Lue keskustelun säännöt.
Kotiäidille vähän vertaistukea, kiitos
09.10.2018 |
Johonkin pitää saada nyt sanoiksi puettua nämä ajatukset. Olen nyt kotona 1 Ja 3-vuotiaiden lasten kanssa. Välissä en ole ollut töissä. Vanhempi lapsi käy pari kertaa viikossa kerhossa. Viime keväästä saakka on ollut olo että en vaan enää jaksa olla kotona! En jaksa innostua mistään. Nukun yöllä huonosti, molemmat lapset aamuvirkkuja (Klo 5-6) ja pienempi herättelee öisin useita kertoja. Molemmat tosi temperamenttisiä ja välillä en vaan jaksa kaikkea taistelua pukemisen ja muun kanssa kun olen ajatellut lähteä ulos, joten jätetään mieluummin menemättä. En vaan jaksa. Haluaisin olla vaan rauhassa. Koko ajan joku vaatii jotain jonka tietysti ymmärrän koska pienet lapset. Mitään omia harrastuksia ei ole koska mies töissä 10-11 tuntia päivässä yleensä. Olen lihonut kotiäitivuosina kohta 10 kiloa koska jaksamista ja kiinnostusta eikä motivaatiota ole. Joskus tuntuu että päivän paras hetki on jemmassa oleva jätski tai karkit. Tosi säälittävää, tiedän. Välillä annan lasten katsella monta tuntia ohjelmia jotta saan omaa aikaa mutta sekään ei riitä. Kaikki oma aika tuntuu olevan liian vähän, menevän liian nopeasti ja kaiken oman ajan jälkeen olen taas yhtä nopeasti yhtä lyhytpinnainen kuin aiemmin. Tunnen katkeruutta toisten hoitoverkostoista. Meillä ei sellaisia ole. Isovanhemmat asuvat kyllä melko lähellä mutta hoitoapua ei juurikaan saada. Kaikki vanhat "äitikaverit" ovat jo töissä tai vain vauvan kanssa kotona jolloin tämmöisen rymyryhmän seura ei kiinnosta kun voi vauvan kanssa kahdestaan rauhassa pötkötellä.
Miten jaksan vielä vuoden kotona? Töihin olen ilmoittanut tyhmänä että palaan vasta ensi talvena joten väkisin sinne asti kotona oltava. En vaan ole puoleen vuoteen nauttinut tästä kotiäidin elämästä vaikka lapsia yli kaiken rakastankin. Tosin joka päivä koen myös vahvoja negatiivisia tunteita jotka menevät kyllä tilanteen ohi mentyä ohi. Neuvolassa kerran otin asian puheeksi että vähän rankkaa on ja vastaus oli että en kai minä ajatellutkaan että kahden kanssa olisi helppoa.
Vertaistukea, vinkkejä! En odota että arki olisi ruusuilla tanssimista mutta tämä tilanne ja elämä ahdistaa.
Kommentit (13)
Onhan sulla nyt hyvä asia se että on työpaikka jonne palata. Itse olen 1,8 vuotiaan kanssa kotona ja opinnot on kesken eikä ole työpaikkaa. Lapsi on aina ollut tosi menevä ei vauvanakaan viihtynyt vain paikallaan ja oli huono nukkuja. Olen kokenut tämän kaiken aika rankkana mutta iloa saan siitä kun näen lapseni kehittyvän ja kasvavan, se on mielestäni hurjan jännittävää seurattavaa. Ulkona olohan on kanssa virkistävää, toivoisi vaan että tulisi vielä niitä hyviä kelejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaaha, joku tuli miinustelemaan :D
Itsekkin jätän joskus ulkoilut väliin jos tuo juuri kolme täyttänyt uhmis ei suostu pukemaan :) osaa kyllä ei vain viitsi.
Se, että koet ettei ole tarpeeksi omaa aikaa vaikka lapset katsoisivat tunteja telkkaa johtuu siitä ettei se ole omaa aikaa vaan olet jatkuvasti saatavilla ja ns. valmiustilassa. Vaikka miehesi tekisi pitkää päivää niin sinun on päästävä joskus vaikka edes kauppaan ilman lapsia, yrittäkää saada asia järjestettyä.
Ei se aina herkkua oo ja kerho tuntuu joinain päivinä olevan todella lyhyt hetki. Mulla lapset ei oo millään tavalla samoissa rytmeissä ja ovat aivan erilaisia tempperamenteiltään.
Mutta eiköhän se tästä :)
Ei kukaan jaksa pienten kanssa 24/7. Onko isän pakko tehdä noin paljon töitä vai onko töissä vain siksi että siellä on kivempaa kuin kotona missä kakarat huutaa ja akka on naama nurinpäin?
Kai se lasten isä on kotona edes viikonloppuisin joten otat vaikka lauantaisin itsellesi pari tuntia omaa aikaa ja teet jotain kivaa.
Jos et tykkää itsestäsi niin vaikea on tykätä muistakaan joten se oma pää ja kroppa kuntoon niin voi olla toisillekin jotain annettavaa. Hyvällä asenteella pääsee jo pitkälle. Koeta löytää joka päivä pari hyvääkin puolta elämästä äläkä vaan kelaa huonoja asioita.
Siirrä pikku hiljaa lasten rytmiä niin että eivät herää 5 tai 6 maissa aamulla. Meillä ainakin oli klo 5 yö eikä aamu joten silloin nukutaan...vauvalle maitoa ja kuiva vaippa ja unta palloon. Taapero kainaloon ja jatketaan unia. En ole kertaakaan herännyt lasten kanssa aikaisin aamulla.
Tyttö meni nukkumaan 21 ja heräsi 09. Vauvana söi vain kerran yössä 05.
Poika meni nukkumaan 22 ja heräsi 08. Vauvana söi 01 ja 05 kunnes 3kk jätti ekan yömaidon pois.
Rytmit oli alusta asti hassun kellontarkkoja joten olen päässyt helpolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työnnä pääsi etupyllyysi ja nielaise. Siinä sulle vertaistuki.
Täällä on toinen samanmoinen kohtalotoveri. Toinen lapsi on reilu 2v ja toinen lähestyy 1v ikää. En välissä palannut töihin. Mies tekee pitkää päivää yrittäjänä ja siksi pyöritän arkea melko yksin. Yritän pitää päivärytmistä kiinni ja käydä ulkona eri aktiviteeteissa, jotta en näivettyisi kokonaan, mutta välillä itsekin huomaan jumiutuvani sohvalle kahvikupin kanssa kuunnellen älämölöä ja seuraten kaaosta. Iltaa kohden kien itseni uupuneeksi ja kireäksi. Rakastan lapsiani ihan hulluna ja he ovatkin ihania muksuja, mutta valitettavasti en ole kone, joten koen välillä tympääntymistä tähän kuvioon. Olen liian yksin tässä ja omaa rauhaa ja aikaa ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kotona vauva, 2v 4v ja 6v (eskarissa 4h päivässä). Ei ollenkaan tukiverkostoa ja mies vain pari tuntia illasta apuna. Onhan tässä hommaa ja ymmärrän tunteesi. Mutta varsinkin kun lapsia on vain kaksi niin rohkaisen teitä liikkumaan ja tekemään yhdessä asioita. Tämä on ainutkertainen mahdollisuus viettää lastesi kanssa aikaa ennen töiden ja koulujen orjallista rytmitystä. Mieti missä itse viihdyt eniten lasten jutuista: uimassa, retkillä, marjametsässä, museoissa, ihan vaan kirjastossa tai perhekahvilassa? Yksi päivä pois kotoa niin seuraavana on ihan kiva olla kotimaisemissa. Entä mitä tykkäät tehdä kotona? Sisustaa, kutoa, leipoa, treenata, piirtää? Tai vaikka löhötä! Lapset tarvitsevat paljon, mutta eivät joka hetki ja heidät voi ottaa moneen mukaan. Viihdy arjessasi, luo siihen omannäköisesi tila ja tee asioita mistä pidät, edes vähän - lastenkin on hyvä olla kun äiti on paremmalla tuulella. On hienoa että jaksat olla lastesi kanssa, arvosta sitä ja arvosta itseäsi!
Vaadi miestä tekemään normaalia työpäivää (8h). Voisitteko myös vuorotella, eli hän olisi välillä lasten kanssa kotona ja sinä töissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin kotona vain äitiys- ja vanhempainvapaan. Lapsia on yksi. Yksinäistä hommaahan se on, jos ei ole mitään perhekahvilaa tai vastaavaa. Aloin voida paremmin, kun palasin töihin. Pää vaan meinaa hajota kotona ilman aikuisesta, vaikka rakastaakin lapsiaan. Pystyisitkö aloittamaan jonkun harrastuksen, jonne pääsisit yksin?
Vierailija kirjoitti:
Työnnä pääsi etupyllyysi ja nielaise. Siinä sulle vertaistuki.
Mitenköhän tuo auttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki menevät aikaisin nukkumaankin kun heräävät niin aikaisin. Haastetta menemiselle tuo esikoinen joka ei suostu nukkumaan enää päiväunia mutta sitten kiukuttelee koko iltapäivän ja alkuillan tai vaihtoehtoisesti nukahtaa (ei meinaa saada hereille) ja nukkumaanmeno siirtyy 1,5-2h eteenpäin. Ollaan kokeiltu useita kertoja jos myöhäisempi nukkumaanmeno edesauttaisi myös aamu-unia mutta aamulla herää vaan väsyneitä lapsia.
Pitää enemmän poistua kotoa! On totta että sisällä seinät kaatuu päälle. Yleensä hermot vaan menee jo matkalla. Ravintola yms.kahvilakäynneillä ollaan käyty ja aina tultu siihen tulokseen että ei! Kumpikaan ei ole ruoasta niin kiinnostunut että malttaisi olla paikoillaan. Vesilasit kaatuu jne...
Viikonloppuisin kyllä pääsen ja menenkin. Ongelma on se että tuntuu ettei sekään riitä!
Ap
Minulla on vähän sama tilanne kuin sinulla, tosin vain yksi lapsi, vauva vielä. Olen tullut siihen tulokseen, että ainoa mikä oikeasti auttaisi olisi se, että päiväsaikaan olisi ulkoilu- ja juttuseuraa jostain omahenkisestä äitikaverista (jollaista minulla ei tietenkään ole).