Luottamus

Olen seurannut monia keskusteluja liittyen parisuhteen sääntöihin, luottamukseen, mustasukkaisuuteen ja törmännyt jännään ilmiöön. Jos nainen haluaa esim nähdä miehen puhelimen tai ei hyväksy miehelle naispuolista henkilöä yökylään, niin syytetään naista, että "ei vissiin oo luottamus kovin hyvä, opettele luottamaan". Hämmästelen tätä naiseen kohdistuvaa syyttelyä. Yleensä se epäluottamus kumpuaa jostakin aiemmasta kokemuksesta ja voi olla ihan tarpeellista epäillä. No näistähän naiset taas kehittää ongelman "miksi olet sen kanssa jos et voi luottaa?" Asia nähdään niin, että suhteen alussa on olemassa 100%luottamus, joka sitten joko vähenee tai pysyy samalla tasolla. Itse näen, että asia voi olla myös niin, että lähtötaso luottamukselle on 0%, koska ethän vielä tunne koko ihmistä. Ette tiedä mikä kummallekin on ok, miten on tapana toimia. Ajan kanssa voi osoittaa olevansa luotettava ja saavuttaa sen täyden luottamuksen. Tai "ei me tarvita sääntöjä, koska me kumpikin osataan toimia oikein". Oikein toimiminen on kuitenkin aika subjektiivinen asia. Ei ole olemassa yhtä oikeaa oikeaa.
Lähinnä nyt tässä vain eri näkökulmia pohdin, kun en tykkää siitä, kuinka mustavalkoisia ihmisille asiat monesti on.