Lue keskustelun säännöt.
En pääse kauhukuvista eroon
07.10.2018 |
Viime kesänä oltiin lomamatkalla etelässä. Oltiin matalalla rannalla kunnes iso aalto vei yhtäkkiä lapseni kauemmas. Lapsi ei osannut uida mutta hänellä oli onneksi uimarengas. Juoksin kauhuissani perään, lapsi oli noin 10 metrin päässä minusta ja lapsi kertoi jälkeenpäin ettei hänellä yltänyt enää kuin vähän jalat pohjaan. Uimavalvoja oli nopeampi ja juoksi lapsen rantaan.
Nyt näen painajaisia tapahtuneesta ja herään yöllä huutamaan hikisenä ja sekavana. En saa enää kunnolla nukuttua kun herään, menen vain lapsen viereen ja halaan. Torkahdan sitten jossain vaiheessa. En uskalla mennä edes uimahalliin enää.
Sanokaa minulle, olisiko lapseni hukkunut vai olisinko kirinyt sen 10 metriä hänen luokseen!
Yritän kieltää itseltäni että vaaraa olisi ollutkaan, yritän uskotella että se oli vaan jokin paha uni. Tuolla takaraivossa se kuitenkin kummittelee eikä jätä rauhaan. Pahinta on että olen yksinhuoltaja eikä ole ketään jonka kanssa tätä olisi edes voinut puida 😢
Kommentit (7)
On luonnollista että tuollaisesta säikähtää pahanpäiväisesti. Kaikki päättyi kuitenkin onneksi hyvin ja lapsesi on turvassa.
Kestää hetken toki toipua tunnejärkytyksestä mutta tuo tasaantuu vielä. Jälkijärkytys on ihan normaalia. Ja kyllä-- uskon että olisit kirinyt tarvittaessa nuo metrit lapsesi luokse. Rekka-autojakin on hento äiti nostanut lapsensa jalan päältä hätääntyessään tai purrut kobran pään poikki lastansa suojellessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kiitos ihanasta vastauksesta 3 ❤️
Ap
Traumaterapia olisi tarpeen.
Onko tarjolla sellaista, mihin sinulla olisi mahdollisuus? Esim. Kelalta?
Vierailija kirjoitti:
Traumaterapia olisi tarpeen.
Onko tarjolla sellaista, mihin sinulla olisi mahdollisuus? Esim. Kelalta?
Pitää ottaa selvää, tuntuu että tartutan tätä menoa vesipelon lapseenkin ja uimaan opettelu kärsii ☹️
Ap
Takaisin "satulaan" eli pulikoimaan vain rohkeasti!
Asiaan on hyvä esim suhtautua keskustellen lapsen kanssa niin, että "hitsi vieköön kun äiti säikähti silloin, tuostapa täytyykin oppia että tulee muistaa vedessä kellukkeet ja uimarenkaat, jne" "Hienosti toimit kun et hätääntynyt ettei vettä mennyt suuhun ,jne".
Lähestyä (toki säikäyttävää) kokemusta opin kannalta, mutta tyyliin olipa kamala kokemus mutta selvittiin siitä. Omaa pelkoa on vain opittava hallitsemaan vanhempana ja huoltajana, ettei sitä tartuta lapseen joka on herkkä aistimaan vanhempiensa asenteet.
Uskon, että lapsesi pärjää kyllä haasteellisissakin tilanteissa, sillä hänellä on kasvattajana kaltaisesi huolehtiva ja lastasi syvästi rakastava vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Takaisin "satulaan" eli pulikoimaan vain rohkeasti!
Asiaan on hyvä esim suhtautua keskustellen lapsen kanssa niin, että "hitsi vieköön kun äiti säikähti silloin, tuostapa täytyykin oppia että tulee muistaa vedessä kellukkeet ja uimarenkaat, jne" "Hienosti toimit kun et hätääntynyt ettei vettä mennyt suuhun ,jne".
Lähestyä (toki säikäyttävää) kokemusta opin kannalta, mutta tyyliin olipa kamala kokemus mutta selvittiin siitä. Omaa pelkoa on vain opittava hallitsemaan vanhempana ja huoltajana, ettei sitä tartuta lapseen joka on herkkä aistimaan vanhempiensa asenteet.
Uskon, että lapsesi pärjää kyllä haasteellisissakin tilanteissa, sillä hänellä on kasvattajana kaltaisesi huolehtiva ja lastasi syvästi rakastava vanhempi.
Kiitos ihanasta viestistä! Sain tästä paljon voimia.
Ap
Up