Mikä tää tunne on?
Työpaikalleni on tullut uusi työntekijä. Hieman vanhempi mies, ei mitenkään erityisen komea tai lainkaan minun tyyppiäni. Useamman kerran jo kätellessämme minulle on tullut outo olo: aivan kuin aika pysähtyisi hetkeksi ja mitään muuta ei olisi, jälkeenpäin olen hetken aivan pihalla ja mietin, huomasivatko muut jotain outoa. Kuulostaa tosi hölmöltä nyt kun itse tämän luen, mutta näin se vaan on. Itse olen naimisissa ja rakastan miestäni todella, tämä työpaikan mies on tahollaan myös naimisissa. En tajua tätä tunnetta, kuin lyhyt oikosulku aivoissa. Mutta miksi vain ja ainoastaan tämän miehen kohdalla? Mikä tämä on? En kehtaa tuolta mieheltä mennä kysymäänkään, tunteeko hän outoja kätellessämme.
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Ihastustaaaaa
Niin mutta kun ei oikein sitäkään. Mies on parikymmentä vuotta minua vanhempi, ei ulkonäöllisesti viehätä minua oikeastaan mitenkään. Ihan mukava hän kai on, en tunne häntä erityisen hyvin. Olen toki ollut monesti elämässäni ihastunut, mutta tämä on jotain outoa.
Joku tunnemuisto joka aiheuttaa pienen dissosiaation.
Mikä tuollainen työpaikka on jossa työkaveria kätellään kaiken aikaa?
Vierailija kirjoitti:
Joku tunnemuisto joka aiheuttaa pienen dissosiaation.
No tämä ehkä. Nyt pitäisi vaan päästä kiinni siihen muistoon, minua nimittäin todella hämää tämä ilmiö.
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuollainen työpaikka on jossa työkaveria kätellään kaiken aikaa?
Kaiken aikaa? No me ollaan hansikastestaajia hansikastestaalla. Kaiken aikaa vaan kätellään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuollainen työpaikka on jossa työkaveria kätellään kaiken aikaa?
Kaiken aikaa? No me ollaan hansikastestaajia hansikastestaalla. Kaiken aikaa vaan kätellään.
*hansikasteHtaalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku tunnemuisto joka aiheuttaa pienen dissosiaation.
No tämä ehkä. Nyt pitäisi vaan päästä kiinni siihen muistoon, minua nimittäin todella hämää tämä ilmiö.
Olet kerran aiemminkin tavannut yhtä älykkään ihmisen? :)
Oikeasti kyllä uskon, että erittäin älykkään JA viisaan ihmisen tunnistaa siitä, että hän ei teeskentele mitään vaan on muita ihmisiä kohdatessaan niin intensiivisesti läsnä ja keskittynyt siihen toiseen vaikkapa vain tervehtiessään, että se voi olla henkinen isku palleaan. Ihmiset yleensä vetävät roolia eniten juuri tervehtiessään.
No höh. Eikö kukaan muu ole koskaan kokenut tällaista?