Miksi pitäisi elää kauhean vanhaksi?

Tulin sairaaksi alle 30-vuotiaana ja ero on kuin yöllä ja päivällä elämänlaadussa. Vanhana ei kai huomaa jos menetykset tulee vähitellen eikä kertarytinällä. Mutta monelle kai vanhana tuo iloa esim. lapsenlapset.

Nivelrikonkin paras estokeino on että ei elä vanhaksi. Terv. 50 v ja ensioireet tuntuu jo.

Elämää pidetään pyhänä. En usko siihen.

Onneksi olen vielä terve ja nuori, elän elämäni parhainta aikaa.

Terveisin naapurin Pena, 87v.

Kulaan ei todellisuudessa halua vanhuuden raihnaisia murheita - pitkä ikä on illuusio johon paetaan kuolemaa pelätessä. Vaihtamattomissa vaipoissa vuosikausia terveyskeskuksen paskalta haisevassa huoneessa? Tuskin.

On todella ikävä ettei meillä ole eutnasasioikeutta kun elämä käy sietämättömäksi - ja se käy, koska olenme elinkaarellisia ihmisiä. Sentään on oman käden oikeus lähteä - kunhan sen tekee ajoissa kun vielä on kykenevä.

Ei vanhaksi eläminen ole ongelma, kunhan harventaa mikrobistoaan säännöllisesti esim. antibiooteilla ja ravintolisillä. Nivelrikko on sairaus, joka aiheutuu mikrobeista, jotka kerääntyy niveliin hiljalleen ajan mukana. On aivan selvää, ettei immuunipuolustus kykene niitä itsenäisesti poistamaan, ellei samalla pehmitä näitä mikrobeja esim. antibiootein, jolloin niiden kyky pysytellä piilossa vaikeutuu, ja ne jäävät saaliiksi helpommin.

Mikrobien ribosomit ovat molekyylikoneita, joissa tapahtuu proteiinisynteesi, ja ne ovat antibioottien kohteita (mm. 30S/50S alayksikkö). Kun näitä alayksiköitä estetään samanaikaisesti monella antibiooteilla, syntyy huomattavasti tehokkaampi vaikutus. Esim. tetrasykliinit sitoutuvat 30S alayksikköön ja makrolidit 50S alayksikköön, jolloin esim. doksisykliini + atsitromysiini on tyypillisesti tehokas yhdistelmä, mutta muitakin mahdollisuuksia on tietysti paljon.

Eiköhän jokainen tämän ole seitsemässäkymmenessä vuodessa nähnyt, sekä maailman että ihmisyyden muodot. Ei se muuksi muutu. Se, että aina herää uuteen aamuun muuttuu jossakin vaiheessa lahjasta kiroukseksi. Ja ketä oikesti edes kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei vanhaksi eläminen ole ongelma, kunhan harventaa mikrobistoaan säännöllisesti esim. antibiooteilla ja ravintolisillä. Nivelrikko on sairaus, joka aiheutuu mikrobeista, jotka kerääntyy niveliin hiljalleen ajan mukana. On aivan selvää, ettei immuunipuolustus kykene niitä itsenäisesti poistamaan, ellei samalla pehmitä näitä mikrobeja esim. antibiootein, jolloin niiden kyky pysytellä piilossa vaikeutuu, ja ne jäävät saaliiksi helpommin.

Mikrobien ribosomit ovat molekyylikoneita, joissa tapahtuu proteiinisynteesi, ja ne ovat antibioottien kohteita (mm. 30S/50S alayksikkö). Kun näitä alayksiköitä estetään samanaikaisesti monella antibiooteilla, syntyy huomattavasti tehokkaampi vaikutus. Esim. tetrasykliinit sitoutuvat 30S alayksikköön ja makrolidit 50S alayksikköön, jolloin esim. doksisykliini + atsitromysiini on tyypillisesti tehokas yhdistelmä, mutta muitakin mahdollisuuksia on tietysti paljon.

Ja lääkärit eivät tietysti tiedä näistä asioista hevon helvettiä, yhtä vinkittömiä (clueless) kuin humanistit, kun pitää tehdä oikeita töitä joista joku on valmis maksamaan jotain.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän jokainen tämän ole seitsemässäkymmenessä vuodessa nähnyt, sekä maailman että ihmisyyden muodot. Ei se muuksi muutu. Se, että aina herää uuteen aamuun muuttuu jossakin vaiheessa lahjasta kiroukseksi. Ja ketä oikesti edes kiinnostaa.

Minä olen 64 enkä missään nimessä usko nähneeni ja kokeneeni kaikkea mitä haluan 70-vuotiaana!

Nyt kun on vapaa lapsista ja elää onnellisesti sinkkuna on aikaa tulla ja mennä, nähdä ja kokea!

Itselläni ainakin elämänhalu kasvaa ja uteliaisuus maailmasta ja sen ilmiöistä lisääntyy. Rakastan matkustaa uusiin maihin ja tutstua uusiin kulttuureihin.  En missään tapauksessa aio heittäytä vanhukseksi vaan elää täysillä niin kauan kun se on mahdollista. Jos menen siihen kuntoon etten omatoimisesti selviydy, on aika väistyä takavasemmalle. Itsenäisyydestäni ja itsemääräämisoikeudestani en luovu.

Onhan niitä kremppoja jo minullakin, mikä on luonnollista. Kuluu sitä konekin, miksei sitten ihminen. Minulla on osteoporoosi jonka takia murtanut luita,  ja minulla on lääkitys kilpirauhasen vajaatoimintaan joka toimii ja voin hyvin. Ikänäkö vaivaa eli näen kauas mutta en lähelle. Lukulasit tarvitaan. Iho kuivuu ja ohenee ja vaatii hoitoa. Sellaista pientä vaivaa joka väistämättä iäs karttuessa tulee, mutta joka ei elämistä haittaa eikä estä.

Positiivinen ja avoin mieli, kunnostaan ja kropastaan huolen pito, sillä pääsee pitkälle! Jos saa valita ruikutuksen ja napaan tuijottelun, itsensä surkuttelun ja kaiken harmaana näkemisen, ja positiivisen mielen ja elämästä parhaat puolet hakemisen, valitsen jälkimmäisen.

Turha sanoa että olisin syntynyt kultalusikka suussa, kaikkea muuta. Ja juuri siksi olenkin halunnut tehdä elämästäni parhaan mahdollisen! Tiedän mitä se kurjimmillaan voi olla, ja sitä en halua vapaaehtoisesti.

Koska valtio tarvitsee ostovoimaasi.

Vierailija kirjoitti:

Kulaan ei todellisuudessa halua vanhuuden raihnaisia murheita - pitkä ikä on illuusio johon paetaan kuolemaa pelätessä. Vaihtamattomissa vaipoissa vuosikausia terveyskeskuksen paskalta haisevassa huoneessa? Tuskin.

On todella ikävä ettei meillä ole eutnasasioikeutta kun elämä käy sietämättömäksi - ja se käy, koska olenme elinkaarellisia ihmisiä. Sentään on oman käden oikeus lähteä - kunhan sen tekee ajoissa kun vielä on kykenevä.

Kenellä nyt riittää uskallus lopettaa itsensä. Vaatii kuitenkin sitä jotain esim. aseen piippu suussa vetää liipasimesta ja noin yleisesti jokaisessa itsaritavassa lienee huomattava epäonnistumisen vaara, jolloin sen loppuelämän joutuu mahdollisesti elämään vieläkin surkeammassa jamassa ilman sitä omankäden oikeuden mahdollisuuttakaan.