Lue keskustelun säännöt.
Tajusin, että en tuu koskaan kokemaan
01.10.2018 |
sitä onnen tunnetta, mitä muut ihmiset kokee kertoessaan läheisilleen, että heistä tulee mummoja, vaareja, tätejä, setiä jne. Päädyin äsken youtubessa jostain syystä erääseen videoon missä nainen kertoo poikaystävälleen, että on raskaana. Olihan se ihanaa ja jotenkin välitty se aito ilo, mutta samantien tajusin etten tuu koskaa sitä itse kokemaan.
En ole löytänyt itselleni sitä oikeaa kumppania, tai ylipäätään kumppania ollenkaan. Syytä en tiedä. Monet aina kyselee, että miksen ole löytänyt itselleni ketään.. enkä osaa kunnollista vastausta antaakaan.
Jotenkin tuon videon myötä iski vaan se olo, että niin tuskinpa saan vastaavaa onnea kokea. Aikasemmin olen miettinyt etten ehkä haluaisi edes lapsia, mutta jotenkin ajatus konkretisoituu entistä enemmän kun tajuan, että niin tarvisi löytää edes se mies jotta niitä lapsia mahdollisesti hankkisi. Ja mielikin varmaan muuttuisi jonkin verran.
Onneton olen ollut jo pitkään. Tuon videon myötä jotenkin iski viel enemmän se, että oonpa kyllä luuseri.
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen sä ap olet?
29
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen sä ap olet?
29
No just joo, katellaan 10 vuoden päästä...
Täällä toinen samanlainen lapseton 53v mikkonen ja en ole mitenkään homppeli ja ihan tavallinen
nuorekas lapsirakas mies.En vieroksuisi vielä tulosta isäksi.Elämä on vain heitellyt näin,kuten tähänkin
saakka. esim kavereistani useimmat ovat jo moneenkertaan eronneet ja uusioperheellisiä. esim elintason
kalleuskin on rajoittanut perheen perustamista ,eli ei ole aiemmin ehkä niin kiinnostanut ja tuskin nuorempana olisin ollut kypsä isäksi.Tietenkään perheen perustamista ei saisi siirtää liian pitkään,muttta
esim kenraali ehrnrooth meni yli viisikymppisenä naimisiin ja hyvin kerkesi saada perhettä aikaseksi,
vaikka haavoittui pahastikin,eli ei se vielä olisi liian myöhäistä itselläkin.äiti kuoli äskettäin keväällä
2018 ja isäkin reilu 20v sitten,eli asustelen yksikseni pienkerrostalossa. ja arkiaskareet onnistuvat
ja ruuanlaitto ja yms kotrityöt myös. olisihan se kiva tosimielellä vakiintua ja ehkä jälkeläinenkin saada tai pari. nim toivossa on tulevaisuus.
Mitä iloa noista on? En ole huomannut tätiydessä yhtikäs mitään lesoiltavaa.
Mietis nyt uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin miettinyt miehenä ihan samaa, mutta haluan lapsen hyvään parisuhteeseen. Taitaa jäädä lapset saamatta. Olisi kai nuorena pitänyt tehdä muksu jonkun kanssa, mutta odotellut vain elämäni rakkautta. Toisille lapsen saaminen vain tapahtuu elämän matkan varrella, itsellä tuntuu, ettei koko matka päässyt edes koskaan alkamaan - sitten vanhainkodissa voin todeta, että no se meni siinä ja paljon jäi asioita kokematta lopulta. Pitäisi yrittää muuttaa suuntaa jotenkin, mutta elämä on vain täynnä työtä ja reissaamista. Vapaa-aika kuluu lepäillen, siivoten, hoidellen asioita ja tehden sitä mikä tuntuu hyvälle. Huonosti pelannut nää kortit, sillä hyvät kortit sain elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen sä ap olet?
29
Just joo. Hei herää jo. Sä olet vasta 29.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen sä ap olet?
29
Just joo. Hei herää jo. Sä olet vasta 29.
Veikkaanpa että huonommaksi vaan menee mahdollisuudet yhtää mihinkää. ap
Nyt baanalle. Kotoa ei tule kukaan hakemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen saa aina miehen jos haluaa. Kiltti ja hyvä mies ei välttämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nainen saa aina miehen jos haluaa. Kiltti ja hyvä mies ei välttämättä.
Eikä se nainen saa välttämättä kilttiä ja hyvää miestä.
Ei se elämän rakkaus tule valmiina, vaan siihen kasvetaan yhdessä.
Kolmenkympin korvilla ihmiset jo liian jumppiintuneita omiin juttuihinsa sopeutuakseen toisiinsa.
Meni jo, siis! Nyt voikin sitten keskittyä siihen omaan hiihtoon :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt baanalle. Kotoa ei tule kukaan hakemaan.
Tätä oon aina miettiny. Vaikka tulee ihmisten ilmoilla käytyä niin pitääkö olla jokaiselle vastaantulijalle että moro moro kiinnostaako?
Vierailija kirjoitti:
Nainen saa aina miehen jos haluaa. Kiltti ja hyvä mies ei välttämättä.
Kiltteys ja hyvyys eivät ole mikään oikeutus toiseen ihmiseen.
Ja ei muuten ole mitään hyvyyttä joku pillunkaipuussa teeskentely.
Ei ole ihmekään ettei tuollainen henkinen rumuus ole ketään kiinnostanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen sä ap olet?
29
Just joo. Hei herää jo. Sä olet vasta 29.
Veikkaanpa että huonommaksi vaan menee mahdollisuudet yhtää mihinkää. ap
No, se on kyllä totta. Asenne kuulostaa jo maan myyneeltä.
Entä, jos keskittyisin itsesi kehittämiseen? Tee mistä tykkäät. Sitten voit paremmin. Pakkomielle miehestä ajaa ne pois. Hyvä olo ja luontevuus tuo ne kohti.
Olet hyvä tuollaisena kuin olet. Hae keskusteluapua, jos masentaa. Se helpottaa.
Liikunta ja itsestä huolehtim8nen helpottaa myös.
Mä tiedän ton. Olen jopa katsellut samoja videoita. Käsittämätöntä et jotain rakastaa joku nii paljon. Jotkut löytää jopa monta rakkautta elämänsä aikana.
Onhan niitä keinoja saada lapsi ilman miestä. Ei se toki helppoa ole.