Mitä tekisit tosin seuraavan odotuksen ja synnytyksen kohdalla?

Ne asiat jotka menivät pieleen odotuksessa ja synnytyksessä eivät olleet mun omasta valinnastani kiinni.



No, toisella kierroksella en antaisi ehkä ihmisten udella ihan niin paljon raskaudestani. Ekalla olin niin häkeltynyt niistä kaikista tungettelevista kysymyksistä että ne häiritsivät aika paljon, toisella kerralla sanoisin suoremmin etten halua ruveta puhumaan niin henkilökohtaisista asioista esim. työpaikalla.

nimim. takana kaksi sektioa

Olen superherkkä ihminen ja tiesin sisimmässäni, että alatiesynnytys on mulle liikaa... En kehdannut pyytää pelkosektiota, ja synnytys meni sitten monella tapaa pieleen. Lopulta lapsi leikattiin ulos.



Tajusin vasta vuosia myöhemmin, että sain synnytyksestä trauman. Luulin että kaikki ihmiset " aikuistuu" lapsen tehdessään. Jokin aika sitten luin trauman oireista ja ymmärsin, että ne muutokset ajattelussani taisivatkin olla sitä traumaa, eikä aikuistumista.



Menetin täydellisesti uskoni Jumalaan, mulla oli ennen synnytystä vielä jonkinlainen usko korkeamman voiman olemassaoloon. Menetin uskoni siihen, että elämässä on joku syvempi tarkoitus. Nyt en saa enää takaisin sitä tunnetta, että kaikella on tarkoitus ja merkitys. Uskon että ihminen on täysin biologinen olento. En myöskään enää usko kuten ennen, että ihminen on arvokas sinällään. Ihminen on vaan biologista materiaalia, aivosoluja ja lihaa, tarkoituksenaan lisääntyä, ilman mitään muuta arvoa sinällään kuin lisääntymiskoneen arvo.



Tiedä sitten, oli tuo yhdessä yössä tullut muutos sitten aikuistumista vai traumaa. Sen kyllä tiedän, että toista meille ei tule. Ja jos pitäis valita otanko napin otsaan vai menenkö uudestaan sinne saliin, ottaisin sen napin eikä tarttis edes epäröidä.

valitsisin ylätiesynnytyksen pelkosektion sijaan.

Käythän jossain käsittelemässä asiaa?

Vierailija:

Olen superherkkä ihminen ja tiesin sisimmässäni, että alatiesynnytys on mulle liikaa... En kehdannut pyytää pelkosektiota, ja synnytys meni sitten monella tapaa pieleen. Lopulta lapsi leikattiin ulos.

Tajusin vasta vuosia myöhemmin, että sain synnytyksestä trauman. Luulin että kaikki ihmiset " aikuistuu" lapsen tehdessään. Jokin aika sitten luin trauman oireista ja ymmärsin, että ne muutokset ajattelussani taisivatkin olla sitä traumaa, eikä aikuistumista.

Menetin täydellisesti uskoni Jumalaan, mulla oli ennen synnytystä vielä jonkinlainen usko korkeamman voiman olemassaoloon. Menetin uskoni siihen, että elämässä on joku syvempi tarkoitus. Nyt en saa enää takaisin sitä tunnetta, että kaikella on tarkoitus ja merkitys. Uskon että ihminen on täysin biologinen olento. En myöskään enää usko kuten ennen, että ihminen on arvokas sinällään. Ihminen on vaan biologista materiaalia, aivosoluja ja lihaa, tarkoituksenaan lisääntyä, ilman mitään muuta arvoa sinällään kuin lisääntymiskoneen arvo.

Tiedä sitten, oli tuo yhdessä yössä tullut muutos sitten aikuistumista vai traumaa. Sen kyllä tiedän, että toista meille ei tule. Ja jos pitäis valita otanko napin otsaan vai menenkö uudestaan sinne saliin, ottaisin sen napin eikä tarttis edes epäröidä.

Nimim. törmäys vatsan kanssa aiheutti hemtooman, sektiouhka päällä (todellakaan ei synnytys pelota, vaan leikkaus)

jos saisin nyt valita, en olisi ikinä hankkinut lapsia - kadun joka ikinen päivä ja hetki! Perhehelvetti maan päällä.

ottaisin sairaalaan enemmän karkkia ja luettavaa. ja villasukat.



sanoisin kätilölle, että en tod lähde tänään kotiin, jos olen sektiosta vielä niin kipeä, että burana ja parasetamoli eivät riitä.



kun ei se maito noussut kahden ekan lapsen kohdalla, kolmas tuo tuskin poikkeusta, enkä vedä kauheita kierroksia ja epäonnistumisen itku-hepuleita tästä. hyvin on nuo edellisetkin pullolla pärjänneet, ja terveitä kuin pukit.

Ensiksi, pitäisin tiukemman kurin syömisten suhteen, paino ei saisi nousta niin paljon kuin aiemmissa raskauksissa.



Toiseksi, en suostuisi kotiutumaan synnytysreissulta liian pian. Viimeksi usuttivat kotiin kun synnytyksestä oli alle 2 vrk ... mulla ei tuossa vaiheessa maitoa vielä kunnolla tullut ja lepokin olisi ollut tarpeen kun kotona oli kolme muuta lasta odottamassa.

Synnytys meni loistavasti, joten siitä en haluaisin muuttaa mitään.



Laitokselta lähtisin nyt aikaisemmin. en tainnut oikein ekalla kerralla ymmärtää, ettei kukaan mua siellä pakota olemaan kolmea kokonaista päivää.



Kotiuduttuani en tekisi lainkaan ruokaa (pakastimesta valmista tai läheiseltä abd:ltä mukaan) enkä ottaisi vastaan kuin supermieluisia vieraita, joille uskaltaa sanoa, jos juuri ennen vierailua haluaakin perua (jos vaikka olisikin otollinen hetki ottaa päiväunet tai rentoutua muuten)

Eli vaadin käynnistyksen aikaisemmin. (Joo, en usko että tulee itsekseen)



Viimeksi lapsivedet oli jo ihan vähissä ja minulla noin 6 kg_n nesteturvotus ja verenpaineet pilvissä.



Ja vaadin että minua kuunnellaan!!!