Lue keskustelun säännöt.
Anopin mies ei ota mitään kontaktia meidän lapsiin - miten korjata tilanne?
28.09.2018 |
Otan hyviä vinkkejä vastaan. Anopilla siis ollut sama mies 30 vuotta. Alussa ollut miesystävä, mutta nyt asuneet yli 10 vuotta yhdessä. Kun mennään heille kylään, mies joko istuu ”omassa” huoneessaan tuijottamassa TV:tä tai sitten lähtee itse omien sukulaistensa luo kylään. Minä en halua missään nimessä olla vihaväleissä. Olen yrittänyt jutella ja huumoria keksiä. Anoppi on kuitenkin ollut miesystävänsä, eli nykyisen avopuolisonsa, kanssa niin pitkään, että heillä tuntuu olevan jotkut ”kotiroolit” silloin kun käydään siellä kylässä. Meidän lapset on anopille rakkaita ja harmittaa, kun avopuolisonsa ei ota mitään kontaktia. Hän ei ole edes käynyt meillä kuin yhden kerran, vaikkka ollaal asuttu nykyisessä kodissa kohta 11 vuotta. Miten tilannetta voisi kohentaa? Olen yrittänyt olla aina ystävällinen, ja silti koko mies jää vieraaksi meidän lapsille:
Kommentit (25)
Ei se ole sulle tai sun pennuille mitään sukua tai lukua. Anopin patja. Anna olla niin kauan kuin jäykkää riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole sulle tai sun pennuille mitään sukua tai lukua. Anopin patja. Anna olla niin kauan kuin jäykkää riittää.
Johan on kommentti. Kiitos mielikuvasta. Meillä ei ole pentuja, vaan lapsia. Sukulaisuus ei minun mielestäni ole se yhdistävä tekijä, jota tarvitaan, jos on kyseessä vakiintunut suhde.
-ap
Mies toimii ihan oikein. Ei sukulaisuuden perusteella kannata kenenkään kanssa kaveerata ja teeskennellä. Jos ei sinun ja lastesi seura miellytä anoppisi miestä, miksi hänen pitäisi väkisin seurustella kanssanne, se olisi väärin myös teitä kohtaan. Vai haluatko sellaisia ihmissuhteita, joissa tiedät toisen osapuolen viettämään aikaa ja seurustelevan kanssasi väkisin, vaikkei kiinnosta pätkääkään. Henkilökemiat vain eivät kohtaa. Kun et tee asiasta mitään numeroa, ei lapsetkaan siihen reagoin negatiivisesti. Anna "pertsan" olla.
No mikä on ongelma, anoppi kuitenkin tykkää. Mulla ei ees anoppi, lapseni kohta 2v eikä oo kertaakaan anoppi edes nähnyt lasta eikä ristiäisiin viitsinyt ajaa. Mun lapsilla vasn tää yks mummo eli anoppi, ei välitä tipan vertaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole sulle tai sun pennuille mitään sukua tai lukua. Anopin patja. Anna olla niin kauan kuin jäykkää riittää.
Johan on kommentti. Kiitos mielikuvasta. Meillä ei ole pentuja, vaan lapsia. Sukulaisuus ei minun mielestäni ole se yhdistävä tekijä, jota tarvitaan, jos on kyseessä vakiintunut suhde.
-ap
Niinpä. Sukulaisuuskaan ei ole yhdistävät tekijä. Tarvitaa henkilökemiaa, yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja puheenaiheita, sitä että viihdytään toinen toistensa seurassa. Sitä ei takaa edes sukulaisuus. Monesti vain tulee riitoja, kun sukulaisuuden perusteella yritetään viettää aikaa enemmän yhdessä kuin mukavalta tuntuu. Miksi siis naisystävänkään sukulaisten kanssa, jos yhdessä olo on vain tylsää ja vaivaannuttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut ei vaan osaa tai halua olla lasten kanssa. Meillä anoppi mielellään näkee lapsia ja ostaa esim. lahjoja, mutta ei osaa jutella heidän kanssaan mitään, vaikka lapset on jo 4 ja 7. Puhuu lasten ohi meille, kysyy meiltä, jos käännetään kysymys lapselle ("kerrotko mummolle mitä oot tykänny koulusta?"), lapsi vastaa, niin anoppi enintään ynähtää jotain ja jatkaa silti keskustelua vain aikuisten kanssa. Jos lapsi näyttää mummolle jotain niin mummo kommentoi sitä meille ("ai se osaa jo ommella, onpas näppärä") eikä sano lapselle mitään.
Maailmaan mahtuu outoja ihmisiä. Vähemmällä pääsee kun sopeutuu.
Anna olla ja iloitse anopista. Et voi vastahakoista miestä pakottaa olemaan tekemisissä lastesi kanssa.
Itse en edes haluaisi pakottaa ketään, meillä anoppi on se jota ei kiinnosta olla isoäitinä lapsillemme ja se on ihan ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äidin mies on myös aika viileä kaikkia äidin lapsia ja lapsenlapsia kohtaan. Kyllä me kahvitellaan yhdessä, mutta lyhyesti. Lapset on toisinaan mummolassa, mutta tää mies elää omaa elämäänsä siinä samalla.
Musta tää on ihan ok. Ei tuo vihamielinen ole, muttei kovin ihmisihminen, jäyhä mies. Kun äiti siitä tyypistä tykkää, niin sehän on pääasia. Ei hänestä tule mikään pappa tms. meidän muksuille, niillä on sellaisia jo.
Meillä toimii homma näinkin. Ehkä juurikin siksi, että me lapset ollaan tajuttu, ettei tää mies viihdy ihmisissä, eikä siten tuputeta omia muksujakaan hänen suuntaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miesystävälläni on lapsenlapsia. Ne ovat hänen lapsenlapsiaan. En ymmärrä, miksi minun pitäisi olla heille mummo, vaikka näillä lapsilla on jo kaksi mummoa. Kun miehen lapsenlapset tulevat hoitoon, yleensä itsekin lähden muualle. Usein omien lapsieni luo ja autan heitä lasten kanssa. Mikä on myös minusta hyvä ratkaisu, koska samana viikonloppuna hoidamme kumpikin omia lapsenlapsiamme ja sitten muina viikonloppuina vietämme aikaa yhdessä. Koska koemme, että siihenkin meillä on oikeus, eikä niin, että joka viikonloppu on jommankumman lapsenlapsia hoidossa. Haluamme itsekkäästi myös sitä yhteistä aikaa.
Minä toivon, että joskus saan lapsenlapsia, ja toivoisin voivani olla läheinen heidän kanssaan. Jos toisaalta jään leskeksi, ja ajaudun jonkun miehen kanssa suhteeseen, en ihan vähällä ryhtyisi mummoksi hänen lapsilleen. En tiedä, miksi minun pitäisi? Eri asia, jos on uusperhe, jossa on pieniä lapsia. Mutta isovanhemmuuteen ei ole mitään syytä vaatia muita kuin oikeita isovanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä toivon, että joskus saan lapsenlapsia, ja toivoisin voivani olla läheinen heidän kanssaan. Jos toisaalta jään leskeksi, ja ajaudun jonkun miehen kanssa suhteeseen, en ihan vähällä ryhtyisi mummoksi hänen lapsilleen. En tiedä, miksi minun pitäisi? Eri asia, jos on uusperhe, jossa on pieniä lapsia. Mutta isovanhemmuuteen ei ole mitään syytä vaatia muita kuin oikeita isovanhempia.
Ei kai se mummoksi ryhtymistä tarkoita, jos on ystävällinen puolisonsa lapsenlapsille? Tsiisus! Minusta hyviin käytöstapoihin kuuluu keskustelutaidot ja positiivinen suhtautuminen vieraisiin, jotka tulevat omaan kotiin, ihan sama, onko sukulaisia vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä toivon, että joskus saan lapsenlapsia, ja toivoisin voivani olla läheinen heidän kanssaan. Jos toisaalta jään leskeksi, ja ajaudun jonkun miehen kanssa suhteeseen, en ihan vähällä ryhtyisi mummoksi hänen lapsilleen. En tiedä, miksi minun pitäisi? Eri asia, jos on uusperhe, jossa on pieniä lapsia. Mutta isovanhemmuuteen ei ole mitään syytä vaatia muita kuin oikeita isovanhempia.
Ei kai se mummoksi ryhtymistä tarkoita, jos on ystävällinen puolisonsa lapsenlapsille? Tsiisus! Minusta hyviin käytöstapoihin kuuluu keskustelutaidot ja positiivinen suhtautuminen vieraisiin, jotka tulevat omaan kotiin, ihan sama, onko sukulaisia vai ei.
Luoksesi tulee vierailulle lapsiperhe.Avo/aviopuolisosi nrx linnouttautuu autotalliin ,lähtee kylille.
Mitä muuta tuo on kuin huonoa käytöstä!Ihan sama onko lapset sukua jollekin vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä toivon, että joskus saan lapsenlapsia, ja toivoisin voivani olla läheinen heidän kanssaan. Jos toisaalta jään leskeksi, ja ajaudun jonkun miehen kanssa suhteeseen, en ihan vähällä ryhtyisi mummoksi hänen lapsilleen. En tiedä, miksi minun pitäisi? Eri asia, jos on uusperhe, jossa on pieniä lapsia. Mutta isovanhemmuuteen ei ole mitään syytä vaatia muita kuin oikeita isovanhempia.
Ei kai se mummoksi ryhtymistä tarkoita, jos on ystävällinen puolisonsa lapsenlapsille? Tsiisus! Minusta hyviin käytöstapoihin kuuluu keskustelutaidot ja positiivinen suhtautuminen vieraisiin, jotka tulevat omaan kotiin, ihan sama, onko sukulaisia vai ei.
Luoksesi tulee vierailulle lapsiperhe.Avo/aviopuolisosi nrx linnouttautuu autotalliin ,lähtee kylille.
Mitä muuta tuo on kuin huonoa käytöstä!Ihan sama onko lapset sukua jollekin vai ei.
Toisaalta voisihan se avio/avopuoliso osoittaa niille lapsille ja muillekin vieraille, että tämä on hänen(kin) kotinsa. Kahvipöydässä istutaan hiljaa, lapset puhuvat vain silloin, kun heiltä kysytään, mitään tuolissakiemurtelua tai kännykkäpelejä ei suvaita, siitä päätyy nurkkaan miettimään tekemisiään, sohvalla ei hypitä ja jos tarjolla on ruokaa, niin kaikki syödään. Silloin lapset todella tulevat positiivisella, kasvatuspainotteisella tavalla otetuiksi huomioon ja kaikilla on kivaa, kun isoäidin puoliso pitää huolta siitä, että pienet vieraat toimivat niin, että kaikilla on mukava olla.
Vai tarkoittaako tuo lasten huomioonottaminen sitä, että lässytetään lapsille ja annetaan heidänroikkua verhoissa, kun se on niin lystiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä toivon, että joskus saan lapsenlapsia, ja toivoisin voivani olla läheinen heidän kanssaan. Jos toisaalta jään leskeksi, ja ajaudun jonkun miehen kanssa suhteeseen, en ihan vähällä ryhtyisi mummoksi hänen lapsilleen. En tiedä, miksi minun pitäisi? Eri asia, jos on uusperhe, jossa on pieniä lapsia. Mutta isovanhemmuuteen ei ole mitään syytä vaatia muita kuin oikeita isovanhempia.
Ei kai se mummoksi ryhtymistä tarkoita, jos on ystävällinen puolisonsa lapsenlapsille? Tsiisus! Minusta hyviin käytöstapoihin kuuluu keskustelutaidot ja positiivinen suhtautuminen vieraisiin, jotka tulevat omaan kotiin, ihan sama, onko sukulaisia vai ei.
Luoksesi tulee vierailulle lapsiperhe.Avo/aviopuolisosi nrx linnouttautuu autotalliin ,lähtee kylille.
Mitä muuta tuo on kuin huonoa käytöstä!Ihan sama onko lapset sukua jollekin vai ei.Toisaalta voisihan se avio/avopuoliso osoittaa niille lapsille ja muillekin vieraille, että tämä on hänen(kin) kotinsa. Kahvipöydässä istutaan hiljaa, lapset puhuvat vain silloin, kun heiltä kysytään, mitään tuolissakiemurtelua tai kännykkäpelejä ei suvaita, siitä päätyy nurkkaan miettimään tekemisiään, sohvalla ei hypitä ja jos tarjolla on ruokaa, niin kaikki syödään. Silloin lapset todella tulevat positiivisella, kasvatuspainotteisella tavalla otetuiksi huomioon ja kaikilla on kivaa, kun isoäidin puoliso pitää huolta siitä, että pienet vieraat toimivat niin, että kaikilla on mukava olla.
Vai tarkoittaako tuo lasten huomioonottaminen sitä, että lässytetään lapsille ja annetaan heidänroikkua verhoissa, kun se on niin lystiä?
Mitä positiivista kasvatusotetta on siinä, jos lapset saavat puhua vain silloin kun heiltä jotain kysytään? Millä vuosikymmenellä nyt elettiinkään? Onko myös muille vieraille samat säännöt? Meidän lapset eivät ole ikinä roikkuneet verhoissa tai hyppineet sohvalla edes kotona, joten miksi toimisivat niin kylässä/mummilassa? Todellakin saa jutella, vain toisen keskeyttämistä pidetään meillä huonona tapana. Mykkänä istuminen ei ketään jalosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä toivon, että joskus saan lapsenlapsia, ja toivoisin voivani olla läheinen heidän kanssaan. Jos toisaalta jään leskeksi, ja ajaudun jonkun miehen kanssa suhteeseen, en ihan vähällä ryhtyisi mummoksi hänen lapsilleen. En tiedä, miksi minun pitäisi? Eri asia, jos on uusperhe, jossa on pieniä lapsia. Mutta isovanhemmuuteen ei ole mitään syytä vaatia muita kuin oikeita isovanhempia.
Ei kai se mummoksi ryhtymistä tarkoita, jos on ystävällinen puolisonsa lapsenlapsille? Tsiisus! Minusta hyviin käytöstapoihin kuuluu keskustelutaidot ja positiivinen suhtautuminen vieraisiin, jotka tulevat omaan kotiin, ihan sama, onko sukulaisia vai ei.
Luoksesi tulee vierailulle lapsiperhe.Avo/aviopuolisosi nrx linnouttautuu autotalliin ,lähtee kylille.
Mitä muuta tuo on kuin huonoa käytöstä!Ihan sama onko lapset sukua jollekin vai ei.Toisaalta voisihan se avio/avopuoliso osoittaa niille lapsille ja muillekin vieraille, että tämä on hänen(kin) kotinsa. Kahvipöydässä istutaan hiljaa, lapset puhuvat vain silloin, kun heiltä kysytään, mitään tuolissakiemurtelua tai kännykkäpelejä ei suvaita, siitä päätyy nurkkaan miettimään tekemisiään, sohvalla ei hypitä ja jos tarjolla on ruokaa, niin kaikki syödään. Silloin lapset todella tulevat positiivisella, kasvatuspainotteisella tavalla otetuiksi huomioon ja kaikilla on kivaa, kun isoäidin puoliso pitää huolta siitä, että pienet vieraat toimivat niin, että kaikilla on mukava olla.
Vai tarkoittaako tuo lasten huomioonottaminen sitä, että lässytetään lapsille ja annetaan heidänroikkua verhoissa, kun se on niin lystiä?
Mitä positiivista kasvatusotetta on siinä, jos lapset saavat puhua vain silloin kun heiltä jotain kysytään? Millä vuosikymmenellä nyt elettiinkään? Onko myös muille vieraille samat säännöt? Meidän lapset eivät ole ikinä roikkuneet verhoissa tai hyppineet sohvalla edes kotona, joten miksi toimisivat niin kylässä/mummilassa? Todellakin saa jutella, vain toisen keskeyttämistä pidetään meillä huonona tapana. Mykkänä istuminen ei ketään jalosta.
Lukutaito?
Missä vaiheessa positiivinen, kasvatuspainotteinen tapa muuttui aivoissasi positiiviseksi kasvatusotteeksi?
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sitä ei vaan kiinnosta sun lapset. Kaikki eivät pidä lapsista.
Yksinkertaisesti kaikki eivät osaa olla pienten lasten kanssa. Kyse ei ole siitä ettei pidä tai siedä lapsia, ei vaan osaa käsitellä lapsia, leperrellä eikä keksi puhuttavaa lasten kanssa.
Olen itse sellainen ja ymmärrän miehen tilanteen. Mieluummin häipyy muualle kuin jää rasittavaan tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Miesystävälläni on lapsenlapsia. Ne ovat hänen lapsenlapsiaan. En ymmärrä, miksi minun pitäisi olla heille mummo, vaikka näillä lapsilla on jo kaksi mummoa. Kun miehen lapsenlapset tulevat hoitoon, yleensä itsekin lähden muualle. Usein omien lapsieni luo ja autan heitä lasten kanssa. Mikä on myös minusta hyvä ratkaisu, koska samana viikonloppuna hoidamme kumpikin omia lapsenlapsiamme ja sitten muina viikonloppuina vietämme aikaa yhdessä. Koska koemme, että siihenkin meillä on oikeus, eikä niin, että joka viikonloppu on jommankumman lapsenlapsia hoidossa. Haluamme itsekkäästi myös sitä yhteistä aikaa.
Kuin oma käytäntö ja kokemus. Tunnistin itseni.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ei vaan osaa tai halua olla lasten kanssa. Meillä anoppi mielellään näkee lapsia ja ostaa esim. lahjoja, mutta ei osaa jutella heidän kanssaan mitään, vaikka lapset on jo 4 ja 7. Puhuu lasten ohi meille, kysyy meiltä, jos käännetään kysymys lapselle ("kerrotko mummolle mitä oot tykänny koulusta?"), lapsi vastaa, niin anoppi enintään ynähtää jotain ja jatkaa silti keskustelua vain aikuisten kanssa. Jos lapsi näyttää mummolle jotain niin mummo kommentoi sitä meille ("ai se osaa jo ommella, onpas näppärä") eikä sano lapselle mitään.
Maailmaan mahtuu outoja ihmisiä. Vähemmällä pääsee kun sopeutuu.
Olisi mielenkiintoista tietää mitkä on tämän viestin negapeukkujen syy, onko ne empaattisia "onpas mäntti tilanne" vai onko jotenkin väärin että kirjoittaja hyväksyy tilanteen johon ei voi vaikuttaa? 🤔
Ehkä sitä ei vaan kiinnosta sun lapset. Kaikki eivät pidä lapsista.