Lue keskustelun säännöt.
Yksinäiset! Liittykää johonkin toimintaan tai harrastukseen!
27.09.2018 |
Kärsin yksinäisyydestä, olin sen vuoksi masentunut ja elämänhalu poissa.
Kuukausi sitten liityin erään yhteisön toimintaan. Ensin ajattelin, että turhaa ja ei kiinnosta, mutta pakotin itseni mukaan.
On kannattanut! Vaikka en ole löytänyt tässä ajassa ketään uutta ystävää sieltä, on ollut kiva käydä tapahtumissa ja vaihtaa muutama sana ihmisten kanssa.
Suosittelen samaa muillekin. Ei kannata lannistua, vaikka tuntuu vaikealta lähteä tai jos ei heti tutustu ihmisiin lähemmin.
Tunne siitä, että on mihin mennä ja tekemistä, on jo tärkeä. Mulle on riittänyt jo se, että joku tervehtii ja puhuu mitä tahansa vaikka tapahtumaan liittyvää, heti on ollut parempi mieli.
Kokeilkaa esim. kansanopiston kursseja, ryhmäkävelyjä, taiteeseen liittyviä kokoontumisia, ryhmäliikuntaa tai jotain järjestöä.
Toivottavasti tästä on jollekin apua!
Kommentit (6)
Ei mullekaan aina puhuta paljon. Otin kuitenkin asenteen, että täällä olen joukossa mukana ja en ole erityisesti yrittänyt jutella aina kenellekään. Sellanen sivustaseuraaminenkin on ollut minusta ihan kivaa, katselen ihmisiä ja kuuntelen, mitä he puhuvat.
Olen huomannut, että aika moni muukin on joukossa vähän itsekseen.
Harmi kuulla, että et ole onnistunut saamaan juttuseuraa. Kysyisin sulta mitä kuuluu, jos oltaisiin samassa porukassa. 😊
Älä luovuta vielä, mene uudestaan ja kokeile tätä tarkkailujan roolia. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos helluntaiseurakunta kiinnostaa vuelä, ota sinne yhteys ja kysy, voisiko joku olla tukihenkilönä, kun on vaikea tulla mukaan yksin. Ovat yleensä innokkaasti ottamassa muita mukaan, kokemusta on ja varmaan auttavat tässä.
Jos ei ole varaa/mahdollisuutta osallistua maksulliseen toimintaan niin eri seurakunnat ylläpitävät maksutonta toimintaa eri-ikäisille. Esimerkiksi helluntailaiset kokoontuvat koka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Epätoivoissani kokeilin jopa helluntaiseurakuntaa, kun kuulin että siellä tullaan avosylin vastaan kun uusi ihminen ilmestyy paikalle. Ajattelin, että vaikka tultaisiin niin siksi, että ajatellaan että tuossa on uusi käännytettävä, niin ihan sama, jos vaan hyväksyvät minut. Mutta ei, minut jätettiin ihan rauhaan.
Outoa. Varmaan isohko hellariseurakunta? Yleensä niissä kyllä tullaan liikaakin "iholle" ja kysellään. Mutta kauhean pieniä karismaattisia seurakuntia (esim. City-seurakunnat) kannattaa välttää/tarkastella kriittisesti...aina sellaisissa korostuu helposti liikaa yhden saarnaajan/pastorin toiminta.
Ihan luterilaiseen seurakuntaankin kaivataan vapaaehtoisia.
Yksinäisenä ja epätoivoisesti ystävää hakevana viimeinen paikka olisi joku seurakunta tai uskonlahko. Menkää vaikka harrastamaan jotain joukkuelajia, kansalaisopistoon, vapaaehtoistoimintaan tai päiväkaljallekin mielummin.
Oon kokeillut, lopputulos on että kukaan ei puhu mulle mitään, ja jos minä yritän puhua muille, tulee sellainen vaivautunut ja kiusaantunut fiilis ,tunne että sitä toista ei yhtään huvittaisi puhua mulle mutta peruskohteliaisuudesta yrittää jotain vastata...
Epätoivoissani kokeilin jopa helluntaiseurakuntaa, kun kuulin että siellä tullaan avosylin vastaan kun uusi ihminen ilmestyy paikalle. Ajattelin, että vaikka tultaisiin niin siksi, että ajatellaan että tuossa on uusi käännytettävä, niin ihan sama, jos vaan hyväksyvät minut. Mutta ei, minut jätettiin ihan rauhaan.