Parisuhteen ristiriidat. Olenko tunneriippuvainen kun en osaa muuttaa omaan asuntoon?

Miksi minä koen tämän eri osoitteisiin muuton niin vaikeana. Vaikka järjellä ajateltuna ja tunteella myös tämä suhde kuluttaa minua enemmän kuin antaa.

Minä koen riidat meillä raskaiksi ja kuluttaviksi. Asioita ei selvitetä jälkeenpäin. Minua nimitellään monin eri sanoin. En voi luottaa että mieheni kohtelisi lapsiani oikeudenmukaiseti kun minä en ole paikalla. En tiedä kuinka tai mitenkä hän sanallisesti yrittää lapsiani alistaa. Minua on kannustettu kurittamaan lapsiani ruumiillisesti. Kielenkäyttö lapsiani ja minua kohtaan on karskia ja häpeämätöntä. Minä ja lapseni olemme vihan kohteena. Näissä riidoissa minä olen valehtelija. Mieheni mököttää pahimmillaan 2 viikkoa. Ei vastaa tai puhu mitään. On hiljaa eikä puhu. Kulkee ja katsoo ohi. Tilanne on sietämätön.

Riidat alkavat mitättömistä asioista. Pääsääntöisesti mieheni tyytymättömyydestä tai jostain mitä en edes ymmärrä. tämä on jäävuoren huippu. Pohjalla on käsittelemättömiä asioita.

Olemme olleet kunnan ja kirkon keskusteluavussa. Kunnan puolelta mieheni käytöksestä tehtiin lastensuojeluilmoitus. Molemmat keskustelukäynnit mieheni lopetti omasta tahdostaan. Molemmilla kerroilla hänen käyntinsä katkesi kun kotiläksyksi tuli hänelle pohtia mitenkä astua ulos omalta mukavuusalueeltaan ja miettiä miten voisi muuttaa, asennettaan lapsiani kohtaan. Näiden "kotiläksyjen" jälkeen hän ei kummallakaan kerralla enää lähtenyt keskusteluihin mukaan. Minä olen yksin jatkanut toisessa tahossa käyntejäni jo reilun vuoden ajan.

Olen neuvoton. Kävin asuntonäytössä katsomassa itselleni ja lapsille asuntoa. Kerroin asiasta miehelle. Hän ei asiasta maininnut mitään. Seuraavana päivänä kysyin asiasta mitä oli mietiskellyt. Ei ollut mietiskellyt mitään. Sanoi että asia olisi minun asiani. Ilmoita kun olet päättänyt mitä teet.

Tämä oli nyt pitkä vuodatus. Mutta silti niin pieni pintaraapaisu. Kiitos vertaistuesta💖