Kaveri joka peruu viime hetkellä

Sillä on paniikkihäiriö.

Tyhjän lupailija, pompottaa muita mielensä mukaan.

Järkkää kaikkea kivaa varmuuden vuoksi. Jos tulee jotain parempaa tekemistä/ seuraa tarjolle niin tekee surutta oharit koska on itsekäs. Tai jos ei huvitakaan niin ei vaivaudu koska on itsekäs.

Mutta montako kertaa sinulla/teille voi tehdä näin ennenkuin opitte? Ei kannata sopia yhtään mitään tai laskea mitään tämän ihmisen varaan. Elämän pitäisi opettaa niin turhia pettymyksiä ei tule.

Mitä hän on sanonut, kun olette asiasta keskustelleet?

No jos on joku vika/häiriö niin ei pitäisi sopia mitään jos ei kuitenkaan mikään onnistu. Tunne itsesi ja älä pompottele muita.

En jaksa enää tuollaisia tyyppejä.

Voi olla masentunut.

Onko kukaan sanonut hänelle suoraan kuinka tuollainen harmittaa vai hymisteleekö kaikki vaan porukalla ja harmittelee itsekseen ohareita?

Kahden kesken sovittujen tapaamisten peruuntuminen tietenkin harmittaa ja pitäisikin varmasti ottaa opiksi.

Porukallahan ollaan nähty siitä huolimatta, että tämä yksi peruu, ja hauskaa on aina ollut. Ihmetyttää vaan tuo käytös, mutta ehkä sille sitten on jokin syy. Ap

Kuulostaa sosiaaliselta ahdistukselta tai ihan ahdistushäiriöltä. Kannattaa huomauttaa tuosta, koska moni on yllättävän sokea omalle käytökselleen

On huomannut, että homma toimii aina vaikka peruukin tapaamiset.

Manipuloiko puheillaan?

Tuskin masentunut jaksaa olla itse aktiivinen ja suunnitella kaikkea? Ja joku vastuu se on masentuneellakin eikä vain voi olla itsekäs muista piittaamatta. Luutavasti ei vaivaa kuin kusipäisyys.

Tuollaisella henkilöllä ei ole käytöstapoja ja hän on epäluotettava. En uskaltaisi palkata ihmistä, joka ei pidä lupauksiaan. Kuka pakottaa sopimaan tapaamisen, jos ei ole aikomustakaan hoitaa asiaa. Myös ihmissuhteet vaativat panostusta kaikilta, ei vain yhdeltä kutsujalta - aina. 

Vierailija kirjoitti:

Tuskin masentunut jaksaa olla itse aktiivinen ja suunnitella kaikkea? Ja joku vastuu se on masentuneellakin eikä vain voi olla itsekäs muista piittaamatta. Luutavasti ei vaivaa kuin kusipäisyys.

Tämä on huono viesti.

Vakavastikaan masentunut ei ole läheskään aina sängyn pohjalla makaava ameeba. Masentunut itse asiassa on minäkeskeinen, kuuluu taudinkuvaan.

Sua vaivaa kusipäisyys.

Onko porukassa tyyppi/-jä joilla kemiat eivät kohtaa tai sellasia jotka eivät muuten näkisi jos kyseinen tyyppi ei lupaisi tulla.

Lupaa tulla jotta muutkin tulisivat. Viime hetkellä peruu. Muut tapaavat=mikä oli tarkoituskin.

😠

Entinen työkaveri oli just tällainen. Vaati isoon ääneen ns. virkistysreissuja.. Osastoittain näitä kerran vuodessa tehtiinkin ja niissä oli aina myös joku työhön liittyvöä teema tai vierailu ohessa. Ko. osasto pieni ja yritettiin sisällyttää toisen osaston kanssa samaan, hyvin olisi toiminut näinkin, muttei kelvannut.

Sitten kun saatiin jotain järjestettyä, niin perui muutamaa päivää aiemmin niin, ettei koko reissusta tullut useinkaan mitään, ja tupla vaiva kun järjestelyt piti perua. Minusta työnantajan ei ois pitäny lähteä tähän pompotteluun mukaan, vaan antaa selkeät raamit miten toimitaan, mutta kyseessä muutenkin hankalan maineessa oleva, joten ilmeisesti halusivat päästä ns. helpommalla.

Pääsivätkö, onkin sitten eri juttu, eikä siitä nyt enempää.

Onko hän luonteeltaan introvertti? Tai kova jännittämään tai stressaamaan?

Tunnen useamman tällaisen, jolla myös tuo peruminen tulee helposti mieleen, tästä on ihan juteltu. Kyse ei heidän kohdallaan ole lainkaan halusta pompottaa tai väheksyä toista. Kyse on siitä, että ajatus ystävien tapaamisesta innostaa ja tuntuu hyvälle. Kunnes se lähestyy ja koittaa tapaamisen hetki. Jo tapaamisen miettinen ja mahdollinen stressaaminen esim. järjestelyistä saattaa väsyttää introvertin / jännittäjän ja saada perumaan koko homman. Mutta mene ja tiedä, ollaan kaikki erilaisia.

Kannattaa puhua ystävälle asiasta nätisti. Luulenpa ettei välttämättä tarkoita pahaa...

Vallankäyttöä sanon minä, monta tällaista ihmistä tavanneena.

Mä taidan olla tällainen. Tai olin.

Musta oli ja on edelleen ihanaa suunnitellaja ajatella kaikkea mukavaa tekemistä yhdessä kavereiden kanssa tulevaisuuteen. Ajatelkaa nyt, porukalla kylpylään, risteilylle, elokuviin, illanistujaista naposteltavien ja viinin kanssa yms... kukapa ei tykkäis ajatuksesta?

No, toteutus on aina eri kuin ajatus. Yleensä se menee aina niin, että kun tämä kyseinen sovittu päivä tulee, olet silloin joko itse tosi väsynyt, muksut valvottaneet koko yön, tai töissä on ollut kamalan stressaava päivä, tai siihen onkin tullut joku pakollinen homma tehtäväksi jolloin joudut kiireellä hosumaan että edes ehdit menoon mukaan... tällöin harmittaa että menit edes sopimaan mitään. Ja et sitten nauti koko tekemisestä ystävien kanssa, kun olet vaan niin väsynyt ja/tai v* ttuuntunut.

Ja tiedät että muut suuttuu, jos perut osallistumisesi.

No, näistä oppineena nykyään en vaan enää koskaan lupaa lähteä mihinkään. Sanon, etten ole varma pääsenkö tai jaksanko. Että katson vasta kyseisenä päivänä. Tai jos heti pitää ilmoittaa, ilmoitan sitten etten tule. Mutta ei tämäkään kenenkään kaverin mielestä ole hyvä. Valittavat kun "en koskaan enää lähde mihinkään".