Lue keskustelun säännöt.
Menen varmaan psykiatriseen sairaalaan vapaaehtoisesti
26.09.2018 |
Ainakin ohjaajat ovat soittaneet siitä lääkärilleni, että hän voisi järjestää palaverin siitä aiheesta. Minkälaista osastolla on? :/
T. 16v tyttö
Kommentit (11)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tylsää ja ahdistavaa. En mene enää ikinä.
Mulla ei ole vaihtoehtoja. Tai no kuolema.
Ap
Vierailija kirjoitti:
moi henna
On siskoni kaverin nimi.
Ap
Tekee varmasti hyvää sinulle. Älä ota negatiivista asennetta sinne mennessäsi, vaan ole avoin.
On potilaita, joilla on positiivista sanottavaa ja heidän vastapainoksi paljon valittajia. Huomioi, että tänne palstallekin kerääntyy yleensä ne valittajat. Muista myös, että he ovat erilaisia persoonia kuin sinä.
Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Tekee varmasti hyvää sinulle. Älä ota negatiivista asennetta sinne mennessäsi, vaan ole avoin.
On potilaita, joilla on positiivista sanottavaa ja heidän vastapainoksi paljon valittajia. Huomioi, että tänne palstallekin kerääntyy yleensä ne valittajat. Muista myös, että he ovat erilaisia persoonia kuin sinä.
Tsemppiä!
No toivottavasti siitä olisi apua, kun en jaksa ikuista vuoristorataa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syksyllä monet oirelee, mutta kun tietää syksyn lisäävän oireita, voi kausimasennusta ja ahdistusta yrittää hallita.
Minkälaista osastolla on? :/
T. 16v tyttö[/quote]
Nukutaan yleensä kahden hengen huoneissa, jossa on wc, ei muita mukavuuksia. Tv aulassa. Kännykkä annetaan hoitajille, saa käyttää vain kun erikseen pyytää, ei sius voi selata nettiä mitwn huvittaa.
Tarjotaan viisi ateriaa päivässä.
Ulkoilla saa riippuen henkilökohtaisesta luvasta.
Voi olla aika epämukavaa olla siellä kun moni muu potilas käyttäytyy oudosti ja puhuu omiaan, mutta eiväthän ne tietenkään vaarallisia potilaita pidä samalla osastolla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oikeastaan ole sellaista yleispätevää sääntöä jolla voisi sanoa millaista osastolla on. Se riippuu hirveästi paikkakunnasta, hoitajista ja jopa muista asukkaista. Pääsääntöisesti kuitenkin sairaalajakso auttaa ja sinun kannattaa ajatella jopa niin, että harvat _pääsevät_ sinne. Positiivinen tai neutraali ennakkoasenne on puolellasi, yritä ottaa apu vastaan ja hyödyntää sairaalajakso parantuaksesi.
Minä olin osastolla vielä sinua nuorempana joitakin kuukausia, ei todellakaan ollut mitenkään kauhean kivaa koko ajan mutta välillä oli oikeasti ja sain taas otteen elämästä, paraneminen sai alkusysäyksen ja siitä oli paljon parempi jatkaa. Ikäsi puolesta olet varmasti menossa nuoriso-osastolle, siellä on aika erilaista kuin aikuisten osastolla. Jos sinut sinne otetaan sisään, ole avoimin mielin, näytä tunteesi ja kerro ajatuksesi rehellisesti sellaisina kuin ne ovat, silloin voit saada apua ja toipua. Kovasti tsemppiä ja halauksia sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Tekee varmasti hyvää sinulle. Älä ota negatiivista asennetta sinne mennessäsi, vaan ole avoin.
On potilaita, joilla on positiivista sanottavaa ja heidän vastapainoksi paljon valittajia. Huomioi, että tänne palstallekin kerääntyy yleensä ne valittajat. Muista myös, että he ovat erilaisia persoonia kuin sinä.
Tsemppiä!
MITÄ? Eikö sinnekään saa mennä omana uupuneena itsenään vaan pitää teeskennellä positiivista vaikka haluaa kuolla. Eikö tuo neuvo nyt ollut aivan per***stä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin nuorten osastolla neljätoistavuotiaana muutaman kuukauden. Tässä jotain osastosta:
Aamulla, kahdeksan aikoihin (riippuu milloin koulu alkoi) herätys. Aamupalalla piti olla ajoissa jos ei erityistä estettä ollut, muuten piti mennä huoneeseen aiemmin illalla. Hampaidenpesut ja vessassakäynnit yms sai tehdä itse milloin haluaa, ennen aamupalaa tai sen jälkeen. Aamupalan jälkeen kouluun, siellä muutama tunti, sitten lounas. Lounaan jälkeen yleensä vielä ainakin tunti koulua. Peruskoululaiset siellä koulua siis kävi, jos oli lukiossa tai amiksessa niin aamupäivällä piti itse viihdyttää itseään, telkkaria ei ennen lounasta saanut katsoa. Koulun jälkeen välipala kahden maissa. Välipalan jälkeen oli hetken aikaa vaikka jutustella muiden kanssa ja kolmelta alkoi hiljainen tunti joka jatkui neljään. Neljältä päivällinen. Päivällisen jälkeen sai aikalailla itse valita mitä tekee, monet olivat kavereiden kanssa (osastokavereiden, siellä monesti tutustuu ihmisiin), jos vointi salli, sai vapaakävelyjä. Ekoina päivinä osastolla on tarkkailussa ja ei saa poistua minnekään, mutta hetken päästä saa käydä hoitajan kanssa ja myöhemmin esim 2x15min päivässä, sitten 2x30min jne... Kun osastolla oli ollut pidempään, ulkoilukin tuli vapaammaksi ja itsellenikin tuli "vapaakävelylupa", sai mennä ulos milloin haluaa jos ei muuta ohjelmaa ollut, kunhan kertoi kauan aikoo viipyä. Yleensä sanoivat että pitää käydä esim. tunnin päästä huikkaamassa jotain ennen kuin menee takas ulos. Osastolla oli myös tila, jossa oli telkkari, pelejä ja sellaista. Ensimmäiset päivät makasin lähinnä sängyssä, mutta myöhemmin siellä tuli vietettyä paljonkin aikaa.
Osastolla piti joka päivä olla takaisin 19.30 muistaakseni. Kahdeksalta oli iltapala ja joskus sen jälkeen jonkunlainen hetki jossa kerrottiin seuraavan päivän tapahtumista. Suihkussa yms sai käydä ennen iltapalaa, tai jos oli nopea, sen jälkeen - omassa huoneessa piti olla yhdeksältä. Oikeastaan mistä tahansa myöhästymisestä tuli rangaistus, esim. tuntia aiemmin omaan huoneeseen illalla tai vapaakävelyjä rajoitettiin. Osastolla oltiin yhden, kahden tai kolmen hengen huoneissa. Kahden huoneita oli eniten. Kaikki, kunhan vointi salli, sai myös joka viikko siivousvuoron, piti esim. kattaa joka päivä ruokapöytä viikon ajan tai pitää oleskeluhuone siistinä. Siellä oli myös liikuntaa kahdesti viikossa, maanantaisin ja perjantaisin. Sairaala-alueella oli uima-allas, punttisali ja liikuntasali. Joskus käytiin myös kävelyllä. Yleensä kaikki osallistuivat maanantain liikuntaan, mutta jos meni viikonlopuksi kotiin, ei tarvinnut mennä perjantaina. Kun oli hetken ollut osastolla, sai yleensä mennä joka viikonloppu lomille ja osastojakson loppupuolella lomat olivat pidempiä. Ai niin muuten, öisin osastolla oli hoitajia yövuorossa jotka sitten kävivät tarkistamassa kaikkien huoneet muutaman kerran yössä. Vessoja osastolla oli muutama, ne olivat yhteisiä. Huoneissa oli pelkästään sängyt ja kaapit.
Osastojaksosta on varmasti ollut monille hyötyä, itsestäni en tiedä. Suosittelen kyllä että menet, siellä voi asiasi alkaa menemään paremmin. Kannattaa myös oikeasti varoa ns "huonoa seuraa", koska sellaistakin siellä on. Osa osastolla olleista alkaa vaikkapa polttamaan tupakkaa sen jälkeen, kun eka on saanut huonekaverilta - kannattaa miettiä aina kahteen kertaan. Kokemusta valitettavasti on.
Riippumatta siitä menetkö osastolle vai et, tsemppiä!
Tylsää ja ahdistavaa. En mene enää ikinä.