilmeisesti johonkin päivystykseen, jossa kauheasti potilaita sängyissään, verhot vain välissä. Siellä oli aivan järkyttävä meteli, kun yks jos toinenkin huusi tai vaikeroi. Itsekin jo toivoin kuolevani siihen kipuun, mutta ääntäkään en osannut päästää. Hoitajia ja lääkäreitä suhasi ohi kaiken aikaa. Kiire näytti olevan siis. Lopulta en enää kyennyt odottamaan vuoroani, vaan painoin kutsunappia. Eihän siihen välittömästi hoitaja ehtinyt tulla, mutta kun tuli, pahoitteli kun jouduin odottamaan ja kun sain sanottua vaivani, sanoi hän että olisi pitänyt kutsua aijemmin, että ei täällä kenenkään tarvitse tuskassa olla enempää kuin pakko. Olin niin huomaamaton niiden muiden joukossa, mutta kun vihdoin apua sain aikaiseksi pyytää, sain kyllä todella ammattimaista kohtelua, ja kohta pääsinkin lääkärin luokse. Sappikiviähän mulla oli kaikki mahdolliset paikat täynnä ja vietiin osastolle ja pumpattiin kipulääkkeitä täyteen ja asiat alkoivat edetä. Viisi päivää siitä poistuin sairaalasta sappirakkoa kevyempänä ja tyytyväinen olin saamaani kohteluun.

Yleensä ne hiljaisimmat ovat kipeimpiä.

Hah. On mukavaa, kun muistisairas (joka ei itselleen toki mitään mahda) huutaa apua, mutta kun saavut paikalle auttamaan saat nyrkistä ja haukut.

Tai sitten henkilö huutaa kuin kuoleva, kun yrität hänen oloa helpottaaksesi vaihtaa asentoa taikka täyttä vaippaa.

Näkemättä ei kannata arvostella.