Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuvitellaan, että kumppaninne äkkiä - esimerkiksi sairauden tai auto-onnettomuuden
11.10.2018 |
Takia rampautuisi niin, että ei pystyisi enää täyttämään samaa roolia parisuhteessa. Hän ei pysty tekemään kotitöitä, ei harrastamaan seksiä, ja vaatii sinulta päivittäistä huolenpitoa, hoitoa sekä myös henkistä tukea ja anteeksiantoa niihin kertoihin, kun hän tilanteestaan romahtaneena purkaa pahan olonsa sinuun.
Hän on kuitenkin yhä sisältä se sama rakas kumppani, jota olet tähänkin asti rakastanut, mutta jos pysyt hänen kanssaan, tarjoudut käytännössä uhraamaan hänelle loppuelämäsi saaden juuri mitään takaisin. Jos teillä ei ole vielä lapsia, ei niitä ikinä tulisikaan.
Pysyisittekö kumppaninne rinnalla?
Kommentit (16)
Tuollaista on mahdoton tietää ennen kuin se sattuu kohdalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai. Olen luvannut myös vastoinkäymisissä.
Pysyisin mutta hankkisin rakastajan täyttämään fyysiset tarpeeni.
Pysyisin. Ollaan joskus puhuttu aiheesta ja puoliso oli sitä mieltä, että haluaisi siinä tilanteessa jäädä yksin mieluummin. Ei kestäisi olla oman kumppanin hoidettavana ja varmaan sitä myös ajatteli, ettei haluaisi minunkin elämän päättyvän siihen. Olisin silti hänen kanssaan vaikka väkisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pysyis. Kyllä billuu pitää saada, kyllä se näin on. Ei armoa.
Varmaan pystyisin, mutta vaatisi kumppanilta myös tiettyjä asioita. Esim jos katkeruus kasvaa ja alkaa tulla suhteen väliin niin ei onnistu. Jos elämänhalu katoaa ja alkaa toivottomuus niin sitä ei jaksa. Samoin, jos kumppani kieltäytyisi kuntoutuksista ja ulkopuolisesta avusta niin ei onnistuisi suhde enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pysyisin, mutta samalla muuttuisi suhteemme laatu. Olen itse pyytänyt, että jos itse joudun vaikkapa koomaan tms, niin ei jättäisi mua mutta ottaisi halutessaan surutta uuden kumppanin.
Kyllä ainakin sen pahimman vaiheen yli, tuollainen on iso shokki sille kokijalle ja käyttäytyminen väliaikaisesti muuttuu. Mutta jos vuosienkin päästä velloo itsesäälissä niin rehellisesti pakkaisin kamani, ajattelisin mieluummin omaa mielenterveyttä kuin toisen paapomista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Dick Jönsson kirjoitti:
En pysyis. Kyllä billuu pitää saada, kyllä se näin on. Ei armoa.
Osta joku tekovulva jos sitä haluat etkä ihmistä tarvi. Pillun jatkeena nimittäin tulee tavallisesti se ihminenkin.
Olen pysynyt, näin on käynyt.
Vaikeinta on puolison katkeruus, usein on vaikea erottaa onko hän sisältä se sama rakas kumppani edelleen vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työelåmän ehdoilla eli palkattua apua. Kokopäiväiseksi hoitsuksi en ala enkä talomieheksi.
Seksiä hakisin muualta. Muuten varmaan pystyisin yhdessä asumaan ja olemaan. Meillä on alakouluikäinen lapsi, sekin vaikuttaa asiaan.
Paljon riippuu siitä miten paljon luonne ja aktivisuus muuttuu.
En pysyisi, koska olen jo nytkin ajatellut eroa. Pari vuotta sitten vastaus olisi ollut kyllä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tästä tulee ketju missä joka toisen äijä on halvaantunut.
Riippuu todella paljon siitä missä vaiheessa elämää tuo tapahtuu. Ollaanko jo vanhoja muutenkin, jaksanko minä hoitaa puolisoa. Lapsiahan saa hankittua muutenkin kuin sillä että puolison kanssa harrastetaan seksiä. Ja se vaikuttaisi, haluaisinko niin kovasti edes lapsia.
Jos asiaa ajattelee niinpäin että haluaisinko että miehestäni tulisi minun hoitajani, niin en oikeastaan haluaisi, rakastan miestäni enkä haluaisi olla hänelle pelkkä potilas ja taakka. Omaishoitajien asema on pöyristyttävän huono muutenkin.
Kotitöiden osalta asialla ei ole mitään väliä. Mutta sitten taas se henkinen kumppanuus ja rakkaus on todella tärkeitä. Jos en saisi puolisoltani enää mitään henkisellä tasolla, vaikka hän olisi tervekin, en haluaisi olla yhdessä.
Alue: Aihe vapaa
Yes