Onko täällä cairnterrierin omistajia?

Kuollut jo, mutta ihana koira oli. Leikkisä vanhanakin, muttei vaatinut sen kummempia. Tykkäsi jahdata vaikka taskulampun valoa. Yksilapsinen perhe, asuimme kerrostalossa. Huonoista puolista se, että räksytti kyllä inhoamilleen asioille (esim. kovaääninen rekka), mutta päivisin ollessaan yksin oli hiljaa ja nukkui.

Meillä on 3v cairn. Lapset ovat 14v ja 12v. Ihana koira mutta todella itsepäinen eikä miellyttämisenhalua löydy kyllä ollenkaan. Haukkuu jos jotain epäilyttävää tapahtuu. Ei harrasteta mitään eli ihan kotikoira on. Plussaa se että karvaa ei juurikaan irtoa mutta toki vaatii trimmin vähintään 2krt vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Kuollut jo, mutta ihana koira oli. Leikkisä vanhanakin, muttei vaatinut sen kummempia. Tykkäsi jahdata vaikka taskulampun valoa. Yksilapsinen perhe, asuimme kerrostalossa. Huonoista puolista se, että räksytti kyllä inhoamilleen asioille (esim. kovaääninen rekka), mutta päivisin ollessaan yksin oli hiljaa ja nukkui.

Onko rodulle tyypillistä räksyttäminen vai oliko teillä vain tämä että räksytti asioille joista ei pitänyt? Kauanko eli ja oliko jotain rotuvaivaa?

Turkin hoito ei vissiin paljon vaadi? Entä tuliko toimeen muiden koirien kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Meillä on 3v cairn. Lapset ovat 14v ja 12v. Ihana koira mutta todella itsepäinen eikä miellyttämisenhalua löydy kyllä ollenkaan. Haukkuu jos jotain epäilyttävää tapahtuu. Ei harrasteta mitään eli ihan kotikoira on. Plussaa se että karvaa ei juurikaan irtoa mutta toki vaatii trimmin vähintään 2krt vuodessa.

Mitä tarkoitat ettei ole miellyttämisen halua?

Ottaako perheestä jonkun ns.johtajakseen johon kiintyy vai kiintyykö kaikkiin? Tykkääkö olla sylissä paijattavana ja rapsutettavana?

Varmasti yksilöissä on eroja, mutta voin kertoa omasta cairnistani. Hyvin tyypillinen terrieri eli itsenäinen, touhukas ja hieman ilkikurinen. Palvelukoiramaisuutta siinä ei ole lainkaan, osaa kyllä käskyt mutta tottelee kun huvittaa. :)

Todella lapsirakas. Ei ole sellainen paijattava sylikoira vaan sellainen, joka riehuu ja leikkii kuin yksi lapsista. Kiltti, mutta välillä vaan niin mahdottoman uppiniskainen (mutta se on yksi syy miksi pidän terriereistä)! Oma pötikkäni on aina ollut todella sosiaalinen sekä ihmisten että muiden koirien kanssa, vihamiehiä sillä ei tunnu lainkaan olevan. Oletusarvona on, että uusi ihminen/koira on aina uusi maailman paras kaveri :)

Tykkää pitkistäkin lenkeistä. On kokoonsa nähden todella kestävä. Mikään nopean matkan juoksija se ei ole, mutta metsälenkillä kävelee vaikka kuinka pitkään ja tutkii kaikki kolot ja kiviröykkiöt.

Oma kokemukseni tästä rodusta on ollut todella hyvä ja omasta puolestani voin kyllä suositella varsinkin lapsiperheille. Kunhan vain ottaa huomioon että terrieri on aina terrieri eli jos se pääsee tylsistymään niin keksii kyllä viihdykettä itselleen (korkokengät kannattaa pitää kaapissa, muuten niistä häviää kannat).

Oman käsitykseni mukaan tämä on myös hyvin terve rotu eli perinnöllisiä sairauksia on vähän.

Suosittelen, jos etsit sellaista pieni karvakasaa, joka on aina hyvällä tuulella ja sellainen pieni pilke silmäkulmassa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on 3v cairn. Lapset ovat 14v ja 12v. Ihana koira mutta todella itsepäinen eikä miellyttämisenhalua löydy kyllä ollenkaan. Haukkuu jos jotain epäilyttävää tapahtuu. Ei harrasteta mitään eli ihan kotikoira on. Plussaa se että karvaa ei juurikaan irtoa mutta toki vaatii trimmin vähintään 2krt vuodessa.

Mitä tarkoitat ettei ole miellyttämisen halua?

Usein koirat haluavat miellyttää ihmistä, osa suorastaan palvoo omistajaansa. Cairnit on jalostettu alunperin työskentelemään yksin eikä tätä ole kitketty pois eli aika alkukantaisesta rodusta on kyse. Niillä ei tunnu olevan tarvetta miellyttää joten siksi koulutus on haastavaa verrattuna esim. palveluskoiriin.

Vierailija kirjoitti:

Ottaako perheestä jonkun ns.johtajakseen johon kiintyy vai kiintyykö kaikkiin? Tykkääkö olla sylissä paijattavana ja rapsutettavana?

Meidän cairn ei ole mikään sylikoira eikä sellainen joka nauttisi rapsuttelusta. Tulee iloisena tervehtimään kyllä kaikkia ja antaa hieman rapsutella muttei ole sellainen sylikoiratyyppinen kuten moni muu rotu.

Meillä on pirteä jääräpää ja huono puoli on se haukkuherkkyys.

Näistä oli jo apua hieman. Tuo haukkuherkkyys ja se ettei välttämättä välitä olla sylissä jne vähän mietityttää.

Trimmataan 3xvuodessa ja se on aika kallista. Iloinen pikku koira, joka ei ole mikään pikkusessu vaan pitää kouluttaa kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuollut jo, mutta ihana koira oli. Leikkisä vanhanakin, muttei vaatinut sen kummempia. Tykkäsi jahdata vaikka taskulampun valoa. Yksilapsinen perhe, asuimme kerrostalossa. Huonoista puolista se, että räksytti kyllä inhoamilleen asioille (esim. kovaääninen rekka), mutta päivisin ollessaan yksin oli hiljaa ja nukkui.

Onko rodulle tyypillistä räksyttäminen vai oliko teillä vain tämä että räksytti asioille joista ei pitänyt? Kauanko eli ja oliko jotain rotuvaivaa?

Turkin hoito ei vissiin paljon vaadi? Entä tuliko toimeen muiden koirien kanssa?

Ei räksyttänyt huvikseen, vaan nimenomaan "uhosi", jos inhosi jotain. Eli 14-vuotiaaksi ja oli siihen asti terve. Tuli aika hyvin toimeen muiden koirien kanssa. Kiintyi joihinkin kavereihinsa ja inhosi muutamaa isoa urosta (jälleen tämä uhoasia).

Vaikka ei ollut sellainen rapsutusten kerjääjä, meidän cairn kyllä toisinaan tuli sohvalle syliin hellittäväksi mielellään. Otti perheen isän johtajakseen, mutta "rakasti" meitä muitakin (osoitti sen monta kertaa).

Rikko tavaroita vain pentuna. Ja oppi uusia juttuja vielä vanhanakin.

Sanoisin oman kokemuksen perusteella cairnin luonnetta kissan ja koiran sekoitukseksi ja vieläpä ne huonot ominaisuudet kummaltakin :D

Mutta silti ihania :)

Trimmaus ei tosiaan ole halpaa, 60-70€/kerta mutta eipähän tiputtele karvaa niin paljon.

Kaverilla oli tollanen. En tykännyt yhtään. Itsellä ollut vaan seurakoiria ja en ymmärrä tuollaisten ei seurakoirien päälle. Kaiken lisäksi tuo koira räksytti ihan hlvetisti ja hyökkäili aina koirani kimppuun. Juu ei, en tykkää

Kaverin aikaisemmat koirat näykkivät  ja murisivat lapsille. Eivät totelleet mitään komentoa ja tuhosivat kenkiä ja muuta mitä sattuivat löytämään. Nykyinen on nuori, 2 vee, kiipeää vaikka ihmisen olkapäille, pallohullu, ja syö kenkiä.  Jokainen noista on ollut kova haukkumaan. Ja äiskä tietysti palvoo kultiaan ja vie ne saunaankin mukana. Minun kaverisaunareissut loppui siihen kun sain jakaa lauteet piskien kanssa. Ikävintä on tuo että koira näykkii lapsia.