Lue keskustelun säännöt.
Kaveri ei pääse yli siitä, ettei olekaan enää varakas
24.09.2018 |
Kaverini erosi joitakin vuosia sitten varakkaasta miehestään. On siitä lähtien asunut järjettömän kalliissa vuokrakämpässä (muutti pienempään, mutta asumiskulut edelleen yli 2 tonnia) keskustassa, koska ei mitenkään voi muuttaa kauemmas. Kaikki kulutustottumukset on tuota luokkaa, vaikka hänellä ei ole mitään tuloja joitakin tukia ja vanhemmilta saamiaan avustuksia lukuunottamatta. Kaiken pitää olla merkkiä ja ihan vimpan päälle. Hän ei löydä töitä (koska mikä tahansa ei kelpaa ja koska pitää olla kouluikäisten lasten saatavilla) ja on masentunut. Tuntuu hullulta katsoa vierestä, kun ihminen tekee kaiken ihan väärin päin.
Kommentit (9)
Juuri näin. Nyt kaveri on masentunut ja vetää jos jonkinlaista pilleriä, koska ei osaa itse tehdä aktiivisesti tilanteelleen mitään järkevää. Tuohon väliin on myös tosi hankala mennä antamaan neuvoja, olen itse todella hienovaraisesti yrittänyt, mutta ei mene perille.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten pitää laittaa ulkonäkö kuntoon ja hankkia uus lompakko.
No siinä on kaksi vaihtoehtoa. Joko hyväksyy tilanteensa ja tekee sille jotain rakentavaa, tai sitten masentuu vielä lisää ja vajoaa syvemmälle.
Aika näyttää, miten käy.
Siis sun kaverin varat vei se exä vai miten niin ei ole enää varakas? jos ne oli pelkästään exän rahoja, niin eihän kaveri ole ollut varakas koskaan!
Lasten koulut, harrastukset ja kaverit on tuolla alueella jossa nyt asuvat? Pikkusen on vaikea muuttaa poiskaan vaan sen takia, että äiti on ollut kotona lasten kanssa. Huoltajuus on 50/50? On lasten etu, että vanhemmat asuvat lähellä toisiaan. Lapset ovat tottuneet ns. parempaan elämään? Sama juttu kuin tuon asunnon kanssa, toki on pakko skaalata kuluja alas, mutta ihan kaikkea ei vaan voi viedä. Lapsilta meni jo koti alta. Ehkä tuossa olisi hyvä tuon sun kaverin ja ex-miehen käydä keskustelu mitä haluavat lapsilleen jatkossa tarjota. Ja työpaikka toki on löydettävä, että elättää itsensä, edes puolipäiväinen. Ja ei, itse en ole ap:n kaverin tilanteessa, ihan työssäkäyvä ihminen, jolla on mahdollisuus elättää lapset samalla elintasolla kuin nyt, vaikka ero tulisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ihmettelen vain, että miten voi asua yli 2000 euroa kuukaudessa maksavassa asunnossa, jos ei käy töissä. Taitaa kuitenkin säästöjä olla tai sitten liioittelet hieman vuokraa?
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen vain, että miten voi asua yli 2000 euroa kuukaudessa maksavassa asunnossa, jos ei käy töissä. Taitaa kuitenkin säästöjä olla tai sitten liioittelet hieman vuokraa?
Tais olla niitä lapsia....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitäs siinä. Päähän tuossa tulee vetävän käteen ja sen jälkeen hommataan sellainen asunto mihin on varaa.
Saahan siinä avarrettua kokemuspohjaa muista kúlttuureista niin koulussa kuin naapuristossa.
Ymmärrän, että tuollainen voi olla todella kova pala, etenkin jos koulutusta ei ole ja oma identiteetti on rakentunut kulutuksen varaan. Mutta että vuosikausia jatkaa tuollaisessa petoksessa? Kyllä se oman tilanteen muutos pitäisi pystyä hyväksymään niin että pääsee omassa elämässä eteenpäin. Jossain vaiheessahan tuossa tulee väistämättä seinä vastaan.