Lue keskustelun säännöt.
Tiedättekö sen tunteen kun tunnette olonne ulkopuoliseksi ja epävarmaksi muutaman ihmisen seurassa?
16.10.2018 |
Minä olin nuorempana, parikymppisenä, tosi epävarma ja huomasin että muut jotenkin myötähäpesivät ja halveksuivat minua kun koitin puhua ja suustani tuli lähinnä änkytystä. Kukaan ei auttanut minua, olivat vain hiljaa ja sitten yksi sanoo hakemani sanan selvällä suomen kielellä, kun en itse saanut sitä sanottua.
Jo tuolloin tajusin miten ilkeitä ja empatiakyvyttömiä ihmiset ovat. Myötähävetään ja halveksutaan epävarmaa änkyttäjää. Jätetään henkisellä tasolla ulkopuoliseksi ja puhutaan selän takana pahaa. Mistä tämä johtuu?
Kommentit (8)
Tulipas paljon toistoa.. kiva kun muutama laittoi yläpeukun, näemmä tältä palstalta löytyy empaattisia ihmisiä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mulla tommosta kokemusta ole. Olin kuitenkin kova punastelemaan ja se ärsytti, kun ihmisiä nolostutti minun punasteluni ja katsoivat muualle. En ymmärtänyt, miten on muka heidän asiansa hävetä minun punasteluani.
Toiset ihmiset kuvittelevat olevansa muita parempia ja kun on nuori ja epävarma sen käytöksen vielä hyväksyy. Vanhempana tajuaa ,että ne ihmiset ovat kylmiä ja enpatiakyvyttömiä paskoja. En tiedä kuinka lapsuuden ja nuoruuden muistoista pääsisi parhaiten yli ja eroon. Vaikka on jo aikuinen ja muuttunut ja kypsynyt ihmisenä täysin toiseksi, tunnemuistot nostavat joissain tilanteissa päätään ja muuttuu taas siksi epävarmaksi lapseksi jälleen.
Minulla on traumatausta. Itsekään en kokemusteni takia kovin paljon luota muiden empatiakykyyn tai hyvään tahtoon. Valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toiset ihmiset kuvittelevat olevansa muita parempia ja kun on nuori ja epävarma sen käytöksen vielä hyväksyy. Vanhempana tajuaa ,että ne ihmiset ovat kylmiä ja enpatiakyvyttömiä paskoja. En tiedä kuinka lapsuuden ja nuoruuden muistoista pääsisi parhaiten yli ja eroon. Vaikka on jo aikuinen ja muuttunut ja kypsynyt ihmisenä täysin toiseksi, tunnemuistot nostavat joissain tilanteissa päätään ja muuttuu taas siksi epävarmaksi lapseksi jälleen.
Tai sitten huonoitsetuntoisia, hävetään itseä niin paljon ja halutaan olla jotain että ei kestetä toisen heikkoutta? Ollaan epävarmoja,miten tässä pitäisi käyttäytyä ja tuo epävarmuus projisoidaan toiseen > en minä ole epävarma,vaan tuo änkyttäjä. Teen kaikin tavoin selväksi etten ole kuten tuo änkyttäjä.
Kypsymätöntä,typerää ja huonoitsetuntoisten ihmisten käytöstä. Koita antaa anteeksi.
Klassinen projisointi. Kaikista "itsevarmimmilta" - kansankielellä sanottuna mulkeroilta - vaikuttavat pelkäävät kaikista hysteerisimmin ulkopuoliseksi joutumista tai heikoksi leimaamista. Kun kohdalle sattuu sitten joku, jolla ei ole samanlaisia muureja ympärillään, se iskee sitten syvälle ja kipeästi. Pakkohan sellainen on ignoorata ja mitätöidä, ettei vaan saa mitään heikkoustartuntaa. Ihmiset ovat suurelta osin hämmästyttävän sokeita ja eksyksissä omien tuntemustensa kanssa ja se näkyy sitten mitä lapsellisimpina reaktioina.
Tarkoitan siis sitä alun hiljaisuutta kun yritän sanoa jotain, sisälläni kuuluu vain tuskanhuuto, auttakaa, ymmärtäkää, tai ehkä voisitte vain ampua minua päähän. Mutta ei, kukaan ei ymmärrä. Hetken itseni nolaamisen jälkeen joku porukasta sanoo sen mitä minun olisi normaalina puhekykyisenä ihmisenä sanoa, ja hyvin halveksuvaan sävyyn sanookin.
Jäänyt hirveät muistot. Enää en juurikaan jännitä, mutta en nykyisin enää pidä ihmisistä eivätkä he ole mielestäni edes mielenkiintoisia, jotta jaksaisin heidän kanssaan edes jutella. Ei ole mitään juteltavaa, vaikka nykyään pystyisin juttelemaan. Jännä juttu...
Ap