Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ärsyttävät piirteet kumppanissa
30.09.2018 |
Miten suhtaudut kumppanin niihin piirteisiin, jotka ärsyttävät tai saattavat jopa raivon partaalle? Huomautatko heti, vai onko jokin raja johon asti yrität vain sietää rasittavia puolia, tai opetella itse ajattelemaan niistä eri tavalla? Missä menee raja, jolloin suhde mahdollisesti päättyy? Jos huomautat kumppanisi käytöksestä, miten otat asian puheeksi?
Olen seurustellut kohta vuoden päivät miehen kanssa, joka on maailman kultaisin. En ole koskaan kokenut kenenkään kanssa samanlaista yhteyttä. Seksi toimii, arki toimii, huumori toimii. Kummallakin on elämässä myös omia juttuja kuten mielestäni kuuluukin, mutta koen että tavoitteemme ja suuntamme ovat samat. Tavattuamme kaikki ikään kuin loksahteli paikoilleen kuin itsestään, ja molemmista tuntui pian että tässä se nyt on. Luotan häneen, rakastan häntä ja himoitsen häntä. Mutta ne ärsyttävät piirteet. Aaarrrggh!!
Toisaalta uskon, ettei ketään pidä yrittää muuttaa. Kukaan ei myöskään ole täydellinen, enkä itsekään pidä itseäni sellaisena. Toisaalta taas, jos parisuhteen haluaa saada kestämään, on mielestäni tärkeää pystyä kertomaan myös se, jos jokin toisen toiminnassa saa näkemään punaista. Ja jos mies kertoisi jonkin minun tavoissani ärsyttävän häntä, niin mieluusti yrittäisin karsia noita tapoja pois ellei kyse olisi jostakin sellaisesta, joka olisi niin iso osa itseäni että ilman sitä en enää tuntisi olevani minä.
Toistaiseksi olen pallotellut näitä asioita vain oman pääni sisällä, ja kaipaisin kommentteja ja neuvoja erityisesti heiltä jotka ovat saaneet parisuhteensa toimimaan pitkään. Omat suhteeni ovat kestäneet aiemmin muutamia vuosia kerrallaan, mutta tässä haluaisin tehdä omalta osaltani kaiken voitavani jotta olisimme onnellisesti yhdessä vaikka vielä vuosikymmentenkin päästä.
Kommentit (7)
Meille on helppoa hyväksyä toistemme erilaisuutta. Kaikkea ei ole pakko tehdä yhdessä eikä kaikkia ajatuksia ja kiinnostuksen kohteita jakaa. Joskus minua ärsyttää vaimon pedantti luonne ja häntä minun suurpiirteisyyteni. Hyvät puolet kuitenkin peittoavat huonot mennen tullen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaisia ne piirteet sitten ovat?
Et ainakaan alussa ole niitä torpanut, kun olette olleet suhteessa jo vuodenpäivät. Voisi siis sanoa, että nyt suhteenne on arkistunut ja alat kiinnittää huomiota sellaisiin sekkoihin, mitkä ehkä ennen ovat olleet ok. Saatat huomaamattasi myös etsiä pikku virheitä.
Onko piirteet olleet sellaisia, jotka olet alussa hyväksynyt vai sellaisia, joita huomaat ilmestyneen vasta hiljattain suhteen muodostuttua arkisemmaksi?
Me olemme seurustelleet kaksi vuotta mieheni kanssa. Olemme molemmat hyvin helposti luettavia, mutta eroamme mm. huumorintajultamme joskus suurestikin. Minä olen meistä enemmän rento ja mieheni taas asiallinen. Tämä häiritsi jo melko nopeasti suhteemme alussa ja häiritsee toisinaan edelleen, mutta olen sisäistänyt sen olevan merkittävä osa mieheni persoonallisuutta, enkä sitä haluaisi koskaan muuttaakaan. Se on oikeastaan suloinen piirre hänessä, vaikka joskus saattaa turhauttaakin.
Kai kyse on toisen täydellisestä hyväksymisestä samalla omat virheensä tiedostaen. Onhan meissä muissakin kestettävää joskus. :)
Itseäni eivät niinkään häiritse erilaiset luonteenpiirteet, mutta erilaiset käsitykset käytöstavoista ja niiden merkityksestä parisuhteessa. Tämä maailman kultaisin parempi puoliskoni kun on alkanut melko avoimesti piereskellä, röyhtäillä ja maiskuttaa aina ollessamme kahden kesken.
Alkuun ilmassa oli pitkään varmaan jonkinlaista vieraskoreutta, kun nämä nykyiset tavat ovat alkaneet vasta melko äskettäin. Ensin otin ne huumorilla, kun keneltäpä nyt ei silloin tällöin pääsisi pientä vahinkopaukkua, mutta nyt olen tajunnut että mies tosissaan ei vain tunnu näkevän näissä mitään kyseenalaista. Itselleni taas on itsestäänselvää yrittää ottaa toinen arjessa huomioon muiden "parisuhdetekojen" lisäksi myös ihan perus käytöstavoilla.
Tilanne tuntuu jotenkin ihan absurdilta. Kyseessä on kuitenkin ihan aikuinen, järkevä mies. Ja nämä ongelmat kokonaisuuteen nähden kuitenkin niin marginaalisia, etten ole vielä valmis luovuttamaan koko parisuhteesta. Olen mielestäni melko rento enkä nipota pienistä, mutta nämä... huoh.
Ap
Voit toki kertoa miehelle näiden asioiden häiritsevän sinua. Epäilen kuitenkin, ettei mikään lopulta kuitenkaan muutu. Voit joko hyväksyä asian tai sitten lähdet kävelemään. Toinen ei ehkä muutu vaikka kuinka yrittäisi. Voit siinä valittaa aina vaan mutta mitäpä se auttaa? Aiheuttaa vaan pahaa mieltä molemmille. Kannattaa ajatella asiaa vähän kuin matkana. Matka maksaa jonkin verran ja se maksu on maksettava jotta matkalle pääsee. Kukaan ei kuitenkaan nauti sellaisesta matkaseurasta joka koko ajan valittaa kuinka kalliin hinnan joutui maksamaan. Nuo miehen huonot tavat ovat se maksu ja muutoin ihana miehesi se matka mistä pääset nauttimaan.
Voi toki olla että huonot tavat eivät ole vielä juurtuneet mihesi arkeen ja voit niistä yrittää keskustella ja päästä eroon. Mutta oman kokemukseni mukaan se ei ole kovinkaan todennäköistä. Nalkuttaminen ei tunnetustikaan ainakaan auta. Mies voi hetkellisesti muuttua mutta tuskinpa vaikutus on pysyvää.
Huonojen tapojen hyväksyntää voi myös helpottaa se että kukaan ei tosiaankaan ole täydellinen ja varmasti miehestäsi sinussakin on joitain piirteitä mistä miehesi ei välttämättä juuri pidä.
Meillä piikitellään ja huudetaan. Sen jälkeen sovitaan. Hyvin on mennyt pitkän aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itseäni eivät niinkään häiritse erilaiset luonteenpiirteet, mutta erilaiset käsitykset käytöstavoista ja niiden merkityksestä parisuhteessa. Tämä maailman kultaisin parempi puoliskoni kun on alkanut melko avoimesti piereskellä, röyhtäillä ja maiskuttaa aina ollessamme kahden kesken.
Alkuun ilmassa oli pitkään varmaan jonkinlaista vieraskoreutta, kun nämä nykyiset tavat ovat alkaneet vasta melko äskettäin. Ensin otin ne huumorilla, kun keneltäpä nyt ei silloin tällöin pääsisi pientä vahinkopaukkua, mutta nyt olen tajunnut että mies tosissaan ei vain tunnu näkevän näissä mitään kyseenalaista. Itselleni taas on itsestäänselvää yrittää ottaa toinen arjessa huomioon muiden "parisuhdetekojen" lisäksi myös ihan perus käytöstavoilla.
Tilanne tuntuu jotenkin ihan absurdilta. Kyseessä on kuitenkin ihan aikuinen, järkevä mies. Ja nämä ongelmat kokonaisuuteen nähden kuitenkin niin marginaalisia, etten ole vielä valmis luovuttamaan koko parisuhteesta. Olen mielestäni melko rento enkä nipota pienistä, mutta nämä... huoh.
Ap
Ohhoh 🤣
Alue: Aihe vapaa
Hyvä aloitus. Kamppailen samanlaisten ajatusten kanssa. Olen vihdoinkin tavannut kunnollisen miehen, joka kohtelee minua hyvin. Olen kuitenkin ollut suurimman osan elämästäni ilman parisuhdetta, ja alkuhuuman jälkeen on vaikea sietää toisen ärsyttäviä piirteitä. Olemme erilaisia: epäsosiaalisena on vaikea kestää sosiaalisen ihmisen jatkuvaa tarvetta kommunikointiin. Lisäksi asioiden nopeasti tekeminen vaikuttaa minusta aina sähläykseltä, kun itse olen tarkka ja mietin aina ensin, miten jokin asia pitää tehdä, jottei tule turhaa rahanmenoa tms.
Tässä iässä kuitenkin tiedostan selkeästi sen, että kukaan ole täydellinen, ja tämän miehen viat ovat hyvin pieniä. Minussakin on varmasti paljonkin vikoja, ja yritän karsia niitä. Tarkkailen kyllä omaakin toimintaani.
Olen aina oikeastaan ajatellut, että tulen viettämään loppuelämäni ilman parisuhdetta, koska minun on vaikea jaksaa toista ihmistä koko ajan arjessa. Meillä on kuitenkin ollut mukavaa yhdessä, ja vanheneminen voisi sittenkin olla mukavampaa toisen ihmisen kanssa. On vaan vaikea oppia olemaan ärsyyntymättä!