Ahdistaa, kun olen liian sulkeutunut

Up

Ootko ollu aina tällanen?

Tuo on oikeasti aika fiksu taktiikka. Ihmiset voivat olla aika ikäviä käytökseltään.

- traumatisoitunut

Vierailija kirjoitti:

Ootko ollu aina tällanen?

Olen aina ollut ujo, mutta en kyllä ihan näin sulkeutunut. Tuntuu, että tämä vain pahenee kokoajan

Tsemppiä. Olen itse ihan samanlainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ootko ollu aina tällanen?

Olen aina ollut ujo, mutta en kyllä ihan näin sulkeutunut. Tuntuu, että tämä vain pahenee kokoajan

Oikeasti terapia kuulostaa hyvältä vaihoehdolta missä voisi kommunikoida ja saada apua. Jos on luottamus ongelmia terapeutinkin kanssa, etkä millään pysty,  niin sitten kyllä paha.

Mulla on mielialalääkkeet auttaneet, koska sulkeutuneisuuteni johtui jännityksestä ja sosiaalisten tilanteiden pelosta. Nyt olen osa joukkoa kun ei ole estoja liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on mielialalääkkeet auttaneet, koska sulkeutuneisuuteni johtui jännityksestä ja sosiaalisten tilanteiden pelosta. Nyt olen osa joukkoa kun ei ole estoja liikaa.

Mulla on myöskin ollut käytössä SSRI-lääkitys, mutta lopetin sen n. 2 kuukautta sitten. Söin sitä sosiaalisten tilanteiden pelkoon ja masennukseen ja kyllä se tuntui auttavan. Pelkäsin kuitenkin, että siitä tulee pidemmällä aikavälillä haittavaikutuksia niin lopetin sen. T. AP

Voisko noin pahan sosiaalisten tilanteiden pelon taustalla jotain muutakin? Monilla esim. trauma voi olla syynä, jos tällasia löytyy niin niitä kannattaa käydä läpi jonkun terapeutin kanssa. Ihmismieli on oikeasti altis kaikenlaiselle, kaikki ongelmat kannattaa hoitaa mahdollisimman nuorena, vanhana mieli on jo sopeutunut eikä voi enää vaikuttaa sen toimintaan.

Vierailija kirjoitti:

Eli siis en kerro juurikaan mitään itsestäni muille. Pelkään, että minua sitten jotenkin käytetään hyväksi niillä jutuilla tai mun juttuja levitetään eteenpäin. Pelkään myöskin miten muut suhtautuu asioihin, jotka ovat olleet rankkoja minulle. Mua ahdistaa, kun muut kertovat elämästää ja itsestään avoimesti ja iloisesti ja itse en saa sanaa suustakaan. Mikä tähän voisi auttaa?

Oleen kuunnellut enbuskeaa ja oleen tullut vähään siihen tulkseeen että sen voi kääntää voimaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on mielialalääkkeet auttaneet, koska sulkeutuneisuuteni johtui jännityksestä ja sosiaalisten tilanteiden pelosta. Nyt olen osa joukkoa kun ei ole estoja liikaa.

Mulla on myöskin ollut käytössä SSRI-lääkitys, mutta lopetin sen n. 2 kuukautta sitten. Söin sitä sosiaalisten tilanteiden pelkoon ja masennukseen ja kyllä se tuntui auttavan. Pelkäsin kuitenkin, että siitä tulee pidemmällä aikavälillä haittavaikutuksia niin lopetin sen. T. AP

Ei kuulosta nyt yhtään hyvältä. Keskustele lääkärin kanssa huolestasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli siis en kerro juurikaan mitään itsestäni muille. Pelkään, että minua sitten jotenkin käytetään hyväksi niillä jutuilla tai mun juttuja levitetään eteenpäin. Pelkään myöskin miten muut suhtautuu asioihin, jotka ovat olleet rankkoja minulle. Mua ahdistaa, kun muut kertovat elämästää ja itsestään avoimesti ja iloisesti ja itse en saa sanaa suustakaan. Mikä tähän voisi auttaa?

Oleen kuunnellut enbuskeaa ja oleen tullut vähään siihen tulkseeen että sen voi kääntää voimaksi.

Minkä? Kerro tarkemmin. :D

Miksi ei saisi olla sulkeutunut? Miksi pitäisi haluta jakaa mahdollisimman paljon itsestään muille, varsinkaan jos ei ole kyse hyvin läheisistä ihmisistä. Ei kaikilla ole syynä ujous tai sosiaalisten tilanteiden pelko vaan yksinkertaisesti ei halua jakaa mitään henkilökohtaista, muiden kuin ehkä omien perheenjäsenten kesken.

Huolestuttavaa on kai se, jos on täysin yksin, eikä halua olla yksin.

Vierailija kirjoitti:

Eli siis en kerro juurikaan mitään itsestäni muille. Pelkään, että minua sitten jotenkin käytetään hyväksi niillä jutuilla tai mun juttuja levitetään eteenpäin. Pelkään myöskin miten muut suhtautuu asioihin, jotka ovat olleet rankkoja minulle. Mua ahdistaa, kun muut kertovat elämästää ja itsestään avoimesti ja iloisesti ja itse en saa sanaa suustakaan. Mikä tähän voisi auttaa?

Ei kai tarvitse juuri niistä rankoista asioista puhua? Sehän vasta olisikin outoa kaataa kaikki rankat asiat puolituttujen niskaan. Itse en oikein tykkää kertoa mitään erityistä itsestäni. Pidän kyllä small talkista enkä erityisemmin ahdistu, vaikka toinen pälpättäisi vaikka mitä, ellei ole jotain intiimiasioita. Silloin voin punastua...

Tuota voi jollain tapaa myös opetella tietoisesti. En tosin tiedä tarkemmin, jos on diagnosoitu esim. masennus. Itsellä on ollut aikaisemmin masennuksen oireita, mutta en koskaan hakenut apua. Päätin vain lopettaa murehtimisen ja olla oma itseni. Aloin ensin puhua avoimesti silloiselle poikaystävälle, sen jälkeen parille läheiselle ystävälle. Huomasin, että olo helpotti joka kerta, kun pystyi puhumaan avoimesti ja purkamaan ajatuksia. Siitä se lähti ja kun huomasin, että olo helpottaa noin, aloin olemaan muillekin avoimempi. Nykyään puhun avoimesti asioistani, mutta vain niille, joihin luotan. Eli ympärillä pitää olla luottamuksen arvoisia ihmisiä.