Olen äärimmäisen kateellinen, kun jonkun toisen lapsi menestyy

Elätkö elämääsi lapsesi kautta? Ei kuulosta normaalilta. Sinun pitäisi aikuisena jo ymmärtää että elämä ei ole kilpailu ja kateus myrkyttää mielesi. Älä opeta näitä lapsillesi.

Miksi?

Mitä on menestys?

Suurin osa ihmisistä on keskinkertaisuuksia. Sellaisten elämä voi olla hyvinkin onnellista. Tuskin kaikki muutkaan lapset saavat jatkuvaa ylistystä. Koulussa aina on niitä "kaikessa hyviä" mutta hekin luultavasti vain yhdessä tai kahdessa asiassa oikeasti merkittävän hyviä, siis siinä mielessä että siitä uraa saisivat. Useimmille heillekin realiteetit tulevat vastaan kun siirtyvät vaativampiin opintoihin tai työelämään.

Mitä negatiivisia tunteita sinussa keskinkertaisuus herättää?

Keskinkertaisuus on parasta <3 Sitä vilpittömästi toivon lapselleni, se on hyvä kehityksen raami. Ei jää yksin kateellisten hylkimäksi huipulle, ei rakenna itsetuntoa menestyksen varaan, ei jää aina onnistumista ja saavuttamista vaille, vaan on parhaat mahdollisuudet riittävän hyvään, helppoon ja tasaiseen elämään. Onnellisuuteen.

Menestys on olla parempi, kuin muut. Yhdellä, tai useammalla elämänalueella, esim koulumenestys/koulutus, urheilu, jokin taitoa vaativa näkyvä harrastus (ei mikään partio, tai pitsin nypläys), näkyvät taloudelliset puitteet; upea talo, useampi hieno auto, suuri mökki ja erikoiset ja eksoottiset ulkomaanmatkat, tai matkustaminen todella usein.

Elämässä on muutakin kuin glooria ja keskinkertaisuuden välttely. Suosittelen että käyt juttelemaan tunteistasi jonkun ammattilaisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Menestys on olla parempi, kuin muut. Yhdellä, tai useammalla elämänalueella, esim koulumenestys/koulutus, urheilu, jokin taitoa vaativa näkyvä harrastus (ei mikään partio, tai pitsin nypläys), näkyvät taloudelliset puitteet; upea talo, useampi hieno auto, suuri mökki ja erikoiset ja eksoottiset ulkomaanmatkat, tai matkustaminen todella usein.

Pinnallista eikö? Minä mittaan menestystä tyytyväisyydellä omaan elämään. Enkö silloin ole menestynyt elämässäni hyvin, jos niillä avuilla mitä minulla on olen pystynyt luomaan tilanteen jossa olen tyytyväinen? Vai miksi me täällä elämme?

Noh, lapsen onnistumisen kokemusten ja positiivisen minäkuvan rakentamisessa avainasemassa on kuitenkin vanhemmat eikä ulkopuolisten suitsutus. Tärkeintä on se, että sinä tunnistat lapsesi vahvuudet ja kehut lastasi silloin kun on aihetta. Jos lapsesi vahvuus ei ole koulu- tai urheilumenestys, se on sosiaaliset taidot, empaattisuus tms. jotain hänen luonteessaan.

Ylipäänsä on myrkyllistä kehua lasta vain hänen suorituksistaan, semmoisesta kasvaa aikuinen, jonka identiteetti nojaa tutkintoon ja työpaikkaan ja potkut yr-neuvotteluissa romahduttaa koko maailmaan, koska se romahduttaa koko minuuden. Kerto lapselle mikä hänessä on hyvää ja arvokasta, ei se mikä hänen teoissaan on hyvää ja arvokasta.

Vierailija kirjoitti:

Noh, lapsen onnistumisen kokemusten ja positiivisen minäkuvan rakentamisessa avainasemassa on kuitenkin vanhemmat eikä ulkopuolisten suitsutus. Tärkeintä on se, että sinä tunnistat lapsesi vahvuudet ja kehut lastasi silloin kun on aihetta. Jos lapsesi vahvuus ei ole koulu- tai urheilumenestys, se on sosiaaliset taidot, empaattisuus tms. jotain hänen luonteessaan.

Ylipäänsä on myrkyllistä kehua lasta vain hänen suorituksistaan, semmoisesta kasvaa aikuinen, jonka identiteetti nojaa tutkintoon ja työpaikkaan ja potkut yr-neuvotteluissa romahduttaa koko maailmaan, koska se romahduttaa koko minuuden. Kerto lapselle mikä hänessä on hyvää ja arvokasta, ei se mikä hänen teoissaan on hyvää ja arvokasta.

Se tutkinto ja työpaikka nyt sattuu vaan olemaan se tärkein mittari, millä ihmisiä nykymäilmassa arvioidaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh, lapsen onnistumisen kokemusten ja positiivisen minäkuvan rakentamisessa avainasemassa on kuitenkin vanhemmat eikä ulkopuolisten suitsutus. Tärkeintä on se, että sinä tunnistat lapsesi vahvuudet ja kehut lastasi silloin kun on aihetta. Jos lapsesi vahvuus ei ole koulu- tai urheilumenestys, se on sosiaaliset taidot, empaattisuus tms. jotain hänen luonteessaan.

Ylipäänsä on myrkyllistä kehua lasta vain hänen suorituksistaan, semmoisesta kasvaa aikuinen, jonka identiteetti nojaa tutkintoon ja työpaikkaan ja potkut yr-neuvotteluissa romahduttaa koko maailmaan, koska se romahduttaa koko minuuden. Kerto lapselle mikä hänessä on hyvää ja arvokasta, ei se mikä hänen teoissaan on hyvää ja arvokasta.

Se tutkinto ja työpaikka nyt sattuu vaan olemaan se tärkein mittari, millä ihmisiä nykymäilmassa arvioidaan.

Kypsymätön osa arvioi näillä. Minä en arvioi kun itseeni, koska arviointi on yleensäkin oletuksia mitkä ei pidä paikkaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh, lapsen onnistumisen kokemusten ja positiivisen minäkuvan rakentamisessa avainasemassa on kuitenkin vanhemmat eikä ulkopuolisten suitsutus. Tärkeintä on se, että sinä tunnistat lapsesi vahvuudet ja kehut lastasi silloin kun on aihetta. Jos lapsesi vahvuus ei ole koulu- tai urheilumenestys, se on sosiaaliset taidot, empaattisuus tms. jotain hänen luonteessaan.

Ylipäänsä on myrkyllistä kehua lasta vain hänen suorituksistaan, semmoisesta kasvaa aikuinen, jonka identiteetti nojaa tutkintoon ja työpaikkaan ja potkut yr-neuvotteluissa romahduttaa koko maailmaan, koska se romahduttaa koko minuuden. Kerto lapselle mikä hänessä on hyvää ja arvokasta, ei se mikä hänen teoissaan on hyvää ja arvokasta.

Se tutkinto ja työpaikka nyt sattuu vaan olemaan se tärkein mittari, millä ihmisiä nykymäilmassa arvioidaan.

Kypsymätön osa arvioi näillä. Minä en arvioi kun itseeni, koska arviointi on yleensäkin oletuksia mitkä ei pidä paikkaansa.

Menestyvä lapsi on vanhemmille jatkuva ilon ja ylpeyden aihe.

Keskinkertainen lapsi on hyvä, normaali ja huoleton.

Luuserilapsi on valtava häpeä ja jatkuva epäilys riittämättömyydestä vanhempana.