Lue keskustelun säännöt.
Liiallinen rehellisyys ja pelko virheistä. Miten oppia rentoutumaan? Arki on haastellista.
22.09.2018 |
Onko muilla tällaista ongelmaa, että otatte kaiken kauhean vakavasti? Minun arkeni ja elämäni on tosi hankalaa, koska olen aivan ylitunnollinen ja pelkään kaikenlaista vastuuta.
Otetaan joitakin esimerkkejä. Yritin hakea itselleni henkivakuutusta. Hakemuksen täyttäminen oli monimutkaista ja pelkäsin, että en osaa täyttää kaikkea ja jätän jotain kertomatta. En sitten hakenut ollenkaan, koska aloin epäilemään omaa kykyäni vastata terveysselvitykseen. Myös esimerkiksi veroilmoitukset ahdistaa ja pelkään, että en osaa täyttää oikein tai jätän jotain ilmoittamatta. Pelkään, että esimerkiksi matkakuluja huomioidaan liikaa, ilmoitan vahingossa väärin ja en ymmärrä itse olla asiasta yhteydessä. Pelkään seuraamuksia, pelkään vakavissani esimerkiksi jotain veropetosjuttuja tällaisten takia. En uskalla juurikaan esim. työmatkakuluja ilmoittaa tämän pelon takia! Saattaisin olla oikeutettu joihinkin Kelan etuuksiin, mutta olen pärjännyt nyt ilmankin ja joskus kun sain työttömyysturvaa niin pelkäsin kauheasti tekeväni jotain väärin. Tulisin varmaan hulluksi jos saisin esimerkiksi toimeentulotukea, koska pelkäisin jatkuvasti saavani jotain perusteetta ja mua voitaisiin myöhemmin jostain syyttää.
Minua vaivaa myös liiallinen rehellisyys, tuntuu että mun pitää kertoa esim. miehelle "kaikki". En pysty minkäänlaiseen valehteluun, jos vaikka liioitellen kerron jotain asiaa niin saan valtavan huonon omatunnon, vaikka asia olisi sinänsä ihan mitätön.
Muille ihmisille näille arjen velvollisuuksille ei tunnu olevan mitään väliä. Kaverit hakevat vakuutuksestakin esim. rikkoutuneeseen näyttöön korvaukset, keksivät jonkun onnettomuuden vaikka todellisuudessa toiminta olisi omaa huolimattomuutta. Mä en ikinä pystyisi toimimaan näin. Ei muut mieti miten ne jotain matkakuluja ilmoittelee verottajalle, jotain laittavat suurin piirtein ja luottavat että kyllä ne oikein menee ja jos on jotai epäilyttävää itse kirjoitellut ni kyllä ne soittaa.. Jos vaikka hävittäisin kirjaston kirjan niin tuntisin ihan valtavaa häpeää ja ahdistusta asiasta, joku muu vaan aattelis et oho hups no maksanpa sinne sitten jotain jos pitää maksaa.
Myös töissä minua vaivaa tällainen tunnollisuus. Pelkään kauheasti virheitä ja vaikka mulle annettais tehtäväks tuoda 10 A4-paperia esimiehelle niin laskisin varmaan sataan kertaan, että onhan tässä nyt 10 ja eihän tää mee pieleen..
Luuletteko, että kyseessä voisi olla joku ahdistusongelma? Minusta on vasta työelämään siirryttyä tullut kaiken suhteen todella pelokas ja otan arkisista "aikuisten velvollisuuksista" (vakuutukset, veroilmoitukset yms) ihan järjettömiä paineita. Tuntuu, että en jotenkaan kestä vastuuta harteillani? Varmaan myös liioittelen vastuun olemassa oloa, koska pelkään just että jos vaikka joskus hakisin vakuutuksesta jotain niin koko vakuutus oiskin mulla väärin perustein/korvaus tulee väärin perustein ja saan suurin piirtein rikostuomion.
Tarvitsen toimilleni koko ajan varmistusta. Jos vaikka ilmoittaisin jotain vähennyksiä verotukseen, minun olisi pakko näyttää asia miehelle ja vielä soittaa vaikka verotoimistoon. Miten oppia ottamaan rennommin? Tuntuu, että olen niin erilainen kuin muut.. Muita ei paljon verottajat, vakuutukset, Kelat, työnantajat tai muut stressaa.
Kommentit (16)
Kuulostaa neuroottisuudelta, joka ehkä kumpuaa ahdistuksesta. Millainen sun elämä noin muuten on? Ehkä kannttaisi käydä juttelemmassa jossakin. Saisit vähän purettua ahdistuksen aiheita sekä keinoja sen käsittelemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tuo onhelma tuntuu nimenomaan olevan epäonnistumisen pelkoa. Siihen sun pitää paneutua. Mitä pelkäät? Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua? Kuinka todennäköistä se on, että tapahtuu jotain hirveää?
Tällä hetkellä pelko dominoi sun elämää täysin. Se ei ole tervettä. Pelko ei ole terve motiivi kaikkeen tekemiseen ja se ei voi ohjata koko elämää. sinun olisi hyvä totutella itsesi epävarmuuteen ja epäonnistumisiin, kokeilla, mitä tapahtuu jos vietkin sen 11 paperia 10 sijaan. Mikä on pahinta, mitä tapahtuu? Mikä on sun mielestä se seuraus?
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa neuroottisuudelta, joka ehkä kumpuaa ahdistuksesta. Millainen sun elämä noin muuten on? Ehkä kannttaisi käydä juttelemmassa jossakin. Saisit vähän purettua ahdistuksen aiheita sekä keinoja sen käsittelemiseen.
No aika kaaottista :(. Tai siis, nyt on jos ulkopuolisen silmin tarkastelis ni asiat ihan kivasti.. On omistusasunto, ei rahahuolia, mies, työ, harrastuksia, kavereita.. Mutta sitte mun sisällä on kaikki jotenkin "uhkaavaa". Johtuu varmasti siitä, että mulla on ollut oikeesti tosi hankala lapsuus ja nuoruus vaikeasti kiusattuna, myös aikuisena on tullut paljon yllättäviä tilanteita (esim. ylläriero, joku kuolee yllättäen), jotka ovat sitten varmaan järkyttäneet mun turvallisuuden tunnetta. Mulla on jatkuvasti tosi pelokas ja turvaton olo.
Varmaan pitäis hakeutua jollekin psykologille tai jotain. Onko kellään jotain self-help vinkkejä? Mä aina koitan muistuttaa itselleni, että elämäni tekemiset on ihan kärpäsen paska jos miettii tätä koko universumia, maailmankaikkeutta.. Niin ei kaikkea tarviis nii vakavasti ottaa ja vaikka oisin oikeasti tietoisesti jonkun rikoksen tehnyt niin asiat varmaanki järjestyisivät ja universumin tai edes tän talonyhtiön ihmisten kannalta jollai mun virheillä ei oo oikeesti mitään merkitystä.. Koen vaan itseni niin epänormaaliksi kun lähipiiri on tosi lepposta porukkaa, yksikin esim. polttaa kipuihinsa kannabista ja on saanut siitä avun, eipä se paljon mieti jääkö kiinni vai eikö ja normaalia elämää voi nyt elää.. Ei tarvii varmaan edes mainita, että itse en uskaltaisi tuollaista laittomuutta tehdä ikinä ja olen aivan ihmeissäni miten muut ihmiset suhtautuvat niin rennosti kaikkeen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa neuroottisuudelta, joka ehkä kumpuaa ahdistuksesta. Millainen sun elämä noin muuten on? Ehkä kannttaisi käydä juttelemmassa jossakin. Saisit vähän purettua ahdistuksen aiheita sekä keinoja sen käsittelemiseen.
No aika kaaottista :(. Tai siis, nyt on jos ulkopuolisen silmin tarkastelis ni asiat ihan kivasti.. On omistusasunto, ei rahahuolia, mies, työ, harrastuksia, kavereita.. Mutta sitte mun sisällä on kaikki jotenkin "uhkaavaa". Johtuu varmasti siitä, että mulla on ollut oikeesti tosi hankala lapsuus ja nuoruus vaikeasti kiusattuna, myös aikuisena on tullut paljon yllättäviä tilanteita (esim. ylläriero, joku kuolee yllättäen), jotka ovat sitten varmaan järkyttäneet mun turvallisuuden tunnetta. Mulla on jatkuvasti tosi pelokas ja turvaton olo.
Varmaan pitäis hakeutua jollekin psykologille tai jotain. Onko kellään jotain self-help vinkkejä? Mä aina koitan muistuttaa itselleni, että elämäni tekemiset on ihan kärpäsen paska jos miettii tätä koko universumia, maailmankaikkeutta.. Niin ei kaikkea tarviis nii vakavasti ottaa ja vaikka oisin oikeasti tietoisesti jonkun rikoksen tehnyt niin asiat varmaanki järjestyisivät ja universumin tai edes tän talonyhtiön ihmisten kannalta jollai mun virheillä ei oo oikeesti mitään merkitystä.. Koen vaan itseni niin epänormaaliksi kun lähipiiri on tosi lepposta porukkaa, yksikin esim. polttaa kipuihinsa kannabista ja on saanut siitä avun, eipä se paljon mieti jääkö kiinni vai eikö ja normaalia elämää voi nyt elää.. Ei tarvii varmaan edes mainita, että itse en uskaltaisi tuollaista laittomuutta tehdä ikinä ja olen aivan ihmeissäni miten muut ihmiset suhtautuvat niin rennosti kaikkeen.
Ap
En valitettavasti usko, että mitkään self help- tipit auttavat, vaikka niillä voi varmasti hetkellisesti manipuloida mieltä. Kyllä sulla varmaan laajemmin ajattelun "vääristymiä", joita varmasti kannattaisi alkaa esim. terapeutin kanssa käymään läpi. Mutta kyllähän se on selvää, että kaoottinen elämäntilanne heijastuu myös muuhun. Jos saat omaa elämää tasapainotettua niin niin varmasti oma mielikin on vakaavampi vakaammassa ympäristössä. Yritä karsia stressin ja ahdistuksen aiheita elämästä ja keskity niihin asiohin, jotka saavat sut rentoutumaan ja hyvälle mielelle.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo onhelma tuntuu nimenomaan olevan epäonnistumisen pelkoa. Siihen sun pitää paneutua. Mitä pelkäät? Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua? Kuinka todennäköistä se on, että tapahtuu jotain hirveää?
Tällä hetkellä pelko dominoi sun elämää täysin. Se ei ole tervettä. Pelko ei ole terve motiivi kaikkeen tekemiseen ja se ei voi ohjata koko elämää. sinun olisi hyvä totutella itsesi epävarmuuteen ja epäonnistumisiin, kokeilla, mitä tapahtuu jos vietkin sen 11 paperia 10 sijaan. Mikä on pahinta, mitä tapahtuu? Mikä on sun mielestä se seuraus?
No siis mä aina ajattelen kaikista pahinta, vaikka tiedän että se ei oo mitenkää todennäköistä.. En jotenkaan osaa luottaa siihen, että asiat selviää. Multa puuttuu jonkinlainen realismin taju näissä, esimerkiksi noi kavereiden vakuutus"kusetukset" niin mä ajattelen heti, että ne joutuu vankilaan kun huijasivat miten joku 200e puhelimen näyttö hajosi.. Vaikka järjellä tiedän, että tuskin tommosesta nyt vankilaa joutus ja näin, mut tää asia vaan kääntyy todeks mun päässä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi, samaistun ap ongelmaan ja olen silti ekstrovertti. Isosydäminen, tunnollinen, lämmin ja ymmärtäväinen ekstrovertti.
Emme voi ratkaista ongelmia ajattelemalla samalla tavalla kuin silloin, kun loimme ne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankaluuden keskellä lojuu mahdollisuus.
Hulluutta on se, että tekee samat asiat uudelleen ja uudelleen ja odottaa eri tuloksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan, joka ei ole koskaan tehnyt virhettä, ei ole yrittänyt mitään uutta.
Ajattele että jollain muulla adiat ovat huonommin kuin sinulla, joten hymyile ja ole onnellinen siitä mitä sinulla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko-oireisessa häiriössä yksi muoto on se, että kokee tarvetta olla yltiörehellinen ja että kaikki pitää ikään kuin paljastaa ja jakaa, muuten on alitajuisesti paha ja huono. Sitten kaiken kertomalla koittaa varmistaa, että on hyvä ihminen. Mutta kierre jatkuu koska mikään määrä "kaiken jakamista" ei riitä.
Koetat hallita sisäistä kaaosta ja uhkaa ulkoisella kontrolloinnilla. Se ei kuitenkaan poista ahdistusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on taipumus katastrofiajatteluun. Eli kaikki menee niinkuin pieleen. Tuohon tarvitsee keskusteluapua. Yleisemmin katastrofiajattelu aiheuttaa jatkuvaa stressiä, uupumusta, masennusta ja ahdistusta.
Monet sanovat täällä pakko-oiretta, mutta AP ei kuvaamisen mukaan täytä kriteerejä täysin. Katastrofiajattelu sopii hänen oireisiinsa paremmin.
Mulla samankaltaisia pelkoja, johtuu ihan siitä, että olen tiedostanut etten ymmärrä monestakaan asiasta jotka on vaan pakko hoitaa, niin oikeastaan paskaakaan. Nytkin pelkään, tai itseasiassa tiedän, tehneeni vahingossa yhdenlaisen rikoksen (tutkein asiaa jälkikäteen) ja nyt en sitten varmaan nuku viikkoon ennen kuin tiedän meneekö tämä asia johonkin selvittelyyn. Korjata sitä ei enää voi. Olen aika impulsiivinen, saatan klikata tai sanoa asioita nopeasti ajattelematta ensin. Pelkään, koska työ on pakko hoitaa vaikka en oikein osaisi ja yritän vaan pärjätä ja sitten tulee näitä.. Vastuualueet ei ole kovin selkeitä ja pelkään että astun jonkin rajan yli pahemman kerran. Sitten jää asioita tekemättä kun ei ole uskaltanut hoitaa...
Pakko-oireinen häiriö, OCD. Terapia ja lääkitys auttaa.