Yksi vuotias ei syö
Otsikossa se meidän ongelma lukeekin. Meillä siis poika jolla ikää 1v3kk ei kerta kaikkiaan syö. Ruokailut on yhtä kiukuttelua, pään pyörittelyä, käsillä huitomista ja potkimista.
Taaperoa ei saa missään nimessä auttaa syömisessä tai hän suuttuu.
Hän ei vielä osaa lusikoida ruokaa kunnolla suuhun. Eli vaikka antaisin lusikan hänelle itselleen on saldo aivan naurettavan pieni, kun lusikka pyörii kädessä ja ruoka putoaa lusikasta. Jos siihen lusikkaan on edes jäänyt mitään lautaselta.
Sormin kun hän syö niin ruoka käy suussa, mutta pistää sen suusta takaisin lautaselle tai jopa lattialle. Ehkä kolme lusikallista saadaan masuun asti kun syödään, mutta siinä se sitten onkin.
Aikasemmin olen antanut hänelle leivän jota hän on saanut syödä itse samalla kun syötän, toimi joskus vaan ei enää. Olen myös aikasemmin antanut pojalle oman lusikan ja syöttänyt itse toisella, sama homma ei toimi sekään enää. Maitoa olen antanut vähän ja vasta sen jälkeen kun ollaan syöty, ettei vatsa täyttyisi maidolla, ei onnistu.
Kun istutaan kauan pöydän ääressä saattaa koko lautanen ruokineen lentää taaperon toimesta lattialle.
Puolisentuntia me istutaan pöydän ääressä. En tiedä onko se liian pitkä vai liian lyhyt aika, mutta kun ei siitä tule mitään niin ollaan sitten luovutettu.
Maitoa hän kyllä joisi litra tolkulla päivän aikana.
Kun kiinteät neljän kuukauden iässä aloitettiin hän söi tosi hyvin, mutta noin 10kk iästä asti ollaan tapeltu ruuan kanssa. Lapsi on muuten ihan terve, voi hyvin ja touhuaa reippaasti niin kuin ikäisensä. Kasvaakin tasaisesti. Onko tämä omaa tahtoa? Vai johtuisiko mahdollisesti hampaista? Koska voin odottaa loppua tälle? On tosi turhauttavaa tehdä ruokaa kun se ei kuitenkaan kelpaa.
Neuvolassakin kysyttiin onko lempi ruokaa, no enpä osannut sanoa siihen mitään kun mikään ei kelpaa.
Onko muilla samaa ongelmaa?
Kommentit (22)
Meillä samanikäinen taapero. Juuri päästiin tuosta vaiheesta yli. Tein ruuan, tarjosin pienen annoksen. En yrittänyt edes syöttää tai maistattaa, siitä se riemu vasta repesikin ja lautanen lensi. Annoin ruuan ja haarukan, sitten tiskailin ja pyörin keittiössä jotain tekemässä. Söi sen mitä söi. Sai maidon ruuan jälkeen ja sitten pois pöydästä.
Ruuaksi annoin helppoa syötävää makaronia yms. Ehkä ravintoköyhää mutta korvikkeesta sai hyvin vitamiinit ja muut.
Nyt syö taas isoja annoksia, en tiedä mihin mahaan mahtuu melkein 2dl ruokaa ja pullo maitoa, kun ennen riitti 5 makaronia ja maito.
Käyttäjä18543 kirjoitti:
Meillä samanikäinen taapero. Juuri päästiin tuosta vaiheesta yli. Tein ruuan, tarjosin pienen annoksen. En yrittänyt edes syöttää tai maistattaa, siitä se riemu vasta repesikin ja lautanen lensi. Annoin ruuan ja haarukan, sitten tiskailin ja pyörin keittiössä jotain tekemässä. Söi sen mitä söi. Sai maidon ruuan jälkeen ja sitten pois pöydästä.
Ruuaksi annoin helppoa syötävää makaronia yms. Ehkä ravintoköyhää mutta korvikkeesta sai hyvin vitamiinit ja muut.
Nyt syö taas isoja annoksia, en tiedä mihin mahaan mahtuu melkein 2dl ruokaa ja pullo maitoa, kun ennen riitti 5 makaronia ja maito.
Miksi lapsesi juo yli yksivuotiaana korviketta?🤔
Mä oon kans miettinyt, että pyhällä hengelläkö tuo mukula kasvaa kun elää niin pienellä määrällä sapuskaa.
Velliä pullosta, toimii yleensä kuulemma. Sitten myöhemmin uusi yritys ”oikean” ruuan kanssa.
Ei kannata tehdä syömisestä tahtojen taistelua! Siitähän tulee vain traumat sekä lapselle että äidille.
🇺🇦🇮🇱
Kaffepulla kirjoitti:
Velliä pullosta, toimii yleensä kuulemma. Sitten myöhemmin uusi yritys ”oikean” ruuan kanssa.
Ei kannata tehdä syömisestä tahtojen taistelua! Siitähän tulee vain traumat sekä lapselle että äidille.
Ja puoli tuntia istumista pöydän ääressä on ihan liikaa, ellei kaikki viihdy siinä, niin sitten tietenkin ihan ok.
Ensin ruokaa sen verran kun menee, sitten maitoa päälle. Tätä vaan toistetaan kerrasta kertaan. Ei sotia syömisen suhteen.
Meillä pojalle alkoi ruoka maistumaan siinä neljä vuotiaana. Siihen asti lapsi eli maidolla. Nyt kahdeksan vanhana syö ihan normaalisti.
Vierailija kirjoitti:
Yksi vuotias 😙😂
voi juma.... älä nyt takerru pikku asioihin. Varmaan ymmärsit kuitenkin😌😌
Vierailija kirjoitti:
Mikä on vuotias?
Joo huomasin virheen vasta sit kun olin postauksen lähettäny.😅 Tajusit ehkä mitä tässä haettiin?
Haluaa opetella syömään itse. Hyvä asia. Anna pitää oma lusikkansa ja itse otat toisen, jolla syötät samaan aikaan.
Tarjoa sormiruokaa, ja maito vasta aterian jälkeen.
Meillä vähän erilainen lapsi, ½-vuotisneuvolassa terkkari kirjoitti neuvolakorttiin "Syö itse lusikalla." Eli annoin soselusikan käteen ja vauva pisti sen siististi itse suuhunsa. Siitä edettiin siihen, että laitoin soselusikan lautaselle ja lapsi otti ja pisti sen siitä suuhunsa. Vuoden iässä söi jo itse, tosin sotkua riitti vielä pitkään. Siihen aikaan tätä sormiruokailua ei niin mainostettu.
Nirsoksi tämä meidänkin tapaus muuttui vauva-ajan jälkeen. Vasta murrosikään tultua alkoi syömään reippaita määriä. Kasvu on kuitenkin ollut koko ajan tasaista.
En istuttaisi vuodenikäistä pakolla ruokapöydän ääressä puolta tuntia, jos kerran ei huvita syödä / muut asiat kiinnostaa enemmän. Tuossa iässä meillä oli leluja pöydällä ruokailutilannetta rauhoittamassa, nykyään se taitaisi olla tabletti tai älypuhelin. Ei kukaan lapsi ruokalautasen ääreen ole nälkään kuollut.
Ruokailusta tulee lapselle jo etukäteen ikävä tilanne, kun tietää, että siinä joutuu sen puoli tuntia istumaan ennenkuin pääsee pois.
Saako hän välipaloja? Eli nyt selkeät ruoka-ajat käyttöön ja väliaikoina ei mitään pientä naposteltavaa. Kyllä lapsi syö sitten kun tulee oikeasti nälkä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on vuotias?
Vähän nuorempi kuin koulukas.
Meillä samanikäinen, mutta hyvin syövä lapsi. En tiedä osaanko auttaa, mutta toistaiseksi toiminut homma näin, voihan tässä jotain tietoja vaihtaa ellet pahoita mieltäsi. Se ei ole tarkoitus.
Aloitettiin siis sormiruokailu 6 kk iässä, sitä ennen täysimetys. Luin kirjan Omin sormin suuhun tms, kirjastosta. Eli vauva söi vain itse ja isompia nyrkkipaloja, paitsi että kun hampaita ei alkanut kuulua aloin tehdä myös mössöjä. Mutta aina sellaisia suht kiinteitä soseita joita hän itse sai suuhunsä käsin. Vauva ei koskaan istunut yksin pöydässä, vaan söin/söimme aina koko perhe samaan aikaan. Näin hän näki miten muut tekevät, mallista oppii parhaiten. Ja silloin viihtyy pöydässäkin kun on sosiaalinen tilanne. Vauva rakastaa olla muiden mukana, ainakin meillä. Jos ruoka sotki tai sitä meni ohi suun, ihan sama. Aika pian alkoi lusikalla jo saamaan jotain suuhunsa. Ikinä en ole kiinnittänyt mitään huomiota määriin, annan lisää jos syö äkkiä kaiken lautaselta. Jos jotain jää, jääkööt. Ei ole kertaakaan jouduttu vääntämään edes tän puolitoistavuotiaan kanssa siitä, että pitää syödä.
IKINÄ en antaisi leluja tai iPädiä ruokailuun mukaan. Koitan mennä sillä tavalla, että en liikaa "hengitä niskaan" syöjälle, hän osaa itse. Osaa myös säädellä ruokahaluaan. Silloin kun tissiä meni vielä enemmän, otettiin se ruuan päälle, ettei ruokahalu mennyt maidolla. Toisaalta joskus oli niitäkin päiviä kun maito maistui, se ei haitannut.
Vierailija kirjoitti:
Saako hän välipaloja? Eli nyt selkeät ruoka-ajat käyttöön ja väliaikoina ei mitään pientä naposteltavaa. Kyllä lapsi syö sitten kun tulee oikeasti nälkä.
Välipalan saa kun herää päikkäreiltä. Ruoka-ajat on ihan säännölliset ja selkeät.
Meillä aikanaan auttoi kun perheeseen tuli utelias kissa. Aluksi poikaa ei olisi saanut syömään syötettynä tai itsenäisesti, mutta kun kissa hyppäsi pojan lautasen vierelle nuuskimaan, alkoi ruokakin maistumaan ja lusikka pysymään kädessä.
Ei siis annettu kissan koskea lautaseen, sanottiin vaan pojalle että kunhan se on syönyt, voi antaa kissankin nuolaista viimeiset murut. Lautaset alkoi tyhjenemään nopsaan kun kissa vahti ja ruuan päätteeksi poika sai silitellä sitä karvakasaa rauhassa kun sitä kiinnosti ruuanjämät enemmän kuin karkuun lähteminen.
Tänä päivänä poika on riuska 17 vuotias, kissa hivenen raihnainen 16 vuotias, ja paras hetki päivästä kumpaisellekin tuntuu olevan kun poika tulee koulusta ja kissa pääsee syliin rapsutettavaksi ja kehräämään.
Tuo on luultavastikkin joku vaihe vain. Tai voihan se johtua hampaistakin, ettei ole sitten ruokahalua. Meilläkin ollut tuollaisia kausia (tällä hetkelläkin 2.5v kanssa) ettei ruoka maistu. Välillä käy mielessä, miten lapsi edes pysyy hengissä, kun syö niin vähän, mutta eiköhän se syö sitten, kun on nälkä ja sen verran kun tarvitsee. Jos kasvaa normaalisti, niin en olisi huolissaan, enkä ainakaan pakottaisi syömään.