Elämä umpikujassa -itsetuhoisia ajatuksia aikuisella

Hae apua jos haluat elää, jos et t a p a itsesi

Jos olet kaunis niin hanki mies elättämään itsesi.

Itse 28 vuotiaana toivoisin elämän päättymistä. Minä vielä typeränä 17 vuotiaana kuvittelin että kyllä on vielä toivoa mutta ei. Olen tehnyt kaikkeni ja kaikki menee huonompaan.

Itse vielä päätän päiväni joskus vielä, aivan varma! Kuvotan itseäni ja olen katkera.

Yksinäisyyskin on valtava, en tunnista tätä maailmani omakseen.

Kai sitä nyt edes jotain hanttihommia löytää töitä, edes määräaikaisia sellaisia. Monille on vaikeaa löytää koulutusta vastaavaa hommaa, ei se ole mikään vakava asia. Itse en välttämättä edes välittäisi sellaisista töistä, on tietyllä tavalla aika kevyttä tehdä vain jotain simppeleitä duuneja.

Eikö lapsen isä ole kuvioissa? Tai muita jotka auttaisivat lapsen kanssa?

Sinulla ap. on ainakin ihminen, jonka vuoksi elää ja jota voit tukea hyvään elämään. Hanki sellaiset lääkkeet, että jaksat olla aikuinen vastuullinen ihminen lapsellesi jos ei muu auta.

Suomalaisesta kulttuurista puuttuu perääntymisen jalo taito, ei koko elämän kuulu olla täyttä vauhtia pysähtymättä eteenpäin. Jos jäät kotiin, koita suhtautua siihen avoimin mielin ja jopa nauttia siitä. Työttömän yksinhuoltajaäidin lapsena tiedän, että köyhyys ei itsessään ole kurjaa, mutta kiusaaminen saattaa tehdä siitä(kin) kurjaa, jos ei ole tottunut. Vapaa-ajan voi käyttää itsensä kehittämiseen ja tutkimiseen, ympäristöön tutustumiseen ja esimerkiksi vapaaehtoistöihin, jos haluaa pysyä mukana yhteiskunnan aktiviteeteissa.

Vierailija kirjoitti:

Sinulla ap. on ainakin ihminen, jonka vuoksi elää ja jota voit tukea hyvään elämään. Hanki sellaiset lääkkeet, että jaksat olla aikuinen vastuullinen ihminen lapsellesi jos ei muu auta.

Älä hanki lääkkeitä, vaan anna tilaa elämän merkityksellisyydelle myös työelämän ja statuksen ulkopuolella.