Olen alkanut miettiä luovuttamista

Elämä on pahasti jumissa. Tuntuu, ettei ole mitään minkä vuoksi enää elää.

Sairastuin vuosia sitten masennukseen, kun yllättäen menetin lähes kaikki läheisimmät ihmiseni (kuolivat). Lääkityksen avulla pääsin takaisin jaloilleni, työllistyin mieleiseeni työhön ja hetken tuntui, että kyllä tämä tästä.

Nyt olen huomannut, ettei tämä tästä. Multa puuttuu täysin elämänhallinnan ja omasta elämästä vastuun ottamisen kyky. Olen reilusti liikalihava, sairastelen siksi paljon. Olen ollut vuosia epäsopivassa parisuhteessa, josta en pääse lähtemään. Minulla on paljon läheisiä ystäviä ja laaja sosiaalinen verkosto, mutta koen sen vievän minulta energiaa. Ystävien tapaaminen tuntuu kuormittavalta, minulle rakkaat harrastukset myös. Vaivoin pääsen lähtemään harjoituksiin, joita ennen niin rakastin.

En saa ryhtiä itseeni. Haluan oman kodin, mutta roikun vuokra-asunnossa. Halusin perustaa perheen, mutta jäin omaa saamattomuuttani suhteeseen, missä perheen perustaminen ei ole mahdollista. En saa laihdutettua. Stressaan hirveästi. En saa asioita hoidettua.

Ajelehdin kuin kaarnalaiva ja menen sinne, minne virta kulloinkin kuljettaa. Koen olevani huono, surkea, epäonnistunut, ruma, lihava ja arvoton, enkä jaksa edes yrittää.

Ainoa asia missä koen onnistuneeni ja saavani arvostusta on työ. Saan paljon kiitosta työsuorituksistani ja urani etenee. Muutamat ihmiset työyhteisössäni näkevät minussa jotain erityistä, minkä vuoksi olen saanut ylennyksiä ja tärkeitä vastuutehtäviä hoidettavakseni.

Olen umpikujassa ja mietin paljon sitä, pitäisikö luovuttaa vaiko lähteä pois ja aloittaa elämä puhtaalta pöydältä jossakin muualla. En tiedä mitä tehdä, enkä edes tiedä miksi kirjoitin tämän ylipitkän tekstin tänne. Kenties saadakseni vertaistukea. Miten olette päässeet vastaavasta jumista eteenpäin?